Olympuksella on ollut jo joitain vuosia Pro-Capture, jolla saa takautuvasti puskurista kuvia tallennettua. Tekniikan Maailma
Ja ne kuvat on raw. Tuo on Olympuksen enimmäkseen hyödyttömistä tempputoiminnoista aivan paras ja käyttökelpoisin Ilmeisesti pro capture on ominaisuus joka olisi toteutettavissa softamuutoksella melkein mihin tahansa peilittömään. Olen kaipaillut sitä Sonyyn kun olen viime aikoina melko paljon lintuja kuvannut. En ymmärrä mikseivät muut valmistajat ole samaa kopioineet. Sovellukset joissa samaa tarjotaan jpg:nä ovat hiukan laimeita. Mm. Panassa tuommoinen on ollut vaikka kuinka kauan.
No, jos uusilla kameroilla saa 30 kuvaa sekunnissa, niin tarvitaanko tuollaista enää? Sarrrrjaaa vaan .
Canonin M6 mark II:ssa on (en muista, oliko siinä jotain rajoituksia), mutta eipä tullut uusiin R5 tai R6 vehkeisiin. Ehkä sitten 8500€ R1:ssä. Ei tarvitse vetää 600 kuvaa sarjaa, kun riittää pitää suljin puolivälissä ja painaa pohjaan vasta sillä hetkellä jonka haluaa talteen.
Katoppa paljonko maksaa isot XQD tai CFexpress kortit. Montako laitetaan? Kyllähän se niin on, että Olyn systeemi on nerokas. Ketä ees kiinnostaa täyttää kortteja sellaisella kamalla missä ei tapahdu mitä varten kuvataan..
Ajattele. ed. *Ajatella!* Vanha kantasuomalainen tokaisu. Lie sukua päivittelylle. Jos ostaisi edes kuusi, niin sehän on vasta keskimääräisen rungon hinta. Niistä sitten etsii oivat ruudut.
Painat laukaisinta 2 sekuntia liian aikaisin ja tuloksena on 60 tyhjää 50 megan ruutua Niin hienoa kuin tekniikka onkin, ei se muuta valokuvauksen perusasioita. Kuten esimerkiksi sitä, että joku kohde olisi hyvä olla. Tai riippuu tietenkin taiteellisesta visiosta, mutta kuitenkin.
Uusi tekniikka on aina nostanut muutosvastarintaa. Ja aina turhaan. (No, onhan sitä porukkaa, joka vielä soittelee lankapuhelimella, mutta vähenemään päin sekin on.) Jonnet ei muista, mutta me vanhat muistamme, kuinka paapat selitti parrat tutisten, kuinka filmi tulee aina olemaan johtavassa asemassa digiin nähden, digi ei vielä vuosikymmeniin pääse samalle tasolle, jos koskaan.
Jonnet ei muista, mutta minä muistan miten ihmettelimme sitä pitkään, milloin digikuvat alkavat pärjätä filkalle ja miksi sitä yliterävöitettyä kohisevaa digikuraa pidettiin niin hienona. Siinä valossa on ymmärrettävää, että joku suurille kuvaformaateille kuvaava fiilistelijä tai kodachromea käyttävä luontokuvaaja saattoivat olla hyvinkin skeptisiä. Jatkuvasävyinen, kun on jatkuvasävyinen ja isoissa formaateissa ei ole rakeisuus sillä tavoin ongelmana. Sitten niitä laser-kopiokonetasoisia vedoksia ihmeteltiin siinä samalla, kun vieressä oli metrin leveitä 6x7:sta tehtyjä. Ei se eittämättä hyvältä näyttänyt. Oma ensimmäinen digirunko oli D100, eikä sillä saanut samanlaista sävyliukua lärvin valaistukseen kuin F-801:llä ja Ektacolor Portralla, vaikka sillä saikin skannausvaiheen pois tietsikkakäsittelyä varten. Eikä niillä nättiä saa oikein vieläkään samalla tavalla kuin ennen laittamalla poskipäiden ja nenänvarren huippareita varten suoraan sivulle stripin. Siinä valossa on aivan ymmärrettävää, että toiset tykkäävät vieläkin, vaikka filmistä ei samassa koossa saada enää vertailukelpoista jälkeä terävyyden ja rakeettomuuden puolesta.
Nikon oli siinä vaiheessa aika paljon jäljessä Canonia, minullakin oli monta Canonin runkoa siinä vuosituhannen alussa. Oikeastaan vasta D3 oli Nikonilta kunnollinen kamera. Alku oli hankalaa, kyllä. Mutta, toisaalta oikein hyvä esimerkki muutosvastarinnasta, kun pappasakki selitti miten ylivoimainen RA-4 on digitulosteisiin nähden. Siinä oli aika selkeitä uskonnollisuuden vivahteita.