Nurkkiin on kulkeutunut Fed-3 (uudempi, eli ns. b-malli) ja Fed Zarya (joka lienee käytännössä Fed 2, mutta yksinkertaisemmalla ikkunaetsimellä - mittaetsintä ei siis ole). Ja tarkoitus olisi noilla kuvatakin. Onko välttämätöntä, että noihin ladattavien filmien päät leikataan vanhanmallisiksi "pitkäkielisiksi"? Netistä löytyy kyllä ohjeita kuinka tämä tehdään, mutta silmäni eivät tavoittaneet tietoa siitä miksi tällainen operaatio tulisi suorittaa. Oma rajallinen päättelykykyni ei nyt keksi syytä miksei filmi kulkisi lyhyemmälläkin kavennuksella. Entä kuuluisiko Fed-3:ssa olla sellainen irrallinen filmipuola? Omassani sitä ei siis ainakaan ole. Kysymys on sikäli mielenkiintoinen, että Fed-3:ssa on tällä hetkellä filmi sisällä. Itse sen sinne joskus laitoin, enkä muistaakseni saksinut päätä mitenkään. Ei siis mitään hajua miten filmi on siellä kulkenut. Ilmeisesti kuitenkin jotenkin, sillä takaisinkelausnuppi kyllä pyörähtää kun sulkimen virittää.
Onkos noissa kokonaan irtoava pohjalevy & takaosa? Vai Leicatyyppinen pelkkä irroitettava pohjalevy? Tuon "Leica-leaderin" leikkaamisen ideana on käsittääkseni se, että filmi saadaan ujutettua helpommin oikeaan kohtaan ja filminsiirtomekanismin hampaat tarttuvat siihen kunnolla. Tätä leaderia tarvitaan niissä kameroissa joiden rakenne on kopioitu suoraan Leica I, II ja III malleista.
Mutta välttämätön se ei ole, tosin leikkelemättömän filmin pujottaminen vaatii ekoilla kerroilla vähän askartelua, mutta jutun juonen tajuamisen jälkeen homma on suhteellisen helppoa: - ensiksi ottopuola ulos kamerasta ja filmin pää työnnetään ottopuolan peltilipan alle (ainakin Leicassa niin pitkälle, että filmi tulee peltilipassa olevan rei'itetyn nuolikuvion taakse) - sitten koko höskä (kasetti ja ottopuola) kameraan, ja tsekataan, että perforointi sattuu vetorattaan hampaille Noin se toimii ainakin kierre-Leicoissa ja tuskinpa FEDit tai Zorkit sen kummempia ovat - muistaakseni FEDin ottopuola on 1:1 -kopio Leican vastaavasta.
Noissa uudemmissa ei mielestäni tarvitse mitään vippaskonsteja, vaan filmi menee ottopuolalle ihan normaalisti ja perforoinnin sovittaminen vetorattaalle on yhtä helppoa/vaikeaa kuin missä hyvänsä ilman pujotusautomatikkaa olevassa kamerassa. "Moderneissa" neuvostokameroissa ottopuola on aika usein samantapainen muovihärpäke kuin kinokasetin oma puola, eli jos puuttuu, niin kinokasetista löytyy lähes samanlainen.
Mun Fed-3, ns. b-sarjainen syö normaalia filmiä hyvin myös lyhyellä leikkauksella. Variaatioitahan noissa silti riittää, osassa voi olla kiinteä filmipuola, osassa irrallinen. Jos filmipuola puuttuu, tee se esim. tyhjentyneen filmirullan puolasta. Olennaista on että filmipuola istuu riittävän tiukasti, muuten se kelaa filmiä väljästi ja naarmutta rullan kuten mun ekalla fed-rullalla kävi
Aika usein tais mm. monsieur hcb ladata ruuvileicansa väärin kun kuvissa näkyy perforaatiot Mutta eipä se haittaa...
Jouduin tekemään omaan Fed 2:een tuon ottopuolan rynkyn hylsystä. Eipä tullut mieleen, että sen halkaisijalla olisi sen suurempaa merkitystä kun on "vaan" koerulla menossa mistä näkee toimiiko tarkennus ja valotus ylipäätään. Kun saan sen kuvattua täyteen (joskus vuonna 2007 tällä menolla) niin pitääpä tehdä uusi annetun vinkin mukaan vanhan rullan hylsystä.