Vapun alla Bremenissä AD 2000, tallustelin vähän paremmalla alueella kameran kanssa, kyseinen herra, Helmuth Hoffman 87v. huusi perään ja alkoi juttelemaan, englannin kieli oli luultavasti jota kuinkin samalla tasolla joten ymmärsimme hyvin toisiamme Yllättäen hän sitten kysyi haluanko tulla katsomaan hänen asuntoaan, meninhän minä. Tarjosi oluet, antoi itsestää kertovan pehmeäkantisen kirjan ja lehtileikkeen. Saksa on hieno maa.
Niin, ja nimenomaan riittävän iso vempele, yleensä näissä tapauksissa ja niitä on enemmänkin, kamera on se käynnistävä tekijä ja jotain taskukameraa ei edes noteerattaisi
Mukava tarina! Oli itsellekin erikoinen tapaus kun sen aikaisen tyttöystävän kanssa vanhalla rellu6:lla ajettiin moottoritietä kattoteline pinottuna espanjasta jotain bambukasvia rosvottuamme pohjoisiin viemistä, olikohan -86 pohjois saksassa ja klainbussi kiilasi eteen pysäyttämään. Tahtoivat jostain syystä ikäisemme silloin nuoret tarjota hyvän kattauksen ruokaa ja yösijaa. Jäätiin muutamaksi päiväksi hyvään seuraan ja olipa lämmintä tapaamisessa vaikka kielellisesti meni pitkälti käsimerkeiksi. Veivät vielä hienoon maalaistaloon tapaamaan isovanhempiaan ja ikuisesti muistan kun papan kanssa tempaistiin ihan kunnon kännit ja sujuvasti arvosteltiin maailman turmelusta. Lähtiessämme vakavoitui ja sanoi tulkkaukseni mukaan että ihmisellä on aina mahdollisuus ja yhdessä kaikki voisi jopa onnistua. Ei jäänyt epäselväksi mistä lapsenlapset oli humaanisuutensa saaneet. Heikosti liittyy kuvaamiseen, sorii. Sen aikaiset kuvatkin on jossain kyllä, Pentax SP ilman valotusmittaria oli mukana, skrappina nuorena sitä valotti usemmiten jopa ihan oikein usemmiten.
Joskus kyllä päinvastoin. Itse olen huomannut pienen kameran edut vieraitten ihmisten kanssa. Kun on kuin turisti, eikä kanna isoa möhkälettä (mihin lehteen kuvaat?), niin vähemmän kiinnitetään huomiota, tai ei välitetä, mitä tuo turisti tuossa tekee. Sitten on tietysti näitä tapauksia, josta Araneva kertoo. Ne ovat kuitenkin ainakin meikäläiselle ei niin kovin avoimelle tai puheliaalle ihmiselle poikkeuksia. Kapa
Ilman tarinaakin hieno kuva. Mutta samalla kuva jolle tarina antaa lisäarvoa, mikä ei ole aivan tavallista. Oikeastaan pieni kuvallinen kertomus jollaisia kuvaaja varmaan voisi iloksemme saattaa enemmänkin kun on lahjakas paitsi kuvallisesti niin verbaalisesti. Kirja matkakuvista? RB67 on myös sellainen että ihmiset tulevat puhumaan. Samoin Franka Solida ja nykyään jopa Nikonin F2
Kiva tarina sedästä ja hyvä kuva, mukavia tuollaiset vieraanvaraiset ihmiset vaikka taisi yksinäisyydestä kärsiä.