Viime aikoina on alkanut vaikuttamaan siltä etten pysty enää kovin kauan vastustamaan haluani ostaa vanha mittaetsinkamera. Ulkoiseen habitukseen ja tavoitettavissa olevaan hintaluokkaan perustuen kierreleicat ovat varteenotettava vaihtoehto. Mitä tuollaista ostaessa kannattaisi huomioida? Mikä malli olisi hinta-laatusuhteeltaan paras kuvaamiseen(en hae keräilyarvoa)? Objektiivivalinnassa olen kahden vaiheilla, alkuperäistä vanhaa Leicaa vai Cosinan uudempaa tuotantoa. Aluksi tarkoitus olisi ostaa suht valovoimainen 50mm. Onko tähän suosituksia?
Vs: Kierreleica Vanhat 50mm Leica-objektiivit, joista yleisimmät Elmar 50mm/3.5, Summar, 50mm/2 ja Summitar 50mm/2 ovat Leica-harrastajien suosiossa tottakai. Kaikki näistä ovat vähintään 50v vanhoja. Summitar on monen suosikki ja Elmar taas se traditionaalisen Leicakuvaajan valinta. Summaria ei yleensä suositella kuin erikoiskäyttöön. Kaikki edellämainitut ovat vajotettavia. Vaikeinta taitaa olla löytää kirkas ja linsseiltään mahdollisimman vähänaarmuinen yksilö. Voigtländerin 50mm M39-kierteiset ovat erinomaisia ja hinnaltaan oikein kilpailukykyisiä. Pienikokoiseen kierreleicaan ehkä kaunis 50mm/2.5 sopisi kokonsa puolesta paremmin kuin isompi 50mm/1.5. Voigtländeriltä ilmestyi juuri hyvin rajoitettu sarja kauniita 50mm/3.5 ja 50mm/2 vajotettavia Heliar objektiiveja (~700e). Näistä 50mm/3.5 väitetään olevan yksi kaikkein terävimmistä 50mm mittaetsinlaseista mitä on valmistettu. Se olisi oma valintani kierreleicaan jos raha ei olisi esteenä. Mutta on hyviä M39-objektiiveja muitakin. Canon (Serenar) valmisti -50-luvulla joukon arvostettuja M39-objektiiveja. Kaikkein arvostetuin ja hinnakkain on Canon 50mm/1.5 Sonnar. Suurikokoinen 50mm/1.2 on monen suosikki mutta sen muhkeat muodot taitaa peittää vanhan Leican etsinnäkymän. Lisäksi on hieno ja myös isoilla aukoilla terävä 50mm/1.4 ja suosittu 50mm/1.8, joka kokonsa puolesta sopisi Canoneista parhaiten siron kierreleican pariksi. Canonilla on myös vajotettava 50mm/1.9, joka on Summitar-kopio. Sitten on joukko FSU eli neukkuobjektiiveja. Jupiter-3 50mm/1.5 Sonnar-kopio ja Jupiter-8 50mm/2 ovat monen Leica-kuvaajan peruskalustoa ja hinta/laatusuhteeltaan erittäin huomioonotettavia. RFF-foorumilla julkaistiin keväällä ei-tieteellinen testi isohkosta määrästä 50mm mittaetsinobjektiiveja ja molemmat Jupiterit pärjäsivät porukassa yllättävän hyvin kalliimpia kilpailijoita vastaan. Vaikea näistä on ehdotonta ykköstä löytää. Kaikissa on omat hyvät puolensa. Toisaalta vain Voigtländerit ovat uusia ja uusina luonnollisesti teräviä ja kontrastikkaita. Moni hakee objektiiviltaan vaikeasti määriteltävää "luonnetta" ja sitä voi löytää näistä vanhemmista vaihtoehdoista. --# mablo
Vs: Kierreleica Sittenhän myös 50 mm Summicroneja on saatavissa M39-kierteellä, tosin taitanevat maksaa jo jonkin verran enemmän kuin Mablon yllä luettelemat Leican objektiivit.
Vs: Kierreleica Noi Jupiter-8:t maksaa tosiaan sen 0-30 euroa yleensä siinä missä Voigtländerit alkaa parista satkusta. Jupiter kolmosesta saa sitten yleensä 50-100 euroa pulittaa. Ihan hyviä objektiiveja optisesti yleensä (laadunvaihtelua huhujen mukaan selvästi enempi). Aukkorenkaat pyörivät vapaasti, eli klikkejä ei ole. Se saattaa jotakuta harmittaa verrattuna kehittyneempiin. Tarkennuskierre taitaa kans yleensä olla aika pitkä - onko sitten hyvä vai huono..?
Vs: Kierreleica Miksi se pitää olla 50mm, leican perusobiska on mielestäni 35mm. Ryssän 35mm 2,8 on aivan mainio lasi, saman puljun etsin ei niinkään, hanki Voigtländer etsin niin sulla on ihan ykkös reppiskamera.
Vs: Kierreleica Kierrekiinnityksen vaihtuminen bajonettiin johtui kai lähinnä siitä, että bajonetti on hieman nopeampi vaihtaa. Ehkä se on kierrettä kestävämpikin vuosien mittaan, en tiedä. Lisäksihän Cosina-Voikkari muistaakseni on väittänyt, että esim. 40/1.4 Noktonia ei ois voinu tehdä kierrerunkoon, ja siksi se on vain M-bajoon. En sitten tiedä, onko päinvastaisia esimerkkejä. Nyrkkisääntönä kai voisi sanoa, että Canonin M39-rungot on kehittyneimpiä, ellei arvosta ylitse muiden ominaisuuksien Cosina-Voikkarin pykälää nopeampaa suljinnopeutta tai valotusmittaria. Viimeistelyssä ja työn tukevuudessa Leica on kuitenkin ylittämätön, ja monet edelleen fanittavat erityisesti niitä.
Vs: Kierreleica Joku II:n malli voisi olla hyvä, 1/1000 ei kovin usein tarvitse. Sodan jälkeisiin malleihin tuli salamatäsmäykset ym. mutta voisi ajatella ettei Leican kanssa salamaa tarvita, vaan valo tulee mistä tulee, kuvaaja ei sitä lisää. Kyllä se 50 on Leican perusopiska, muilla optiikoilla pitää olla varustekengässä erillinen etsin. Tarkentaminen toisesta aukosta ja rajaaminen toisesta. M-runkojen suuri etu oli juurisiinä, että kuvan saattoi tarkentaa ja rajata samalla katsomalla, silmää ei tarvinnut siirrellä lasilta toiselle.
Vs: Kierreleica Hei Usko ! osta mablolta Kierre canonit, ne on paljon parempia kuin Kierreleicat, mä ostan ne retro obiskat, sä voit sitten hankkia kunnon Voigtländerit, kun kuiteski haluat laatua eikä mitään retroilua. Mä oon kato niin vanha jo että mulle käy hyvin vähän tollainen suttu jälki, en mä edes saa kameraa tärähtämättä laukaistua.