Ei pidä jos ei ymmärrä, tai näe koko ongelmaa Mutta vaikka maalikko ei näe ongelma tietoisesti, näkee hän silti kuvan ja vaikutus on tiedostamaton, melko suurella todennäköisyydellä hän ei koe niin hyvänä kuin voisi, jos tuota esinettä kuvassa ei päässä olisi. Kaikki visualinen vaikuttaa, niin tietoiseen, kuin tiedostamattomaankin osaan aivoissa. Joissakin kuvissa vaikutus on varsin dramaattinen juuri tiedostamattoman osalta, jos mielleyhtymät johdattaa katsojan aavistelemaan jotain sellaista mitä hän ei muista tai joka ei ylitä oivalluskynnystä ja silti aihe on sattumalta vahva. Ei ihmset tiedä mikä joissakin kuvissa ahdistaa ja joissakin esim. on seksualisesti kiihottavaa, vaikka kuvassa ei ehkä ole mitään "näkyvää" viitettä aiheeseen, vain jokin muoto jonka alitajunta nappaa.. En siis puhunut Matin esillä olevista kuvista, vaan juttu meni ihan off-topiciksi
Offtopiccia tämä kyllä on, mutta kuitenkin: Voi olla, että puu päästä ärsyttää jollain tasolla myös maallikkoa. Psykologit tekevät jatkuvasti näitä visuaalisia testejä. Pitäisi etsiä onko joku tehnyt maallikkoryhmällä useamman sadan kuvan testiä, joissa puolessa puu/muu objekti tulee päästä ja puolessa ei. Siihen uskon kuitenkin, ettei aloittelevat kuvaajat suinkaan itse keksi päästä kasvavien juttujen olevan ongelmallisia, vaan kaikki kuulevat jonkun opettajan/kokeneemman valittavan siitä ja rekisteröivät sen vastedes virheeksi.
Olen huomioinut samaa, valokuvaus on täynnä opittuja virheitä, itse asiassa valokuvauksen säännöt ovat lähtöisin maalaus taiteesta. Itse pidän tuota turhaa pilkun viilaamista kyvyttömyytenä arvioida itse kuvaa ja avuksi tarvitaan isoilta pojilta opittua koodistoa ja kun on on johonkin oppinut niin se alkaa varmasti myös häiritsemään. Itse kuvasta kyseinen tolppa on tarkkuus alueen ulkopuolella ja siellä on myös metsää, samalla logiikalla sanoisin että päästä kasvaa metsä.
Eka kuva on minusta paras. Vika olisi pare ilman tolppaa, jos pitää ummikon tai pron valita tolpalla vai ilman ni molemmat ottaa tolpattoman vaihtoehdon.
Hyvälle mielelle näistä tulee. Toisesta kuvasta tuli Richard Avedonin tuotanto mieleen. Voimakkaampia varjoja jäin kuitenkin kaipaamaan. Varsinkin viimeisessä kuvassa varjon muotoileva ominaisuus puuttuu lähes täysin. Luulen kuitenkin kuvien olevan sellaisia kuin tekijä on halunnutkin. Tasokasta jälkeä. turkkila
Nyt olisi neljän "maalikon" mielipide. Näytin kuvaa ja kysyin löytyykö mitään sanottavaa kuvasta. Kuvaan ei huomannut tolppaa päässä ja kun kerroin mistä on kysymys, niin se ei vieläkään häirinnyt heitä. Ainoa mitä ihmettelivät oli musta valkoisuus ja kysyttiin miksi ei ole väreissä. Muuten kuvat ei heitä kiinnostaneet, eivät löytäneet mitään mielenkiintoa kun eivät tunne henkilöitä.
Hyvä homma, keskustelua syntyy!! Kyllähän tuo ns. atrappisoikion särkyminen on paha juttu, koska valokuva on aina kaksiulotteinen, olkoonkin, että vaikutelma voi olla toinen. En tuota tolppaa kuvanottohetkellä huomannut, enkä edes ajatellut. Fotarissa huomasin, mutta jätin sikseen, koska minusta se ei ole niin paha. Säännöistä noin muuten - sanoopa eräs 70-lukulainen valokuvaus opus näin: Säännöt ovat aloittelijan ohjenuorana. Ne eivät koska kokenutta kuvaajaa, joka tietää mitä tekee. (Andreas Feininger) -tuolla kommentilla, johon en täysillä yhdy, en yritä nostaa itseäni sen kummemmin jalustalle. Sen verran kuitenkin voisin sanoa, että jossain vaiheessa minulla oli vaihe, että yritin ottaa kuvia viimeisen päälle ohjesääntöjen mukaan. Noh - Tuli kuvia joissa ei ollut tolppia, ei puhkipalamisia. Kuvia, joissa katseen suunta ja sommittelu olivat "oikein", mutta eipä niissä kuvissa sitten muuta ollutkaan.. eikä niitä tullut sillä tavalla paljoa otettuakaan. Ei sillä, etteikö niissä edelleenkään olisi toisinaan mitään, mutta nykyään pyrin myös keskittymään välillä valokuvaukseen ja pohtimaan syitä säännöille. Atrappisoikiollekin löytää monta mukavaa käyttöä, kun sen rikkoo tahallaan (toisin, kun siis tuossa kuvassa). Katselkaapa kiinnostuneet vielä sarjan studiomuotokuvia. Niissä on yksi seikka, jota kukaan ei vielä ole kommentoinut, ja joka on tavallaan kokeilu... ja joka mielestäni sopii ainakin osaan.
Tarttee sanoa koko sarjasta, että olen kade. Olisipa minullakin ystäviä. Minusta tämä on hieno idea, ja sen onnistumisesta voit tietää vain sinä itse, kun kohteet pitäisi tuntea jotta voisi kommentoida kuvia.