Joskus ihmetyttää, miten on mahdollista, että useampilinssinen objektiivi, esim. Gauss-tyyppinen tuottaa suuremman valovoiman kuin esim. Tessar-. Näinhän oli jo ennen kuin linssejä alettiin päällystää? terv. cludor
Ei ns. F-luku kerro paljon todellisesta valonläpäisystä. Elokuvauksessa käytetään T-lukua (transmission value), joka perustuu todelliseen valonläpäisyyn.
Puhutaanhan joka tapauksessa suuremmasta valovoimasta, jos suurin aukko on edellisessä esim. 1,8 ja jälkimmäisessä 2,8. terv. cludor
Läpäisyhäviö/valohäviö on moderneilla monimutkaisilla zoomeilla usein puolenkin aukon luokkaa, mutta monilla muilla usein jää 1/4 - 1/3 aukkoon. F-Stop vs. T-Stop: What's the Difference? (Valovoima/aukko on laskennallinen, läpäisy mitattu.) Kyse lie siis muusta. Että jokin Gauss vaan sopii paremmin valovoimaisiin ratkaisuihin kuin tripletti tai Tessar - kenties piirtoympyrästä ja sen laadusta kyse reunoja kohden.
Sillä aukkoluvulla ja "valovoimalla" ei itse asiassa ole mitään tekoa todellisen valonläpäisyn kanssa. Se on puhtaasti geometrinen, siis laskennallinen suure. Määritetään täysin objektiivin mittojen ja polttovälin mukaan. Jokainen rajapinta (ilma/lasi tai lasilaatujen välillä) heijastaa osan valosta takaisin. Heijastuvan valon määrää saadaan olennaisesti pinnoitteilla vähennettyä, mutta ei kokonaan poistettua. Jossakin 22-elementtisessä objektiivissa on 44 rajapintaa, jotka heijastavat läpimenevää valoa takaisin. Kokonaisuutena melkoinen osa etulinssiin tulevasta valosta jää menemättä läpi. Hyvä arvaus on, että samalla pinnoituslaadulla joku laskennallisesti saman valovoiman omaava tripletti (6 rajapintaa) päästää valosta paljon suuremman osuuden läpi. Johanneksen jo edellä mainitsema T-arvo (todellinen läpäisy) on parempi käytössä silloin, kun valotus pitää saada pysymään samana eri objektiiveilla - elokuvaus filmille nyt tulee ensimmäisenä mieleen.
Mirrored linkitti edellä hyvän selityksen F- ja T-arvojen erosta. Joku 70-200 mm F:2.8 on valon todellista läpäisyä ajatellen 3.4. Ne kymmenet rajapinnat siellä heijastelevat valoa melkoisen määrän. Jos oikein laskin, niin semmoinen 22 % valosta jää matkalle. Aika vähän, itse asiassa, kun otetaan huomioon linssien suuri määrä objektiivissa.
Katsoin taulukosta että jo aukkojen 2,8 ja 3,3 välillä on puoli aukkoa. Mitähän oikein laskit? Tai ehkä mun pitää tarkistaa prosenttiajatteluni?
Joka tapauksessa katsoisin että puhe läpäisyhäviöistä on kysymyksessä sivuseikka ja oleellista olisi mieluummin se, että eri rakenteilla voidaan kyllä suunnitella erilaisia valovoimia ja miksi siltä ei vaikuta löytyy kyllä muita syitä. Näin experttiä odotellessa. Viimeinen on toki puhdas arvaus. @hm
Mites se sun laskuoppisi toimii? Alaspäin aukko on 50% ja puoli aukkoa 25 % pienempi, noin karkeasti pyöristettynä.
No eipä sitten mutta siis 25% ja lisäksi vielä esimerkkisi 2,8 vs 3,4 ero on lähinnä 2/3 aukkoa joten melkoinen "pyöristys" 22 prosenttiin.
Googlebooks linkistä olen joskus onnistunut selaamaan hakusanoilla tietyt sivut kirjasta. A History of the Photographic Lens edot. Kuten tuossa. Mielenkiintoisia knoppitietoja. MYYTY - 38mm Zeiss Biogon MYYTY
Mielenkiintoista keskutelua. Olisiko niin, että etulinssin koko tässä on eräs tekijä. Toisaalta sekään ei näytä aina ratkaisevalta. Joka tapauksessa näin harrastelijan kannalta on aika erikoista, että ns. valovoima näyttää suurentuvan useampielementtisissä objektiiveissä. Vai onko niin, että esim. tripletissä on täysi valovoima käytännössä rajattu piirtokyvyn hyväksi? terv. cludor
Syy ja seuraus taitavat nyt vaihtaa paikkaa. Suuremman valovoiman objektiivien optisten virheiden korjaus on vaikeampaa, ja niihin tarvitaan useampia elementtejä kuvan laadun vuoksi. (Kun kaksi asiaa esiintyy samanaikaisesti, on mahdollisuuksia kolme: A riippuu B:stä B riippuu A:sta A ja B riippuvat kolmannesta tekijästä C. Yhdessä esiintymisestä ei voi päätellä, mikä kolmesta vaihtoehdosta on kyseessä.)
Ed. Lienet hyvinkin oikeassa. Tarkistin noita laskuja ja päädyin 38 % kulmille. Edellen sillä varauksella, että satuin laskemaan tällä kertaa oikein, olettaisin sen kyseisen objektiivin valohäviöksi.
Niin, sinähän kerroit laskeneesi ja minä vain katsoin taulukosta ja summittain päättelin virheen. "Se laskunsa korjatkoon, joka sanoi laskeneensa". Se on jo paljon. Prosentteina en ole ennen juurikaan ajatellut asiaa vaan aukot on riittäneet.
Olisi mielenkiintoista lukea todellisen asiantuntijan mahdollisimman selvä mielipide tai tieto tästä asiasta. Terv. cludor
Muistan foorumilla ennen olleen jopa muutama jäsen, jotka vaikuttivat olevan sekä hyvin innostuneita objektiivisuunnittelusta ja -perusteista että aika pitkälle sitä tuntevia. Hannu Määttänen ainakin näkyy edelleen välillä linjoilla ja nyt hakusanalla "pinnoittamaton" löysin @Mikaa nimimerkin. Tässä postissa on jonkinverran aihetta, kuten esimerkiksi "Ennen AR-pinnotteita Double gauss-objektiivejä ei erityisemmin haluttu käyttää, sillä siinä rajapintoja alkoi olemaan jo turhan paljon." Laukun hakua kannattaa aina yrittää. Voi rajata mm. osastoja ja kirjoittajia. Jotta niinkuin Sakken suositukseen etsiä netistä voi olla aika lähellä lähimmillään, vain muutamia vuosia sitten kun foorumi oli vielä varsinaisesti elossa. Tässäkin lie mielenkiintoista luettavaa aihetta sivuten: Petzval tms objektiivin rakentaminen. Linkkivinkkejä, neuvoja, ohjeita? "Tessar on taas hyvinkin mahdollista saada pelaamaan listalinsseillä kunhan ei yritä F/2.8 aukkoja - käytännössä todettu. Sensorikoko oli toki pienempi."