Eikö tunnu joskus siltä. Eikö tunnu siltä kun ajaa valtavien markettien ohi, sadat autot ajelee ympärillä, kuskeina nuoria ihmisiä jotka ovat '09 Skoda Octavioilla tai vastaavilla hupiajelulla, shoppailemassa, hengailemassa, auto täynnä sukulaisia, kavereita tai ei ketään? Tornion valtava(n ruma) Ikea-pytinki oli täppösen täynnä ja puolikauhuinen maalaispoika Rojekti katsoi kauhuissaan haaskapetoja jotka tonkivat nenällänsä jokaista tavara- ja kulutusesinekasaa ja miettivät puolikuumeisesti, onko tämä tähdellistä, no, kyllä se on, tällainen kankainen varastolaatikko, tosi halpakin vielä. Marketin katon ilma- ja sähkötöissä näytti olleen kauheasti duunia, mutta marketti tuottaa kaiken tehdyn duunin parissa vuodessa takaisin. Kassalla kuuluu joka helvkvetin kassalta piip,piip,puup. Suksiboksit vyöryvät ikkunassa ohitse, aina edellistä suurempi auto kuljettaa humkvatteja pitkin Suomen maata ja perheenisät kiipeilevät autojonoissa kalleilla autoillaan ja juttelevat firmoista, yrityksistä, maailmanmenosta, olohuoneen väreistä. Sanovat, että tuo TV on kovin pieni, voisi ostaa suuremman. Maalaisjuntti, ahdasmielinen minä ei sille voi mitään kun ajattelee vasten tahtoaan, turhankin Jumalallisen kuuloisesti, "Tällaista yhteiskuntaako me elätetään" ja se rauha, joka tulvahtaa päähän kun pääsee kotiin, on suunnaton. Olo on melko paha ja observoin ympäristöäni aivan liiaksikin. Ostin tummat verhot pimiööni Ikeasta ja jo se hävettää hieman. Ja silti, aina kun katseen nostaa jostain alhaalta ylös, aivojen kyljessä vilahtaa kuva alle 12-vuotiaista tytöistä, jotka juoksivat H&M-pusseilla ladatut kädet täynnä kohti liukuportaita.