Onko jostain saatavilla kattavaa Suomen kielistä käännöstä tuosta Ansel Adamsin kuuluisasta metodista? Englanti taipuu sen verran keskinkertaisesti, että paljon jää olennaista ymmärtämättä tuosta.
Legendan mukaan 80-luvun Kamera -lehdissä oli artikkelita aiheesta. Huonosti on materiaalia Suomen kielellä.
Zone-systeemi on periaatteessa yksi käsite, mutta heti kun aletaan puhua sen soveltamisesta käytännössä, on ihmisillä kovin erilaisia käsityksiä sen merkityksestä ja tarkoituksesta. Yhdelle se on sensitometristen periaatteiden esittämistä systemaattisessa muodossa ja hyvä apu laadukkaiden vedosten tuottamiseski vaihtelevissa oloissa, luovuuden väline. Toiselle se voi olla jäykkä standardi, jonka avulla tuotetaan normin mukainen lopputulos olosuhteista riippumatta, siis jotenkin kaavamaisesti. 80-luvun lopulla Kamera-lehdessä tosiaan ilmestyi Pertti Pitkäsen moniosainen artikkelisarja zone-systeemistä. Se ehkä edustaa lähinnä jälkimmäistä lähestymistapaa asiaan. Minulla on jossakin ne numerot tallella, tosin varmaan pienen etsimisen takana. Muita vähänkään laajempia suomenkielisiä esityksiä ei nyt ainakaan tule mieleen.
Pitääpä ottaa vanhat kameralehdet käsittelyyn. Jos joku osais sanoa tarkan numeron niin voisin etsiä löytyykö minulta. Jos löytyy voin skannata sen tänne.
Minä tein siitä joskus Pettuveden koulussa opiskellessani ja Adamsin tekstejä liikaa luettuani zone-systeemistä pienen opuksen, esimerkkinä oli Agfa APX 100 ja Rodinal 1+25 ja 1+50. Lyhykäisesti: kyse on valitun filmin ja halutun valotuksen (sävyskaalan) optimaalisesta kehittämisestä tietyllä kehitteellä - eli esimerkiksi miten alasävyvalotus saadaan tietyllä filmillä (minun tapauksessani Agfa APX 100) ja tietyllä kehitteellä (Rodinal) kehitettyä juuri haluttuun kontrastiin! Oikein napsahti päässä kun tajusin mokoman. Lopputulemana: jos prosessin oppii hallitsemaan, niin kaikki oikein/tietyllä tavalla valotetut ja kehitetyt negatiivit ovat samaa kontrastia - tietty esivaikutelma valotettuna oikein valitulle filmille ja valitulle kehitteelle voidaan valottaa suurennuskojeessa aina (noin suurinpiirtein) samalla aukolla, ajalla ja kontrastilla. Sanomattakin lienee selvää, että kyseessä on laakafilmi/120 -touhu; APX:llä zone-system tarkoitti ihanan loivia laajan sävyalan neksuja ja toimi ällistyttävän hyvin. Sitten vei työelämä ja sen digi-digi mennessään. Ai niin: valotus ja kehitystaulukoihin tarvitsee sitten densitometrin, jotta kontrasti saadaan kehityksellä hallintaan: http://www.ebay.de/itm/X-Rite-301-Transmission-Densitometer-Light-Darkroom-Black-White-Photo-Film-/232186042296?hash=item360f5dd7b8:g:gXsAAOSwUKxYYBMX Hiukka ikävä on kyllä pimiöön. Samoin kuin puuveneellä soutelemaan..
Minäkin perehdyin zoneen ja mitattiin negan densiteettiäkin ja vedoksta myös. Lisäksi, miten optiikka vaikuttaa sävyihin jne. Lopulta löysin sieltä käyttämääni filmiin minulle sopivan valonmittaustavan käyttämilläni välineillä kuvaustapahtumassa sekä riittävän tarkat negan kehitysajat käyttämälläni kehitteellä ja lämpömittarilla. Se ei ole täydellisen sävykäs, mutta riittävän tarkka minun käyttööni. Yli- ja alikehitän negan kuvatessa kohteen valoisuuerojen mukaan. Käytän kuvatessa pistemittaria usein tai jos kohde ja maisema on tuttu, niin voin luottaa kameroiden keskipainotteiseen mittariin, koska käytän aina samoja runkoja ja samaa valonmittaustapaa. Minusta on tärkeää miettiä itselle sopiva filminherkkyys (riippuu negan koosta, kuvauskohteista jne) ja käyttää alusta asti jotain samaa yleiskehitettä. Näin pääsee 'kyllin hyvään' sävykkyyteen sekä negassa että printissä ja sitä voi sitten säätää halutun sävyskaalan saamiseksi lopulliseen printtiin. Näin voi vakioida 'teknisen puolen' ja keskittyä muihin hyvän valokuvan vaatimiin asioihin.
Yksinkertaisen ihmisen zone-menetelmä toimi itselläni näin: Palkkikamera jalustalle ja kohdalleen. Kaksipuoleinen kasetti, joka valotettiin ensin mittarin mukaan (käytin pistemittaria), lyijykynällä kasettiin merkintä N. Sitten silmämääräisesti arvioin kontrastin ja valotin toisen puolen kasetista aukon tai kaksi yli (joskus ali) ja siihen merkinnän +1 tai +2. Näitä sitten kehittelin merkintöjen mukaan eri ajoilla. Ei kovinkaan eksakstia, mutta toimi omassa työnkulussani. Tuli kyllä zone-oppaita muutama luettua, mutta meni liian pilkunviilaamiseksi. Täytyy muistaa, että kun Adams tuon menetelmän lanseerasi, niin ei silloin ollut moniastepaperia. Säästi paljon, kun ei tarvinnut ostella eri jyrkkyyksisiä papereita hyllyn täytteeksi. Zone-systeemiä on turha soveltaa rullafilmille, eikä varsinkaan kinolle, jos ei kuvaa täyteen samanlaisissa valaistusolosuhteissa. Kapa
Rullafilmikameraan vain monta perää. Mullakin oli bronicaan parhaimmillaan 6 perää. Tosin reissussa yleensä vain 4-5 Rullafilmin kanssa isoin ongelma on saada joku vähän käytetty kontrasti (esim. N+2 tai N-2) täyttymään. Nykyään jos rullafilmailulla lähtisin taas zonettamaan, varmasti ottaisin lähestymiseksi N, N+ ja N- eikä sen enempää. Moniastepaperit ja skannerit ovat tätä päivää. Niillä korjaa monta puutetta. Skannauksen kautta jopa paikalliskontrastin tietyssä osassa ominaiskäyrää. Suomeksi zonesta ei ole juuri mitään. Kameralehti julkaisi 80-luvun alkupuolella artikkelisarjan todella pedanttisesta zonetuksesta (ei siis adamsin versiosta). Tavoitteena oli tehdä kaikki säätö negatiiviin ja vedostus tapahtui vain yhdelle jyrkkyydelle, yhtä valotusaikaa käyttäen. Kuvatessa mietittiin visio siitä mitä haluaa kuvaan. Minne mikäkin sävy. Sitten tarvittava suodatus jos piti siirtää vähän sävyjä, esim. tummentaa taivasta. Sitten päätettiin kehitys, kehitettiin ja suoraan suurennuskoneeseen ja siinä se. Tämä zonen versio ei ole koskaan tullut kovin suosituksi. Lisäksi kameralehti julkaisi joitakin Istvan Ketchemetin (väärin kirjoitettu, mutta jotakin tuollaista) artikkeleita jotka sivusivat zonea ja Phil Davisin Way Beyond Zone System -menetelmää (joka siis ei ole zone, vaan vähän sen idoita mukaan ottava, sitä paljon helpommaksi tarkoitettu menetelmä - käytännössä sama kuin Jukkis71 tuossa kuvaa). Kameralehden julkaisemat artikkelit ovat monelta osin vanhentuneita ja sisältävät urbaanilegendoja. Nettiaika on tuonut tähän paljon muutoksia - tosin vain englanniksi.
Kyllä se toimii, mutta kaikki kaikki otokset pitää olla suht samoissa olosuhteissa valotettuja. Studiossa olen aika mutu arviolta Zoneja arvionnut ja kehittänyt ekana yhden rullan ja arvioinnut lopputuloksen, jonka pohjalta olen loppurulliin tehnyt kehitykseen korjauksia. Onka tällä mitään tekemistä Zone-systeemin kanssa onkin asia erikseen
Moro kaikille Kameralehti teki Pertti Pitkäsen tekemän viisi osaisen artikkelin aiheesta , ( kohti TÄYDELLISTÄ mustavalkokuvaa ) Lehdet, 8/83 - 1/84 . Minulla on nuo kyseiset Kameralehdet tallessa. Juttu on tehty nähdäkseni kameralle, missä filmiä voi vaihtaa ( lennossa ) (Hasselblad). Jos jotakin kiinnostaa tuo artikkelisarja niin voisin yrittää scannata ne ja laittaa ne tänne jos tekijänoikeus sen sallii.... t.Timo
Lehtiartikkeli on teos ja silä on täysi tekijänoikeus eli 70 vuotta tekijän kuolemasta. Eli ikävä kyllä ei taida tekijänoikeus ihan tuollaista sallia...
No tuo 70v tekijänoikeus ei taida lehtiartikkelia koskea. Luulen että Kameralehti ei tuosta lähde käräjille koska tapaus ei ole mitenkään varmaa. Minä kysyin joskus Kameralehdeltä jos olisin 50 ja 60 luvun lehdistä laittanut skanneja esille tänne. Ei ne ihan sitä kieltänytkään mutta ei kyllä lupaakaan antanut. Lupasivat ite nostella vanhoja jutuja esille. Aattelin että jos näin tekevät annan heille siihen rauhan. Onkohan nostelleet? Mutta kun tässä tapauksessa on kyse asian opiskelusta voi sen skannata ja laittaa esille. Minä voin ainakin nostaa skanin esille jos löydän lehden.
Äärimmäisen harva ihmisen kirjoittama kirjallinen tuotos ei kuulu teos-tekijänoikeuden piiriin. Laissa ei taida olla poikkeuksia kuin lakien ja vastaavien viranomaisten julkaisujen osalta. Lehtiartikkeleilla voi olla vielä lisääkin tekijänoikeusvaateita esim. jutun taiton osalta. Jopa useimmilla näillä foorumikirjoituksilla on ihan normaali tekijänoikeus. Ehkä perinteinen "ihan kiva" ei sellaista sisällä. Onneksi sitaattioikeus antaa oikeuden lainata toisen kirjoitusta omassa vastineessa.
Mikä artikkeli sitten katsotaan teokseksi. Kaiiki tännekkään korjoittelu ei täytä teoksen määrityksiä. Ja jos artikkeli koski Ansel Adamsin zone järjestelmää taitaa teos asiat olla siellä hallussa.
Kyllä lehtiartikkeli valotuksesta täyttää ihan varmuudella teoskriteerin, niinkuin kaikki muutkin yhtään omaa panosta sisältävät lehtiartikkelit. Ei siitä voi olla pienintäkään epäilystä jos yhtään mietit asiaa. Jollei se auta, niin tarkista mistä tahansa tekijänoikeustiedonlähteestä. Eiköhän valokuvausfoorumi ole sellainen ympäristö, että tekijänoikeutta on syytä kunnioittaa... (Tuskin ylläpidollakaan on intressiä siihen, että täällä olisi lainvastaisesti materiaalia esillä.)
En tiedä, miten kattavaa haetaan, mutta Freemanin kirjoissa on mielestäni hyvin kerrottu perusteita ja teoriaa suomeksi. Ja uudemmissa kirjoissa myös soveltamisesta digi-aikana.
Kameralehden artikkeleiden osaltta asiaan on useitakin ratkaisuja. 1) Pertti Pitkäseltä voi kysyä luvan. (Kameralehti tuskin on mustasukkainen taiton tekijänoikeuksista, luulisin. Nekin tietysti ovat olemassa.) 2) Asiasta voi kirjoitaa artikkelin tänne foorumille ja siteerata k.o. Pitkäsen artikkeleita esim. skannatuilla kappaleilla (Sitaattioikeus tekijänoikeuslaki 22 §) 3) Skannit artikkeleista voi pyynnöstä lähettää tarvitsevalle esim. sähköpostilla (Tekijänoikeuslaki 12 §: Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen. Kappaleen valmistamisen valmistuttajan yksityistä käyttöä varten saa myös antaa ulkopuolisen suoritettavaksi.) Kuten edellä on todettu, skannatun artikkelin tuominen julkiselle verkkosivustolle ei liene mitenkään lain rajoissa ilman tekijänoikeuden omistajien lupia.
Olisko näistä suomenkielisistä artikkeleista apua? http://sollamipa.com/article/zone-system http://digi-kuva.fi/valokuvaustekniikka/mustavalkokuvaus/opi-kuvaamaan-mustavalkokuvia Joku (Zone systeemin ja Wikipedian päivityksen) osaava voisi varmaan tehdä aiheesta suomenkielisen Wikipedia artikkelin, jolloin se ei hukkuisi keskustelufoorumin sisuksiin.. Wikissähän on hyvä pohja englanninkielisellä puolella.