Vs: Oritkari, Oulu Merellinen Oulu on just tätä. Paljon tän suurempaa siivua merta pääse näkemään ja sekin on tuollaista louhikkoa tehtaan kupeessa. (noh, löytyy täältä vähän puistoa ja biitsiäkin rannasta, mut...) Kuva aika platku mun makuun. Sopii kyllä hyvin kuvaan jos tarkoituksena kuvata sarkastiseen sävyyn merellistä Oulua.
Vs: Oritkari, Oulu Ei ole tarkoitus olla sarkastinen. Mun makuun sellainen 'liian jyrkkä' sävymaailma on nykyään muodissa oleva itsetarkoitus. Pilvet ovat aina uhkaavat jne. Tekee äkkiseltään vaikutuksen, muttei kestä pitemmän päälle. Se kun ei ole 'luonnollinen' Heittopilkut siksi, että kyse on 'makuasioista' ja tulkinnasta. Mulle se jyrkkä sävymaailma vertautuu musiikin voimakkuuden vaihteluun. Meillä on levy, jossa maailmankuulu venäläinen pianisti Vladimir Askhenazy soittaa Beethovenin kuuluisimmat sonaatit. Alusta asti levy on piano pianissimo-forte fortissimo piano pianissimo-forte fortissimio. Sitä jaksaa kuunnella 15 min, sitten tuo dynamiikan äärivaihtelu alkaa kyllästyttymään. Jaksan kuunnella musiikkia, jossa pääsääntöisesti soitetaan mezzoforte. Ja sen ympärillä käydään pianissimossa lisäsävyineen ja vastaavasti fortessa. Sitä jaksaa kuunnella pitkään ja se tuntuu mielenkiinoiselta. Sävyissä on aiheesta riippuen pääsääntöisesti sama. Minulle kuvan (ja sen sävyjen) tulee olla luonnollinen jatkumo 'ja tulkintani' siitä mitä näin ja koin, eli käytännössä tuon mezzoforten (keskiharmaan molemmin puolin) ja siihen sopivassa suhteessa aiheen mukaan valoa ja varjoa. T Jukka