Otsikko "valohäviö monielementtisissä objektiiveissä" ohjaa tietenkin omaan suuntaansa, joka on aika eri kuin aloituksen/aloittajan kysymykset. Itsekin siitä jatkan. Jos kahdessa objektiivissa on erilaiset läpäisyarvot (T), tarkoittanee se sitä että myös jokainen valittu aukko on vastaavasti erilainen. Jos on kamera manuaalimoodilla ja valottaa monimutkaisella zoomilla kuvan ja sitten vaihtaa yksinkertaisempaan linssirakenteeseen, samoilla valotusarvoilla valottuukin enemmän. Alkaa nää kiinteäpolttovälisetkin monsterit olla aika monimutkaisia. f/1,4 mutta T 1,7. (häviö puoli aukkoa) Toinen monsteriesimerkki. Ja sitten vertailuksi vähän vanhempi hieman yksinkertaisempi rakenne. Näissä kolmessa linssejä/ryhmiä 12/10 Zeiss Otus T=1,7 13/8 Sigma ART T=1,8 8/6 Sigma EX T=1,6
Objektiivin suunnittelu on työläs teoreettinen ja matemaattinen ongelma, jota ei voi suoraviivaisesti ratkaista. Linssien määrän lisääminen lisää vapausasteita, jolloin objektiivi voidaan korjata paremmin piirtäväksi, laajakulmaisemmaksi ja valovoimaisemmaksi. Lasilaatujen rajallisten ominaisuuksien johdosta hyväpiirtoisen Tessar-rakenteen valovoiman yläraja on siinä 2,8 nurkilla. Asia ehkä avautuu seuraamalla keskustelun aikana mainituksi tulleita linkkejä ja vinkkejä. Jos jollakulla on ylimääräisen Mirroredin viestissä #12 mainittu kirja, niin olisin kiinnostunut sen ostamaan. Keskustelussa mainittu objektiivin läpi kulkevan valon häviö lukuisissa linssipinnoissa on teoreettisesti erinomaisen haastava asia. Jos täysin kirkkaaseen tasolasiin saapuu valoa, niin taitekertoimesta riippuen valosta X prosenttia läpäisee lasin ja 100-X prosenttia heijastuu takaisin. Tuon prosenttiluvun tarkka ja täsmällinen laskeminen on sen verran vaativaa matematiikkaa, että sirkkelimiehen sormin on laskettavissa ne suomalaiset, jotka kynän ja paperin avulla tuon prosentin kohtuuajassa laskevat. Laskenta hankaloituu muutaman kertaluokan lasipintojen määrän lisääntyessä. Valitettavasti en muista sen herran nimeä, joka tämän ongelman ensimmäisenä runsaat vuosisata sitten ratkaisi.
Tuossa asia on selitetty "asiantuntijan kirjoittamana", mutta kuten Hannu edellä totesi, ovat laskelmat kynällä ja paperilla jonniinverran hankalia ihan Elon laskuopin pohjalta: Fresnel equations - Wikipedia
Nykyaikaiset pinnoitteet vähentävät heijastuksia paljon. Kun tavallinen lasi (ikkuna jne.) heijastaa kohtisuoraan tulevasta valosta takaisin noin 8 % (etu- ja takapinta yhteensä), kulkisi jostain 70-200 -millisestä 18 elementtisestä zoomihirviöstä läpi karkeasti arvioituna 20 % etulinssiin tulevasta valosta ilman niitä pinnoituksia. Jos/kun hävikki on mitattuna 30-40 % luokkaa (läpäisy siis 60-70 %), on pinnoitteiden apu hyvin merkityksellinen. Ilman niitä niin monilinssiset rakenteet eivät oikein toimisi.
Vanhaa juttua, mukana jälleen mm. Mikaa. ------------------------------- History of photographic lens design - Wikipedia
Objektiivilasin laadulla ja koostumuksella on varmaan myös olennainen merkitys. Tiettävästi esim. Zeiss, Voigtländer, Rollei ja Asahi käyttivät parhaisiin objektiiveihinsa harvinaisia laatuja (Planar HFT, Lanthar). Asahin radioaktiivisesta ja muuten huippuobjektiivista 1,4/55mm oli ainakin takavuosina netissä katsottavana irvokas ja väkivaltainen korjausvideo, jossa keltaisuutta pyrittiin poistamaan. Terv. cludor
Oikeastaan ainoa tuohon heijastavuuteen vaikuttava seikka on taitekerroin, jonka vaihtelut eivät kuitenkaan ole siinä mielessä kovin suuria eri lasilaatujen välillä. Onhan niitäkin, mutta enemmän eri laatuja käytetään värikorjailujen takia. Dispersio, siis eri värien taittumisen ero, on se objektiivisuunnittelun kruununjalokivi. Ne kellastuneet linssit olivat yleensä sellaisia, joissa käytettiin seosaineena radioaktiivisia maametalleja, joskus myös toriumia. Torium kasvattaa lasin taitekerrointa ja vähentää dispersiota, joten sen käyttö helpotti paljon objektiivien suunnittelua. Jopa joissakin Instamaticin malleissa oli käytetty radioaktiivista lasia.
Kyllä lasilaadulla oli ratkaiseva merkitys esim. Jenan Schott-lasilla objektiivien taitekertoimen osalta. Ei kai muuten olisi käytetty nimenomaan sitä lasia parhaimmissa objektiiveissa. terv. cludor
Objektiivin tekemiseen tarvitaan eri lasilaatuja, joilla on eri taitekerroin ja erilainen dispersio. Yhdesta lasilaadusta ei synny kovin hyvää objektiivia.
Ei malta olla heittämättä dagor rakennetta. Ohessa dagonar objektiivin tietoja..vain 4 ilma/lasi rajapintaa , tämän vuoksi oli aikoinaan ennen lasien pinnoituksia niin suosittu; Key features: Dagor lens design, 6 elements in 2 groups Focal length 40 mm, max. aperture f6.3 All surfaces multicoated, 97.5% light transmission
On turhaa väittää, ettei Jenassa voitu tehdä hyviä objektiivejä nimenomaan Schottin valmistamasta lasista. cludor
Lueskele nyt hiukan jotain - vaikka Wikipediaa. Jos teet sitä päivittäin, alat (ehkä) muutaman kuukauden kuluttua ymmärtää, mistä puhutaan.
Mistä tämmöisen väitteen repäisit? Tarkoitatko että Jenassa objektiiveja tehtiin yhdestä lasilaadusta rakenteen joka linssi?
En tietenkään ole niin sanonut. Kirjoitin Schottin valmistamasta lasista. Sakke M on puhunut yhdestä lasilaadusta. Tottakai Schott osasi asiansa. Terv. cludor
No niin. Mitä siis asettaa olemattomia väitteitä. Itse Jenasta sanoit "turha väittää". Edit. Mulle tässäkin on paljon uutta sanomaa. Esimerkiksi väite ettei yhdestä lasilaadusta saa oikein hyvää objektiivia aikaan. Kuinkahan yleinen totuus se on?
No niin. Eiköhän nyt ole ollut kysymys ikävästä asenteesta koko tämän keskustelujakson aikana. Ei ole ollut tarkoituksena kehittää vastakkainasettelua. Terv. cludor