HOI! En löytänyt tämmöistä keskustelua aiheesta joka rupesi minua mietityttämään ja kiehtomaan (johtuen luultavasti työpaikaltani tulleesta lomautuksesta ja ideasta lähteä takaisin opiskelemaan). Elikkäs teetkö töitä valokuvauksen tai valokuvien parissa (Otat kuvia lehteen, työstät mainoksia.. yms yms.)? Kerro minulle (ja muille ketä asia kiinnostaa) minkälaisella koulutuksella olet päässyt töihin tälle alalle ja mitä kuuluu työnkuvaasi? Oliko kenties isäsi vanha konkari jonka opeilla ponnistit eteenpäin? Selailitko vain yksiksesi erilaisia aiheeseen liittyviä opuksia ja opit sitä kautta? Opiskelit alaa? Kaikki huikeat tarinat aiheesta ja aiheen vierestä sallittuja. -JK
Vs: Kuinka alalle? multa, totuttuun tapaan, löytyy tarinaa, mutta antaa jonkun muun ensin aloitta, ettei mene vanhan parran jaaritukseksi. joten: areena on vapaa...
Vs: Kuinka alalle? Pitää kai sitten jotain kirjoittaa, että saadaan Jukankin tarina tänne. Työn ohella tuli kuvailtua kaikenlaista, sitten se ryöstäytyi hieman käsistä ja tuli tehtyä molempia, ihan oikeaa työtä ja huoraamista valokuvasektorilla ihan liikaakin. Silloin vielä pyöri tuolla indie-musahommissa ja sieltä tuli aika paljon pienipalkkaista promo- ja keikkakuvajuttua. Sitten tuli burnoutti ja jäi valokuvaaminen ja meinasi jäädä muukin työ. Pari vuotta meni ja onnistuin saamaan auton syliin tuolla kaverin kanssa huristelessa, mikä sitten muuttikin aikas lopullisesti työelämän. Eli vanhaa työtä ei pystynyt tekemään, joten sitten tuli taas kehiin valokuvaus. Sitä pari vuotta toisten nurkissa luuhaten ja siitä kolmeksi vuodeksi kouluun ja pokkaamaan jonkun sortin todistus. Nyt sitten pitäisi saada parhaimman laman keskellä raavittua yksityisyrittäjänä valokuvaamisesta se leipä pöytään. Kuvaaminen on vielä toistaiseksi ollut pitkälti mainos- ja tuotekuvaa, mutta se kun nyt on aika kiven alla, niin niitä pönötyksiä ja hääseremonioita tässä sitten kai pitää ryhtyä vääntämään.
Vs: Kuinka alalle? Mä nyt sitten edustan kaiketi vielä alalla olemisen suhteen vähemmän aktiivista. Valokuvaus alkoi kiinnostamaan mua joskus vuonna 1996 ja siitä muodostui sitten harrastus. Opettelin tekniikkaa kantapään kautta ja luin erilaisia kirjoja. Lukiossa pääsin kokeilemaan pimiötyöskentelyä. Lukiosta valmistuin 2004 ja kävin sitten jopa Lahden AMK:n Muotoiluinstituutin pääsykokeissa valokuvauksen opinnot mielessä. No enpä sitä sitten päässyt opiskelemaan... Joka tapauksessa olen harrastanut valokuvausta enemmän ja vähemmän aktiivisesti nyt 13 vuotta ja perustanut toiminimen, jolla tehdä keikkaa. Puskaradio on Hämeessä loistava keino markkinoida ja sen ansiosta satunnaisia hääkeikkoja riittää. Kun sanoin että olen vähemmän aktiivinen alalla, tarkoitan sitä että toiminimellä keikkojen tekeminen on minulle sivutuloa. Tykkään valokuvauksesta todella paljon ja olen hyvin, hyvin monta kertaa miettinyt että sitä olis ihan kiva tehdä päivätyönään. Mutta vielä tällä hetkellä pidän siitä enemmän harrastuksena. Ja se on minun mielipiteeni. Hyvä aloitus JK:lta threadille, odotan mielenkiinnolla foorumilaisten tarinoita =)
Vs: Kuinka alalle? Mullakin on toiminimi, lähinnä siksi, ettei tarvitse ottaa ilmaiseksi tutuista kuvia tai soittaa tuttujen juhlilla. Hyvin toiminut, tutuista ei ole enää kuvia tarvinnut ottaa . Sanon aina kiinteän hinnan, joka on kalliimpi kuin paikallisten liikkeiden. Kuitenkin jotkut kysyvät kuvauksia, silloin kuvaan, jos suostuvat hintoihini. Eli oikeastaan kuvaan vain silloin, kun joku puskaradion kautta näkee kuviani ja haluaa vaikkapa lapsistaan samanlaisia. Ja mulle se on todellakin pieni sivutoimi. Ei varsinaista ammattikoulutusta. T Jukka
Vs: Kuinka alalle? Joo hinta on yks mikä pitää olla just eikä melkein. Mä olen ottanut periaatteen, että asiakkaille hinta on aina samalla tavalla laskettu ja tutuille jos taas teen samanlaista kuvauskeikkaa (otan kuvat, jälkiprosessoin ja teetän printit jne..) on hinta vähän pienempi. Niinku tuttava-ale tavallaan. Itse koen ystävien rokottamisen jotenkin negatiiviseksi. Tietty, mikä sitten on raja tuttavan, ystävän ja asiakkaan välillä Asiantuntevaa apua ja mielipiteitä kyselee aina joku ja silloin on mun mielestä vaan rehtiä auttaa. Ettei kuitenkaan parin tunnin juttelusta bissen ääressä lähetetä laskua perässä: Konsultaatio 2h, 1000 € =D
Vs: Kuinka alalle? Palkka tulee valokuvaamisesta kuukausittain säännöllisesti (lue.vakituinen kuukausipalkka.) Se, että tilanne on tämä onkin pitkien sattumien ja suunitelmien tulos. Taustalta löytyy pitkäaikainen kiinnostus alaan sekä vakava valokuvauksen harrastaminen. On sitä kaikenkaista tullut tehtyä, siis muutakin kuin pelkästään kuvaamista. Olen ollut muuttomiehenä, paistellut keksejä Fasulla, ollut varastomiehenä sekä fotomyyjänä Optotekissa. Sen jälkeen vaan olin sitä mieltä, että voisihan kuvaaminen olla niin kivaa, että ihan duuniksi sitä voisi tehdä. Nykyisin arkipäivät kuluvat ihmisen terveyteen liittyvien kuvien tuottamisessa sekä kaikenlaisen tiedotusmateriaalien ja mainosten kuvaamisesta. Aika suljetussa ympäristössä toimitaan, mutta onhan sentään viikonloput vapaat, jolloin voi tehdä mitä huvittaa esim. kuvata maisemia(onkohan tää tervettä.) Sen verran olen alaa opiskellut että jonkinlainen ammattitutkinto on tullut suoritettua. Privenä kuvamyyntiä harjoitan tosi vähän vaikka hölmöläisen hommaa pöytälaatikkoon on kuvata, ehkä kirja tai jotain olisi kiva juttu. Näin mennään kohti syvempää lamaa päivä kerrallaan. Päätän raporttini tähän...........piip.
Vs: Kuinka alalle? Tulee jotenkin Remu mieleen tuosta Piilolasin bamlaustyylistä. Jatkoa odotellaan...
Vs: Kuinka alalle? On se Kuikuri aika jätkä ! Löytää epäolennaisesta sen kaikkein epäolennaisimman. Paas kehiin tarinan siitä miten päädyit tälle palstalle, tai vaikka mitä Kipling merkitsi sulle skidinä, ois mullakin jotakin kiinnostavaa luettavaa...
Vs: Kuinka alalle? Kitos vaan, on Remukin. Tyhmempi voisi kuvitella että valokuvasaitilla saa katsella valokuvia, omia ja omina lähetettyjä, mutta sun juttuja ei kyllä jaksa lukea, eikä kai ole pakkokaan. Mä voin ettiä jonkun autokuvan...
Vs: Kuinka alalle? Hieno kuva Remusta. Kuvasta voi hyvin aistia äijän lievän omituisuuden. Hyviin kuviin liittyy joskus tarinoita ja niitä on tosi mukava lueskella. Jäsentenvälisiä pikku naljailuja taas ei niin välittäisi. --# Mablo