On ollu töissä sen verran kiirusta että en ole päässyt edes katsomaan löytyykö kyseisiä lehtiä tuolta mun varastosta. Ja kun täällä ollaan näinkin kovasti skannauksen tänne laittamista vastaan niin ei ruveta suljetun yhteisön mielipidettä vastaan toimimaan. Minä siirryn asian tiimoilta sivuun koska olen ihan väärässä. Jatkakaa zonettamista.
Marttyyri? Eikö tuota kameralehden juttua yhtenä lähteenä käyttäen voisi kirjoittaa sen Wikiartikkelin? Jos artikkeliin tulee asiavirheitä tai puutteita, niin lukijayhteisö korjaa tai täydentää artikkelia.
Kaikista kolmesta zonesysteemin suomenkielisestä harrastajasta, jotka eivät osaa riittävästi englantia, kaksi tuntee jo perusteet aika hyvin. Wikipedian artikkelin lukijajoukko jäisi siten... no, yksipuoliseksi.
Yksityitä käyttöä ei ole laissa määritetty virallisesti, mutta kuuluisa Korpela toteaa yleisen käsityksen siitä (https://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/2.4.html#yksit). Skannien lähettäminen tarvitseville ei missään tapauksessa ole enää yksityistä käyttöä. Ja todennäköinen epämustasukkaisuus ei ole juridisesti kestävä peruste.
Kävin Pasilan kirjastosta pyytämässä vuosikerrat -83 ja -84 nähtäväksi ja annoin skannerin laulaa. Tässä poiminnat näistä Pertti Pitkäsen artikkeleista. Kamera-lehti 8/83 'Zone-system lienee parasta kääntää suomeksi nimellä "vyöhykemenetelmä"' 'Adams korostaa [kahta] valokuvaajalle asetettavaa vaatimusta. Ensinnäkin hänen on pystyttävä jo ennen kuvan ottamista määrittelemään, millaisena hän haluaa kuvan esittää (ns. etukäteisvisualisointi)." 'Edistyneemmät kuvaajat saattavat lisäksi säädellä kehitysaikaa kuvausolosuhteiden mukaan. Jyrkissä olosuhteissa kuvattua filmiä kehitetään vähemmän, loivissa olosuhteissa kuvattua enemmän kuin normaalisti. Samaan tulokseen pyritään muutettaessa samalla sekä valotusta että kehitystä: kontrastikkaissa olosuhteissa filmiä "ylivalotetaan" ja "alikehitetään" ja kontrastittomissa päinvastoin.' '[..] jo valotushetkellä on mahdollista päättää, millä harmaa-asteikon alueella, siis "zonilla", mikin asia lopullisessa kuvassa tulee toistumaan.' 'Mikäli filmin valotus ja kehitysprosessi on huolella kalibroitu, tulee sille kuva-alan kohteelle, jonka perusteella filmin valotus on määritelty, lopullisessa vedoksessa täsmälleen sama sävy kuin 18% heijastavalla harmaakortilla (ts. zone V).' 'Mikäli kuvaaja on kehittänyt itselleen esimerkiksi yhdeksän harmaa-alueen systeemin, tulee filmin toistaa yhdeksän aukkoväliä ilman, että vakiosuurennosajalla tehtyyn vedokseen tulee vielä täysin mustaa tai valkoista [..].' 'Filmin kehityksen ja valotuksen pääsääntö on: valotuksella määrätään negatiivin tiheys, kehityksellä sen kontrasti.' 'Kuitenkin esimerkiksi Ansel Adams korostaa zone-systeemin soveltuvuutta myös tavanomaiseen rullafilmityöskentelyyn.' Kamera-lehti 9/83 'Oman työskentelytavan kalibroiminen zone-systeemin periaatteita vastaavaksi on aikaa ja kärsivällisyyttä vaativa prosessi'. Yksityiskohtaiset ohjeet kalibrointiin. Kamera-lehti 10/83 'Artikkelisarjan seuraajan pitäisi olla kalibrointityössään nyt siinä vaiheessa, että hän on pelkästään kehitysaikaa muuttelemalla saanut keskiharmaan [..] todella toistumaan lopullisessa vedoksessa keskiharmaana.' 'Kun kehitysajan muutos vaikuttaa yhtä aikaa sekä keski- että yläsävyjen toistumiseen, ja keskiharmaa on juuri saatu kohdalleen, muodostuu ongelmaksi se, miten yläsävyjen toistumiseen voidaan vaikuttaa pitäen "zone V" silti paikallaan.' '[..] yläsävyt saadaan kohdalleen kehitteen laimennussuhteen avulla.' 'Käytännöllisintä laimennussuhteen käyttö yläsävyjen säätöön on kuitenkin sellaisilla kehitteillä, jotka on suunniteltu käytettäväksi voimakkaasti laimennettuina (esim. Rodinal, HC-110).' 'Kehitteen laimentamisesta seuraa useimmissa tapauksissa jonkinasteista filmin herkkyyden vähentymistä. Zone-system -kalibroinnissa tämä merkitsee zone I:n "liikkumista". Koko hienosäädön ajan onkin keski- ja yläsävyjen lisäksi tarkkailtava myös zone I-aluetta.' 'Hienosäätö on koko kalibroinnin työläin ja vaikeimmin toteutettava vaihe, koska siinä muutetaan useita tekijöitä yhtä aikaa: kehitysaikaa, laimennussuhdetta ja tarvittaessa vielä filmiherkkyyttäkin.' 'Pienikin ero työskentelytavassa, lämpömittarissa, valotusmittarissa tai muussa koko prosessin vaiheessa riittää tekemään ohjeet sellaisenaan mitättömiksi.' 'Jokaisen on itse kalibroitava systeeminsä.' Kamera-lehti 11/83 'Expansions ja compactions ovat englanninkielisessä zone-systeemiä käsittelevässä kirjallisuudessa kaksi hyvin keskeistä termiä. Ne voidaan hyvin suomentaa sanoilla "venytykset ja supistukset". Kyse on kohteen luonnossa esiintyvän sävyalan venyttämisestä ja supistamisesta kuvaajan näkemystä vastaavaksi.' 'Kun kuvaaja mittaa valotuksen jostakin kohteen tärkeästä osasta, voi hän tämän jälkeen laskea, mille yhdeksästä harmaa-alueesta kohteen muut osat sijoittuvat vai sijoittuvatko ne täyteen mustaan tai valkoiseen.' 'Ongelma, johon tässä zone-systeemiä käsittelevässä artikkelisarjassa ei ole vielä ehditty puuttua, on ns. osa-alan ja kokonaiskontrastin ongelma.' Kamera-lehti 1/84 - käytännön kokemuksia 'Helpoin tapa valotuksen määrittämiseksi zone-system -kuvauksessa on lähteä liikkeelle huippuvalosta.' 'Maailmassa on muitakin vaikeasti omaksuttavia asioita, kuin zone-system -valokuvaus. On vaikea oppia vieraita kieliä, ajamaan autoa ja käyttäytymään oikein liikenteessä, ratkomaan toisen asteen yhtälöitä jne. Kun tällaisen asian kuitenkin vihdoin on omaksunut, se tuntuu helpolta ja itsestään selvältä.' 'Etukäteisvisualisoinnin käytännön oppii kyllä nopeasti. Jopa niin, että paluu vanhaan "sinne päin" -menetelmään tuntuu nyt melko mahdottomalta ajatukselta.' 'Seitsemän seikkaa zone-system -kuvaajille:' '1. Zone system -työskentely sopii ehdottomasti parhaiten kinokokoa suuremmille kameroille.' '2. Keskikoon rullafilmiä käyttävä kuvaaja tarvitsee viisi kasettia: N, N+1, N+2, N-1 ja N-2 -kasetit.' '3. Kapea-alainen pistemittari on lähes välttämätön zone system -kuvaajalle.' '4. Muistivihko on tarpeen ainakin visualisoinnin harjoittelussa.' '5. Kun siirtyy käyttämään kuvan sävyjä viestintävälineenä, tulevat pian vastaan muutkin kuvan ilmeeseen vaikuttavat kokonaistekijät: [..].' '6. Monet valokuvaajat sanovat käyttävänsä "eräänlaista zone-systeemiä", millä he kuitenkin tarkoittavat vain filmin kontrastin säätelyä olosuhteiden mukaan. Kuitenkin vasta etukäteisvisualisointi on zone system -valokuvausta.' '7. Zone system on sittenkin enemmän kuin vain tekniikka. Se tuo valokuvaukseen kokonaan uuden ja oman elementtinsä: [...]'
Kopion yksityiseen käyttöön saa teettää toisella. Skannin lähettäminen ei ole yhtään sen kummempi lähettäminen kuin valokopion tai valokuvan lähettäminen kehittämöstä asiakkalle. ( Lähettäminen ei ole kuvan käyttöä, tavallisesti sitä on sen katseleminen....
Minulle Zone-system liittyy kahteen asiaan. Ensimmäinen oli (ja on) Time Lifen järkälemäinen valokuvauksen kirjasarja, jota hankin 70-luvun alussa osa kerrallaan, koska se oli kallis ja kokonaista sarjaa ei ollut esim. Akateemisella tarjolla. Niinpä kirjat matkustivat yksi kerrallaan rapakon takaa. Myöhemmin tuli kahlattua Adamsin kirjoja aiheesta läpi, mutta teoriapuolelle jäivät opit siihen aikaan. Se hyöty noista asioista oli, että opin kehittämään niin, että virheet ja eroavaisuudet eivät johtunee kehittämisen epätasaisuudesta. Se vaati aikamoisen määrän kehitettyjä rullia. Toinen ja se vahvasti konkreettinen kokemus liittyy vuonna 1977 Suomen valokuvataiteen museossa Korkeavuodenkadulla avattuun Ansel Adamsin näyttelyyn. Myöhemmin on vastaan tullut lukuisia kertoja zone-systeemillä toteutettuja kuvia, mutta Admsin näyttely on "se" tekijä, joka todella herätti. Ko. museon aukaisemisesta lähtien tuli käytyä sillä aika useasti ja lähes joka kerta tulin ulos entistä innostuneempana uusista ajatuksista, aiheista ja toteuttamistavoista. Mutta se, mikä minusta on palkitsevaa ja sinänsä mielenkiintoista on se, että erittäin hyviä / loistavia mv-kuvia saa tehty digitekniikalla, jos käsitys siitä mitä haluaa on selvillä, ja kuvankäsittelyssä siirrytään pois tekniikahypeleikkimisestä ja siirrytään sinne mv-kuvauksen perusteille - sävyihin ja niiden suhteisiin. Silloin kuvankäsittely tekee sen, mitä kuvaaja tekee visualisointi- / kehitys- / printtausvaiheessa printeilleen. Noita kahden eri suunnan tekniikkoja voisi mielestäni hyvin yhdistää siksi, että kuitenkin perinteinen baryttipaperi on omansa ja superhienoilla tulostuspaperilla on (kaiketi) kaikilla se huono puoli, etteivät ne kestä riittävästi mekaanista kulutusta. Niinpä ainakin omalla kohdalla pullonkaulksi on jäänyt haluamani tiedoston siirtäminen "100% välinegalle", eli 100% tulostettavalla kalvolle. Vaan aina on hyvä opetella lisää.