Hei Olen työstänyt filmikalibrointia omiin tarpeisiini. Pohjana on zone-system jonka mukaan pyrin löytämään N filmin. Askarruttaa että miten tämä nyt menee kun on käytössä moniastepaperi ja Ilfordsuotimet. Kun suotimilla määritellään ns. normiarvoksi suodin kolme niin eikö kalibroinnissa tehtävät koeliuskat ole valotettava tuota suodinta käyttäen?! Jos ei käytä mitään niin ollaan liian loivassa maastossa, näin kulkee oma ajatus. Huomatkaa tai huomaattekin että suotimien käyttökin on kohtalaisen uutta ja siitä tämä pyörittely johtuu. Hyvää alkanutta vuotta kaikille. -OM-
Miksi suodattamaton moniastepaperi on mielestäsi liian loivaa? Haluatko kalibroida N negat sitä vastaavaa loivemmiksi jostain muusta syystä kuin pimiön tarpeiden takia? Mikä filmi, paperi ja kehite sekä millainen suurennuskoje? (Mikä laittaa kalibroimaan zonesysteemin nykyään? Ehkä et ihan sitä tarkoittanut, vaan pohjana on teoriaa siitä.)
Jos tarkoitat kalibroinnilla vaihetta jossa haetaan filmin tosiasiallista herkkyyttä, niin silloin paperi valotetaan normaalisti kakkoselle.
Nyt en kyllä ihan tajua mitä tällä haetaan. Eri kuvauksiin valitaan eri filmi joten mitään N filmiä ei kannata käyttää kaikkialla vaan valita tilanteeseen sopiva filmi. Ja mitä tulee vedostukseen niin siihen vaikuttaa filmin kehitys. Vasta kun on nega kädessä pystyy arvioimaan kuinka paljon sille negalle voi jyrkkyyksiä haarukoida. Ja ainahan on se kahden jyrkkyyden valotus olemassa, jota en ite osaa, enkä ole yhtä kokeilua enempää sitä käyttänyt. Mutta jää mielenkiinnosta kuuntelemaan ja oppimaan lisää.
Taisin ilmaista asian väärin tai jotain muuta. keegan vastasi sen mitä haen eli juuri tätä herkkyyttä ja siihen kehitysaikaa filmille. Olemassa on vanhat ohjeet 80- luvulta jossa käsitellään filmikalibrointia mutta siitä poimin nimenomaan tuon herkkyys ja kehitysaika jutun.
Hiljattain tästä vähän tarinoitiin. Seuraavalla sivulla ainakin. Linkit siellä on vielä rikki, mutta niitä voi kopioida osoiteriville. Filmileica palautti kuvausinnon Mustavalkofilmin kehitysprosessin viritys (Mihinkäs tuon tekijä on kadonnut?) Tarinointia.
Kalibroi se N joko 2:lle tai 3:lle. Perinteinen "perusjyrkkyys" on ollut 2, mutta ei noilla käytännön eroa ole. Oikeastihan kaikki riippuu aina myös paperista joten vaihtelua tulee. Moniastepaperille en keksi mitään syytä yrittää kalibroida ilman suotimia. Menee niiden tuoma etu vain pois. Kirjallisuudesta suosittelisin etsimään käsiin Way Beyond Monochrome -kirjan. Se sisältää hieman parempaa informaatiota kuin 80-luvun opukset joissa erityisesti moniastepuoli on käytännössä olematon.
Miksi menisi? Ilman suodatusta on yleensä juuri se normaalihko kakkosjyrkkyys paperissa. Vai liitätkö tähän nyt paperin valotusajankin - sitähän ei taidettu edes kaavailla, vaan lähinnä vakioida syntyvä negatiivi. Tuskin tarkoitat sitäkään että moniastepaperi voisi korvata tärkeän perustaidon tuottaa N ja N+- negatiiveja, mitä sen on mahdoton korvata.