Ei nyt ihan kuolemanvakava aihe, mutta vähän kiinnostaisi. Juuri skannailen ensimmäistä rullaa mustavalkofilmiä X ja yllätyin siitä miten rakeista (ja näköjään vaatisi vähän enemmän kehitystä kun mitä ohjeistetaan) se on verrattuna vakiofilmiini Y. Ja mietin että mitenhän tieteellisesti / täsmällisesti väki arvioi mustavalkofilmiä. Kaikilla on teitty densitometri? Koko prosessi on vakioitu Anselin sääntöjen mukaan, filmin todellinen herkkyys tarkistettu, samoin kameran suljinajat? Itse vertailen vain skanneja kun en aikoihin (jospa ensi kesänä saisi aikaiseksi) ole pimiöön mennyt, ne käyvät (pimiöt siis) koko ajan harvinaisemmaksi. Toisin sanoen tyydyn vertailuun perustuvaan tuntumaan jossa toki kehitteen otan huomioon, mutta kaikkiaan kovin epätieteellistä ja epätäsmällistä. Siten syntyy mielikuvia filmeistä, itseäni ei noiden mielikuvien subjektiivisuus haittaa lainkaan, mutta monet muut varmaan toimivat täsmällisemmin?
Öh. Miksi ihmeessä olisi? Kun katsoo negatiivia valoa vasten ennen kuin ripustaa kuivumaan, näkee miten homma toimii uudenkin filmin kanssa. Siis valittu EI valitulla kehitteellä. Kameran suljin ei tähän liity mitenkään. Se pitää tuntea erikseen. Tieteellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että osaa korjata valotusta ja kehitystä käytetyllä filmillä haluttuun suuntaan. (Ei kuolemanvakavasti sanottu tämäkään!) Tarpeeksi täsmällinen kai jokainen on omissa määritelmissään, jotta ylipäätään voi vaikuttaa prosessiinsa. Jos ei ymmärrä prosessia, niin sitten uppoudutaan uskomusten ja mutujen suohon. Tätäkin näkee usein, jolloin etsitään toimivaa kehitettä tai agitointitekniikaa tai ihan mitä tahansa joka harhauttaa prosessin ymmärryksestä. (Tämä oli jo tosi vakavasti sanottu. )
On kuvaajia jotka pyrkivät vakioimaan prosessin mahdollisimman pitkälle ja silloin tarkistetaan suljinajat säädetään erillinen pistemittari käytettävälle filmille sopivaksi.
En näe näillä mitään yhteyttä. On joko virheellisesti toimiva suljin tai riittävän kunnossa oleva. Ei kannata vakioida prosessia vähääkään käyttäen kameransa kriittisiä suljinaikoja. (tavallistahan mekaanisissa sulkimissa on että ainakin ääripäät ovat hitaita... mutta eihän näihin voi luottaa ilman erillistä sulkimen tutkimusta eri olosuhteissa) Kameransa suljin on siis tunnettava - eihän se liity vain prosessin vakiointiin vaan ihan kaikkeen kuvaamiseen. ed. Mutta siis oma vastaukseni kysymykseen on ihan vaan silmimällä mulkaisten.
Uteliaisuus. Kokeilen mielelläni, joskus löytyy mukavia yllätyksiä. Esimerkiksi nelisatanen Fomapan oli aivan kelvollista keskikoossa ja Kentmere 100 toimi yllättävän hyvin kinona. Alkuperäisen viestini ajatus oli kysäistä arvioivatko muutkin filmejä yhtä epätieteellisesti ja -täsmällisesti, ei sen kummempaa.
Tuossa on kanssa jotain löpinää. A.Alhonenkin siinä kertoo huomion erilaisista pohjahunnuista. Onnistunut negatiivi?
Omasta mielestä negatiivi on onnistunut, jos sen voi vedostaa 2-3 jyrkyydellä paperille. Kannattaa opetella yksi - kaksi filmiä ja niiden valotus, kehitys. En oikeen tiedä tuleeko fiksummaksi jos densitometrillä mittaa negatiiviä, koska lopullista kuvaakin katsotaan vain silmällä.