Hei, Liityin sitten minäkin myös filmiporukkaan, eli eilen tuli hankittua käytetty EOS 500n ja siihen neljä rullaa T-Max 400 filmiä. Entuudestaan mulla oli joku Kodakin rulla jota eilen käytin koekappaleena. Siinä kun yritin tuskissani sujauttaa filmin spiraaliin, tuli mieleen muutamia kysymyksiä: 1. Voiko filmin pintaa koskea sormella, jos vaikka pitäisi hieman tuupata filmiä eteenpäin. 2. Saako filmin päätä ulos kotelosta esimerkiksi pinseteillä (en muistanut kokeilla ennen kotelon avaamista) vai onko pakko hankkia filmin ulosvedin? 3. Kuinka monta senttiä kuluu filmin alusta (ennen leikkausta) ensimmäiseen ruutuun? Eli kuinka paljon on varaa vetää filmiä ulos kotelostaan leikkausta varten? Kiitos vastauksista jo etukäteen!
Voi, mutta en suosittele koskemaan rullatessasi apuolelta ts. emulsiopuolelta. Itse pyrin koskemaan kyllä vain reunoista, perferointialueelta. Spiraalin tulee olla täysin kuin. Jos kyseessä ei ole uusi spiraali, voi siinä olla kemikaalijämiä, jotka hyvin pesemällä filmi liikkuu paremmin. Kamerasi kelaa filmin sisään? Et tarvitse ulosvedintä, vaan sen filmikasetin voi avata päästä vaikka pihdeillä tai saksien reunalla nykäisemällä. Saksia tarvitset filmin kapean kaistaleen poistoon ja filminpään pyöristämiseen, mikä myös auttaa spiraalillemenoa. Vajaa vaaksa, tai kämmenenleveys. Voit päätellä sen siitä mikä osuus filmistä valottuu kun laitat sen kameraan. Siihen valottuneeseen ei kameran kannata kuvia valotella. Hmm. Jos sinulla on valottunut rulla, jolla voit testata: laita filmi normaalisesti kameraan ja kun se on valmis kuvaamiseen, avaat takakannen ja tsekkaat paljonko se filmiä siirsi. Blogissasi sanot: "Toinen ongelma ilmeni siinä, miten saan filmin pois spiraalista, kunnes tajusin että se spiraali pitää purkaa. Tämä ei kumminkaan ole mikään iso homma" Ei sitä tarvitse purkaa, enkä suosittelekaan: märkä emulsio on arkaa naarmutumaan filminreunan osuessa siihen. Filmi liikkuu spiraalista märkänä oikein hyvin, ja jos se ei meinaa ulos tulla, voi käyttää metodia tätä: ensin otetaan lyhyt pätkä filmiä ulos, kiinnitetään se pyykkipojalla pienellä taitteella narulle, painetaan filmiä reunoista kaarelle ja "puretaan" ulos spiraalilta. Harjoitelepa sitäkin, märällä testifilmilläsi.
"Et tarvitse ulosvedintä, vaan sen filmikasetin voi avata päästä vaikka pihdeillä tai saksien reunalla nykäisemällä." Ja vallan verraton kapine on perinteinen kaljapullon korkinavaaja. Tuleehan niissä hommissa usein janokin, joten työkalu on hyvä olla joka tapauksessa.
Leatherman on kanssa hyvä, jotkut avaa pullonavaajaalla. Filmin pään saa ulos myös kun vanhaa filminpäätä kostuttaa ja työtään kasetin sisälle tulee ulos vedestääessa filmin pää ulos mukana.
Tuon filmin pään kostutus jutun olen kuullut vinkkinä ennenkin, mutta kun filminpään ulosvetimen kanssa räpellettyä totesin jopa sen hankalaksi, niin miten ihmeessä se onnistuu sileällä filminpätkällä. Ei se vaan voi toimia... Pää "kuunnellaan sopivalle kohtaa. Sopiva=mikä ja mitä sitten? Rautalankamallia kaipailisin ennen kuin uskallan edes yrittää. Kyseinen kapine ei ollut oma, mutta oma ulosvedin on hankintalistalla. Tosin heti kun näen jonkun muun kun Ilfordin 30 egen hintaisen kapineen. Paitsi jos onnistuisi opettelemaan tuon kostutetun filminpää homman. MV-kurssilla kun vielä olen, niin on "hieman" vielä opeteltavaa.
Eikö kuitenkin kannattaisi avata filmikasetti pullonavaajalla ja ottaa rulla ulos kasetista. Välttyy samalla siltä, että filmi jouduisi kulkemaan huopien läpi uudelleen -> vähemmän mahdollisuuksia naarmuille. Tosin rullaa ei sitten kannata pudottaa..... Jos käytät lopuksi kostutusainetta, ei välttämättä kannata heittää filmejä sinne spiraalissa. Kiekot muuttuvat tahmeiksi ja vaativat tarkempaa pesua. Itse "avaan" spiraalin ja kaadan filmin ripeällä liikkeellä erilliseen astiaan. Tupperwarella on yksi oikein sopiva Filmi sitten kuivumaan tarttuen siihen "sisällä" olevaan päähän. Tulee nätisti ulos laimeasta kostutusaineesta. Eikä koskaan ei ole ollut ongelmia naarmujen yms. kanssa.
Tuossa filkan vetämisessä kasetista on ainakin teoreettinen naarmuuntumis- ja sähköpurkausvaara (joka realisoitui siihen aikaan kun itse ladattiin käytettyihin kasetteihin), itse pidän kasetin rikkomista turvallisempana.
mä olen tehnyt noin joskus, kun vahingossa olen kelannut filmin kokonaan sisään. muutaman kerran pitää kokeilla ja rullata sisällä oleva pää oikean kohtaan, sitten nopealla nykäisyllä se tulee ulos.
Myös taitetun filmipätkän avulla tuota voi kokeilla: taitetaan pätkä niin että toinen pää on pidempi kuin toinen ja pidempi tulee kasetin ulkolaitaan, työnnetään liuskat sisään. Tämän jälkeen pyöritetään rullaa ja napsahduksen jälkeen työnnetään vähän väärään suuntaan ja samalla vedetään liuskoja ulos, jolloin pää voi tulla liuskojen välissä ulos. Tätä voi tehostaa kastamalla liuskojen väliä. Onnistuu tai sitten ei ;-)
Kinofilmikasettien kanssa taitaa kuitenkin olla parempi avata kasetti ja siirtää filmit suoraan puolalta spiraalille (riippumatta siitä, onko filminpää kasetissa tai sen ulkopuolella). Sillä filmikasetin suuaukon sametilla kun on paha tapa kerätä niitä naarmuja tekeviä roskia.
itse olen avannut korkinavaajalla siitä sametin kohdalta sen verran että, saan filkan ulos ja spiraalille, en pidä siitä, että filkka on kokonaan pihalla ja sitten se menee kierteelle ja vmäinen sen jälkeen laittaa spiraalille. Tuolla edellämainitsemallani tavalla saan sitä filmiä aina sen verran ulos kasetista, ettäsen on helppo laitta spiraalille. Toisaalta nykyisessä kamerassa on se ominaisuus, että filmin pää jää ulos, kun se on kelattu alkuun.
Minä muuten otan sormella kiinni erittäin kevyesti filkasta kun kieritän sitä spiraalille. Kädet pitää olla just pestyt ja puhtaat. Auttaa kummasti siihen ettei filmi luista takas ja pois. Tää varmaan kauhistuttaa monia mut mä teen pimiössä muitakin kauhistuttavia puuhia, joista olen huomannut ettei niistä ole mitään harmia...
**Blush on** Nonni. Meni jo viime yö flunssaisena puolittain valvoessa ja nyt ei ole ennuste hyvä ensi yöllekään...
No miten miten te otatte 120 koon filmin purkista? Pullonkorkinavaaja ja pudotetaan se lattialle ja sitten etsitään se filmi sieltä pölyn seasta ja kiroillaan paljon koko operaation ajan. Tällainen kauhukuva näin aloittelevalle pipiöpuuhastelijalle tuli mieleen. Olen toiminut toistaiseksi näin. Siis sen ainoan kerran: Filminpää ulosvetäjällä ulos valossa. 10 senttiä spiraalille pitäen SORMELLA filmin keskeltä jotta lähtee meneen spiraalille. Sammutetaan pimiövalo. Rullaillaan spiraalille. Loppuvaiheessa vedetänkin puolasta ja luullaan että ollaan jo lopussa. Katkaistaan filmi. Lyödään filmi purkkiin. Kansi kii ja valoo. Kokeillaan vielä että eihän sinne purkkiin vaan jääny mitään ja todetaan, että oho. Valotetaan näin muutama ruutu. Takaisin pimeeseen ja sama homma kuin alussa sormeilut mukaan kun se pätkä on jo kuitenkin valottunut. Huomataan, että spiraalin "jarru" ei toimi. Taistellaan filmi spiraalille. purkkiin ja valoo. Kehitys... Miten sormeilu vaikuttaa pilalle valotetussa filmin pätkässä? Mielestäni ei mitenkään. Kuvissani on vielä niin paljon muutakin pielessä ettei pari roskaa filmin pinnalla tuo ku "home made" fiilista EDIT: Katsoppas sain tänään ensimmäistä kertaa 120 koon filmin kouraan ja kappas vaan, eihän siinä miään filmipurkkia olekkaan. Onneksi sain apua tuon kameran kanssa, että sai tuon filmin sisälle ja pienen opastuksen kuvaamisesta, että pääsee alkuun.
Niin ja tosimiäähet pyöräyttää tosta vaan kaksi 120-rullaa yhdelle spiraalille - kokeilin kerran Asikaisen Ossin yllytyksestä ja tuskinpa sitä toista kertaa tulee ainakaan muutamaan vuoteen. BTW: se menee kuulemma helposti, jos osaa tekniikan (teippipäät vastakkain), mutta eipä tainnut minusta olla tuossa(kaan) jutussa tosimiääheksi.
Tarkoitat siis kaksi 120-filmiä peräkkäin samalle spiraalille? Tuo on ainakin JOBOn spiraaleilla helppoa kuin keihäänheitto. Teen niin itse jatkuvasti. Hyvinkin pieneen purkkiin saa samalla kertaa paljon filmiä. Kannattaa vain käyttää riittävän tuikeita liemiä, ettei kehite hyydy ennen aikojaan.
Patersonilla se muistuttaa enemmän 110 metrin estesauvakävelyä. Kaipa tuonkin oppisi harjoittelemalla, mutta nykyisellä rullafilminkäytölläni ei ole päässyt syntymään sellaisia ruuhkia, että tuplalataamiselle olisi mitään perusteita.