Kirjoittelen tässä ylös omaa pohdintaani, ihan vaikka selventääkseni omiakin ajatuksiani. Varmaan monet samanlaisia asioita pyörittelevät, mielelläni kuulisin muiden ratkaisuja tai ajatuksia. Minulla on siis "ongelmana" sellainen, että joku kummallinen lihastauti vähän rapauttaa lihasvoimaa. Pari vuotta sitä on tutkittu, seuraava lääkäriaika taas kolmen viikon päästä, katsotaan saataisiinko sille nimi. Tästä seuraa, että esimerkiksi varsinaista kuvaussettiäni, jonka eilisen vaa'alla käytön jälkeen tiedän painavan noin 16 kiloa, en oikein tahdo jaksaa kantaa mihinkään. Tai tahdon, mutten jaksa. Kameralaukussani on pyörät, joten homma toimii ihan OK, joka kuukausi kuitenkin ihan inan huonommin, tuntuu minusta. Nyt sitten olen pohtinut setin ja merkin vaihtoa. Syitä on itse asiassa kolme: 1. Tuo lihasongelma. Olen huolissani sen suhteen, että tulee päivä, jolloin kuvaaminen Nikoneilla on turhan hankalaa. 2. Pidän mahdollisena, että hyppäys peilittömiin kameroihin tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla. Tällöin käteen voi jäädä mustapekka, jos vaihtokameroiden hyllyt ovat täynnä peilillisiä kameroita ja niiden objektiiveja. Pelkästään jonkun kymmenen prosentin pudotus vaihtoarvoissa tarkoittaisi kuitenkin muutamaa tuhatta euroa, joka on minulle pirun iso raha. 3. Peilittömät alkavat olla siinä vaiheessa, että voidaan jo puhua laadusta. Nyt ei vaihtaessa tarvitse välttämättä enää tinkiä siitä. Vaihtamista vastaan taas puhuu yhtä moni seikka: 1. Minulla on aivan tolkuttoman hyvät välineet siihen mitä teen. Ne mahdollistavat kaiken sen, mitä haluan tehdä, ja vain omat rajani rajoittavat. Lisäksi käytettävyys on aivan huipputasoa. 2. Tunnen Nikonit paremmin kuin omat taskuni. Vuosikymmenten käytön jälkeen ja omistettuani käytännössä jokaisen merkittävän Nikon-mallin tiedän jokaisen nippelin toiminnan ja valikon valinnan merkityksen vaikka unissani. 3. Luottamus välineisiini on ehdoton. Tiedän, että kun kuvaan setin, minulla on riittävän monta kuvaa jotka täyttävät omat laatukriteerini, sen mihin minä omilla rajallisilla taidoillani pystyn ja mitä osaan. Millään en haluaisi luopua, ja toisaalta mietin, että pitäisikö. Pidän molemman puolen argumentteja ihan relevantteina. Kuvaan nykyisillä erittäin tyytyväisenä, mutta pohdin, heräänkö jonain aamuna siihen, että juna meni jo... Eli ongelma tiivistyy siihen, että: On hyvin mahdollista, että tulee pakko vaihtaa kevyempään, edes vähän, ja silloin välineistöni vaihtoarvo ei saisi olla kovin huono, että pystyn jatkamaan oivallisilla välineillä ja samaan aikaan en millään halua luopua nykyisistä. Ei ole kuitenkaan rahallisesti mahdollista omistaa kahta erinomaista järjestelmää. Uskon, että monella voi olla samankaltaista pohdintaa menossa, vaikka ehkä eri syistä...
Ei SLR-kamojen hinnat tule yhtäkkiä romahtamaan vaan uuden sukupolven laitteet lisääntyvät vähitellen ja vaivihkaa kentälle. Uskon että pysyy vahva jälkimarkkina vanhalle DSLR tavaralle vuosikausiksi ja siis niitä käyttävä porukka. Varsinkin kun katsomme globaalisti.
Onhan nähty, miten vaihtoarvoille käy, kun uusi aalto tulee. Filmikamerat menettivät hintansa ja käyttäjänsä aika nopeasti, kun porukka siirtyi digiin. Siinä mielessä huoli on aiheellinen. Systeemin vaihto on kallista aina.
En tiedä muuta kun että ainakin keskareiden hinnat filmipuolella kaikkea muuta kuin tiputtanut arvonsa. Kameralaukku erikseen
Vaihda mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Filmikamat myyt itse ja digit viet vaihdossa rajalacameraan. Niin mä oon pari kertaa tehnyt. Osta fujia tai olympusta, ne ovat keveitä.
Panan 42,5mm/1,7 on mielestäni parempi kuin Olyn 45mm. Onhan Panassa vakaajakin. Vaihdoin Olympuksen 45mm Panan 42,5mm
No eikö sentään Leica Nocticron F1.2. Vaikka sekin olisi vain laiha korvike 105/1,4:lle. Ehdottaisin siksi raahaamisen vähentämistä harvoihin eikä vaihtamista. Vanhuus ei tule yksin ja sitä ei voi kompensoida ostamalla toisenlaista.
Palkkia en ole jaksanut nostaa kai 2 kk , vielä erittäin tukevalla jalustalla. Paljon lie painaa , pitäisi punnita Veikeä homma kun ei käytä mutta ei raaski myydäkkään
Leica tuntuu liian mahtipontiselta minun digi-investointeihini. Maksoin 500 kuvaa lauotusta Olympuksen M5 kamerasta 200 euroa ja Panan käyttämättömästä linssistä, siis tästä 42,5mm 220 euroa. Joten tätä digihankinnan iloa ei kannata turmella Leica Noticron investoinnilla. )
Minäkin vaihdoin selkävaivojen takia canonia Olympukseen.....kuukaudeksi. Oli sitten peilittömän lokakuun jälkehen Kiva kuvata kunnon peilikameralla. Nyt saattais toinen runko vaihtua peilittämään Canoniin.
Keventäminen on hyvä idea. Oma historiani kuvaajana on ollut koko ajan kaluston keveyteen ja kuljetettavuuteen pyrkimistä. Kun kuvaaminen ei ole ainoa eikä oikein pääharrastuskaan, on tärkeää, että kamera on matkassa jos ei aina, niin ainakin mahdollisimman usein. Esim. hiihtäessä, kalastaessa, pyöräillessä ja metsästäessähän keveys on ehdoton etu. Kun hankin pian ensimmäisen filmijärkkärini jälkeen sen rinnalle laadukkaan pikkupokkarin (Rollei 35s), huomasin, että yhä useammin mukaan lähti pokkari, ja reilun parin vuosikymmenen aikana kun nuo kaksi olivat ainoat kamerani, vastuu siirtyi vähitellen lähes kokonaan taskukameralle kunnes sen korvasi ensimmäinen digipokkari. Kuten arvata saattaa, esimmäistä digijärkkäriä hankkiessa n. 5 v. sitten, päällimmäisenä oli ajatus keveydestä ja kuljetettavuudesta. Viime vaiheessa puntaroin Fujin ja Panasonicin välillä, ja valinta päätyi Panaan (Panasonic GX1). Perusteluna useamman kuin yhden valmistajan standardi, eli ihan kuten aikoinaan filmijärjetstelmäksi valitsin M42:n, on digijärjestelmissä ollut m4/3. Nykyinen pääkamerani on Panasonic G80, joka kokonsa ja painonsa puolesta on kyllä jo siinä ja siinä, ja pokkarillekin vielä jää hommia, joten ainakaan yhtään isompien järkkäreiden suuntaan en ole edes katsellut.
Henkimaailman juttuja, eikä liikaa miettimällä mihinkään muutu. Niin kuin jo tullutkin esiin, niin järjestelmän vaihtaminen kallista. Jos on laaja järjestelmä olemassa ja siellä sellaista, jota voi myydä, niin kannattaa toki ensin miettiä sitä; "puoliharppausta". Jostainhan sen nykyisenkin järjestelmän on aloittanut. Eikä hinnat yössä romahda. Mutta tosiaan. Nää on niitä juttuja, joihin ei yhtä oikeaa vastausta ole. Eikö olekin pirullista tämä nykyinen "hektinen" elämä.
Minusta taas ei kannata jahkaamiseen hukata aikaa tai puolitiehen jäädä junnaamaa . Vaihda järjestelmää, et sä tuu vanhoja rojujas kaipaamaan. Ne on vain metallia ja muovia.
Minäkin kevensin objektiiveja, ostin primeja rinalle Sitten muutaman valovoimaisemman ja etu oli taas menetetty.. Mutta keveys tuleekin siitä, ettei raahaa kaikkea mukanaan, vaan ainostaan ne mitä juuri sillä kuvauskerralla olettaa tarvitsevan. Karsinta ihan samalla ajatuksella kuin sekin, ettei kaikkia kuvia kannata säilöä, vaan on kyettävä luopumaan, jotta hyvät/tarkoituksenmukaisimmat pääsisivät oikeuksiinsa. Olen joskus miettinyt tuota keveys asiaa niin tosissani, että on tullut muutama kevyempi runko raskaan ammattirungon lisäksi ja joskus valitsenkin sellaisen mukaan. Toki ajatus on, etten myy mitään pois, vaikka hinnat menisi mihin, kun ei noiden käyttöarvo mihinkään katoa koskaan. Jonkin peilittömän voisin ehkä ostaa lisäksi, mutta miksi myydä kun eipä ne rahat takaisin tule kuin murto-osaltaan. Täälltä kun lukee ihmisten historiaa, niin ihmeen moni myy ja ostaa edes-takaisin, oli syyt mitkä tahansa, niin ihan pöljää minusta, jättää alunperin ostamatta jos ei tarvitse ja jos ostaa niin pitää. (Mun kalustossa on enemmän kuin 30 k€ rahaa käytettynä, vaikka iso osa on takaisin tullutkin kuvien myynnillä. Siltikin pidän joka objektiivin/rungon). Kun runko vanhenee ja sillä ei enää ole käyttöarvoa luotettavuutensa takia silloin voi laittaa eteenpäin kun hommaa uuden, vaikka ymmärrän tuon raskauden aiheuttaman haitan hyvin, hommaa assari raahaamaan kamoja
Niin monta mielipidettä on kuin sanojaakin, mutta ehdottomasti vanhana nikonistina kannattaa harkita uusia peilittömiä Z6 ja Z7, hyppy on silloin pieni eikä ihan tuntemattomaan ja pystyy käyttämään Nikonin objektiiveja. Veikkaan että muuten esim 58mm F1.4:sta hyvinkin tulee ikävä. M43:sta en täyskennoon tottuneelle kyllä suosittele...niin se tullee kuolemaan kuin peilikameroitten 4/3 on kuollut
Olen nyt jokusen viikon käyttänyt Z 6:sta ja onhan se huikea, vaikka se toinen korttipaikka puuttuukin.