Vs: Vähän mittakaavaa sotapakolaisista valittaville Tuohon kysyttäessä vastaan, vähän kiertokautta. Jos perheemme olisi tarvinnut jotain ratkaisua tilanteeseemme, Suomessa vaikka olisi sisäinen sotatila kuin Irakissa ja ympärillä vaikka Ruotsi olisi Syyrian kaltainen valtio ja Tanska kuten Turkki, niin jos siitä joku lähtisi, niin pojan ollessa pieni se olisin ollut minä, vaimoa tai tytärtäni en olisi voinut kuvitella matkaan laittavani. Voisin kuvitella muun suvun tukevan perhettäni ratkaisua hakiessani. Sotivan maan läpi Turkuun ja siitä kumilautalla meren yli Tukholmaan, josta tulisi jotenkin selviytyä Saksaan kulkien läpi yhteiskuntajärjestykseltään romahtaneen, keskenään sotivan Ruotsin. Nyt sille matkalle saisi lähteä aikuistunut poikani, hänellä olisi parhaat mahdollisuudet selviytyä, itse en enää pärjäisi, tuskin Turkuun, missään tapauksessa en Tukholmaan. Voi hyvin olla, että Portugali ei vastaisi sitä mitä haen, en löytäisi sieltä apua perheelleni ja haluaisin takaisin perheeni luo Suomeen. En ymmärrä, miksi se ei olisi mahdollinen lopputulema. Kun näköaloja ei ole, huonoista vaihtoehdoista valitaan usein se, jota pidetään vähiten huonona. Tiedon lisääntyessä se voi osoittautua vääräksi valinnaksi. Huonoin vaihtoehto kuitenkin useimmiten on se, ettei kukaan tee tai yritä tehdä mitään. Muuten en ymmärrä sitä, että elintason hakeminen toimeentulokyvyttömälle tai siinä rajoilla taitelevalle perheelle olisi jotenkin huonompi syy lähteä. Minusta se on oikein hyvä syy. En ymmärrä, miksen itse tekisi vastaavassa tilanteessa juuri niin.
Vs: Vähän mittakaavaa sotapakolaisista valittaville No nyt iltauutisissa kerrottiin että pakolaisvirta alkaakin käydä Suomesta ulospäin. Olemme tuottaneet näille kulttuuriamme rikastiuttamaan tulleille pettymyksen, kurjaa. Jotakin pitäisi tehdä nopeasti että emme menettäisi tätä strategista kilpailuetuamme, mamuja. Kepu, mitä teette?
Vs: Vähän mittakaavaa sotapakolaisista valittaville Eurostatin ennusteen mukaan Suomen huoltosuhde on vuonna 2030 EU-maiden epäedullisin. http://www.ksml.fi/yhteiso/keskustelu/posts/list/10029.htm Tilastokeskuksen ennusteen mukaan tuolloin maassa on muuin kuin 18-64:n ikäisiä sadasta yli 70 (kun nyt lukema on runsaat 50). http://www.stat.fi/tup/vl2010/art_2013-02-21_001.html Kun viimeisestä dementiaosastosta on viimeinen mummu kuollut, niin hoitajat sammuttavat valot ja muuttavat ulkomaille. Viimeisen Tallinnan lautan kannelta he katsovat pimentyvää Helsinkiä (sielläkin viimeisiä valoja sammutellaan vanhuudesta vapisevin käsin). Luonteeltaan patetiaan taipuvainen vanhempi hoitaja lausuu: "Hyvästi Suomi, historiasi oli aika lyhyt ja sitä leimasivat itsekkäät ja ennen kaikkea lyhytnäköiset päätökset." Me oikeasti tarvitsemme tänne lisää väkeä. Nuorta väkeä.
Vs: Vähän mittakaavaa sotapakolaisista valittaville Äitini kuoli tänään Suursuon sairaalan saattohoito-osastolla. Häntä hoitivat mm. Somali ja Nigerialainen. Ihania, empaattisia ja ammattitaitoisia nuoria ihmisiä.
Vs: Vähän mittakaavaa sotapakolaisista valittaville Tätä juuri meinasin. Nyt pitäisi nopeasti tarjota parempia ruokia ja perheiden yhdistämisiä että emme menettäisi näitä meitä rikastuttamaan tulleita muslimeita! Ja jos emme tarjoa niin maine leviää nopeasti ja emme saa enää mamunmamua. Näinhän jo Tanskalle on käynyt!
Vs: Vähän mittakaavaa sotapakolaisista valittaville Olen pettynyt kun tänne ei ole tullut ensimmäistäkään.
Vs: Vähän mittakaavaa sotapakolaisista valittaville Pahoittelemme, todella kurjaa! Miten te nyt pärjäätte yhtenäiskulttuurinne ikeessä, vailla kansainvälisyyden rikkautta? Tuossa ei voi käydä hyvin? Onko teillä edes moskeijaa?
Vs: Vähän mittakaavaa sotapakolaisista valittaville Katselin illan A-studiosta Iranilaisen Suomessa käyneen miehen haastattelua kun oli palannut Iraniin. Oli pettynyt kun ei saanut perhettään Suomeen perheen yhdistämisellä ja palasi itse hakemaan perhettään. Ilmeisesti Suomi oli lennättänyt takaisin ja nyt myi loppua omaisuuttaan ja hankki rahaa tullakseen takasin tänne perhe mukanaan. Sunni muslimina hänellä ei ole tuolla henkilökohtaista vaaraa, mutta kun ei ole duunia eikä tulevaisuus näytä hyvältä. Olen hammasta purren yrittänyt olla avoin ja myötämielinen kansainvaelluksen edessä, yrittänyt kovasti nähdä positiivisia puolia ja pitänyt raiskauksia ym. Lääppimisiä yksilöiden tekona. Nyt alkaa kamelin selkä katkeamaan kohdallani. Jutusta kävi selväksi että juuri nyt on isojoukko valmistautumassa tulemaan juuri tänne Suomeen ja jos meillä on ensi talvena täällä pahimmassa tapauksessa yli 100 000 pakolaista, niin alamme tosissaan olemaan kusessa. Nyt pitää oikeasti alkaa tekemään jotain.