Kirjoittelen ensimmäistä kertaa. Olen harrastanut vuosia aktiivisesti digikuvausta ja kuvankäsittely tietokoneella alkaa olla rutiininomaista touhua. Aivan viime aikoina olen hurahtanut filmikuvaukseen ja aitoon pimiötyöskentelyyn. Olen saanut aikaan muutaman vedoksen. Vedokset ovat syntyneet lähinnä siten, että suurennuskoneessa on säädettynä jyrkkyys 2,5, ja valotusta haarukoiden määritetään valotusaika, jolla koevedos näyttää hyvältä. Sitten vähän varjostusta ja lisävalotusta tarvittaviin kohtiin. Olen yrittänyt hakea netistä ohjeita, miten vedoksen yleinen valoisuus sekä tumman ja vaalean pään määrittäminen kannattaisi oikein ja järkevästi tehdä, mutta tieto tuntuu olevan pirstaleina siellä täällä, ja jos jostain ohjeesta saa ahaa-elämyksiä, torpataan ne toisessa. Mielikuva perinteisestä valotusajan ja jyrkkyyden määrittämisestä on kaiken lukemani perusteella sellainen, että valotusta haarukoimalla määritetään vaalea pää kuntoon, minkä jälkeen jyrkkyyttä haarukoimalla määritetään tumma pää kuntoon. Tämä vaan herättää paljon kysymyksiä: Eikö vaalea pää mene pieleen, kun jyrkkyyttä joko pienennetään tai kasvatetaan valotusaikahaarukoinnin jälkeen ja huippuvalot joko vaalenevat tai tummenevat? Kannattaako valotusaikahaarukointi tehdä siten, että jokaisessa eri "valotussektorissa" on huippuvaloja, esim. taivasta? Miten kuvan yleinen valoisuus määritetään, jos valotusaikaa haarukoimalla tsekataan vain vaaleaa päätä? Missä ihmeen vaiheessa päätetään lisävalotukset ja varjostukset, jos kerran vaalea ja tumma pää on jo määritetty kuntoon valotusaika- ja jyrkkyyshaarukoinnilla? Siis: Kertokaahan vedostusprosesseistanne: -vaalean ja tumman pään määrittäminen -valotusajan määrittäminen & miten koevedoksesta nähdään, mikä valotusaika tuottaa parhaan tuloksen -vedoksen yleisen valoisuuden määrittäminen -jyrkkyyden määrittäminen & miten koevedoksesta nähdään, mikä jyrkkyys tuottaa parhaan tuloksen -miten päätetään, että koevedos on ok lisävalotuksia ja varjostuksia lukuunottamatta Pysytään tässä keskustelussa aivan perinteisissä pimiötyöskentelytavoissa, eikä eksytä esim. split grade printingiin, joka sekin vaikuttaa tutustumisen arvoiselta tekniikalta.
Vs: Mustavalkovedostus: Valotusajan ja jyrkkyyden määrittäminen Valokuvapaperilla on n.s. maksimimustuma, joka savutetaan kun paperi on kehitetty "loppuun" eli noin 2-3 minuuttia. valotus saadaan selville tekemällä koepala. otetaan joku aukkoarvo, joka on suunnilleen oikea. tehdään koeprintti kuvasta, monella valotuksella, samaan aikaan siirtämällä suojaa esim paprulaatikkoa printin päällä siten että tuo ( tarkoituksella liian lyhyt) valotus kertautuu suojaa siirrettäessä. Kun kehität printin ja olet muistanut paljonko tuo "yksi annos valoa" oli, saat kyseisellä jyrkkyydellä optimivalotuksen. Voit tietenkin muuttaa jyrkkyyttä ja tehdä uuden testin. Tämän kun laitat muistiin on sinulla ennakkoarvot halutuiista valotus/jyrkkyys kombinaatioiista. Jatkanpa tähän vähän aihetta: testiprintti tehdään yleensä sillä tavalla että esim Luontokuvassa siirretään tuota suojaa vaakatasossa jotta saadaan sekä etualasta että taivaasta tuo monen valotuksen hajonta. Sitten vaan katsotaan montako etualan annosta tarvitset taustan/taivaan oikein valottumiseen ja teet valotuksen jaksottain. Tässä esimerkkikuvassani etualaa tarvitsi hiukan varjostaa keskeltä mutta taivaalle antaa 3-6 kertainen valotus jotta pilvet edes jotenkin piirtyisivät.Tuo lisävalotuksen raja kulkee tuolla mustassa metsänreunassa, joten sitä ei huomaa.
Vs: Mustavalkovedostus: Valotusajan ja jyrkkyyden määrittäminen Kiitos neuvoista. Jotenkin näin mä oon sen ajatellutkin menevän.
Vs: Mustavalkovedostus: Valotusajan ja jyrkkyyden määrittäminen Internetissä tieto on tosiaan kovin sirpaleista. Suosittelen lämpimästi lukemaan ihan perinteisiä kirjoja, niitä on kirjoitettu aiheesta aikoinaan paljon ja hyviäkin. Oppiminen on paljon tehokkaampaa kuin nettiä selaamalla, ja Amazonista saa välillä käytettyjä, hyväkuntoisia kirjoja lähes ilmaiseksi. Omia suosikkejani on "Black & White Photographic Printing Workshop" (Larry Bartlett / Jon Tarrant) (tästä maksoin muistaakseni puoli puntaa + postit) ja "The Photographer's Master Printing Course" (Tim Rudman). Barnbaumin "The Art of Photography" on loistava, joskin sisältää myös paljon muuta asiaa kuin vain mv-kuvauksesta. Tosin täytyy sanoa, että samalla tavalla yksi kirja torppaa aina osan edellisen neuvoista kuin nuo netin ohjeet. Kaikilla tuntuu olevan hieman eri tavat ja tottumukset tehdä asioita. Tuo mainitsemasi ajatus, että valotuksen ja kontrastin säädön tarkoituksena on saada vaalea ja tumma pää kohdalleen, tarttui itsellenikin jostain alussa. Ajatus on hyvä, mutta mielestäni kovin väärä. Omien vedosteni perusteella olen päätynyt siihen, että kontrasti valitaan pelkästään sen perusteella, mikä kuvaan sopii (ja erityisesti siinä oleviin tekstuureihin, yksityiskohtiin ja tunnelmaan). Ei siis sen mukaan, tekeekö se valkoisesta liian valkoista tai osasta kuvaa liian mustaa, koska näiden hallitsemiseen on dodge & burn. Esimerkiksi tuossa J.W.:n kuvassa jyrkkyyden valinnalla on voitu vaikuttaa siihen, että nuo etualan kukat ovat valkoisia pisteitä mustalla ruoholla. Tämän vaatimalla jyrkkyydellä taivas jää tietysti valkoiseksi, mutta sen voi korjata antamalla sille lisävalotusta. Jos sen sijaan tuota edellä olevaa ajatusta olisi noudatettu kirjaimellisesti ja haettu jyrkkyys ja valotusaika niin, että talo ei ole liian musta eikä taivas valkoinen, olisi lopputulos auttamatta liian loiva ja kuvan tunnelma jotain aivan muuta. Ja tuota jyrkkää kontrastia kukkien ja niiden taustan välillä ei saisi millään taialla enää esiin. (Vedostaja korjatkoon jos otaksun jotain väärin. Mutta mielenkiinnolla kyllä kuulisin itsekin muiden vedostajien kommentteja ja kokemuksia, aloittelija kun olen myös. Koevedosten tekeminen on suht suoraviivaista puuhaa, mutta itseäni kiinnoistaisi ymmärtää tuota ajatuskulkua, miten kukin päätyy käyttämään juuri tiettyä valotusaikaa, jyrkkyyttä ja dodge&burn-sekvenssiä.
Vs: Mustavalkovedostus: Valotusajan ja jyrkkyyden määrittäminen Kymmenien vuosien vedostusharjoitusten jälkeen olen päätynyt split printingiin. Suoraviivaisin ja vähiten paperia tuhlaava tie.
Vs: Mustavalkovedostus: Valotusajan ja jyrkkyyden määrittäminen Kun tässä aloittelijat näitä juttuja kysyy, niin olisi hyvä jos kertoisi mitä nuo termit tarkoittaa käytännössä.
Vs: Mustavalkovedostus: Valotusajan ja jyrkkyyden määrittäminen EDIT: Split Printing Moniastepapereilla voidaan käyttää vedostusmenetelmää, jota kutsutaan nimellä Split Printing. Menetelmä käyttää hyväkseen koko sen sävyalan minkä paperista ja suurennuskoneesta irti saa. Oikean valotuksen määrittämiseksi tarvitaan kaksi koevedosta mutta samalla kertaa hoituu myös jyrkkyyden säätö. Oikeastaan paperien "jyrkkyysasteet" voidaan unohtaa. Toisaalta kun vedostetaan "normaali" menetelmällä, etsitään ensin oikea valotus paperijyrkkyydelle (suodatukselle), joka arvattu sopivaksi. Sen jälkeen etsitään oikea jyrkkyys (suodatus) ja mahdollisesti uudelle jyrkkyydelle tarvittava valotus. Joten paperia ja aikaa todennäköisesti kuluu enemmän... Suurennuskoneen lampun vanheneminen vaikuttaa sen valon väriin ja jyrkkyysasteisiin perustuva suodatus "ryömii". Split Printing menetelmässä lampun vanheneminen ilmenee vain valotusaikojen vähäisenä muuttumisena, mutta suodatukset tehdään aina täysillä. Jos väripäällä ei tunnu irtoavan papereista kaikkea voidaan käyttää erillissuodattimia. Esim. Multigrade 00 valoille ja Kodak 47B varjoille. Split Printingin perusideana on valottaa vedos kahdessa osassa, erikseen varjojen ja huippuvalojen mukaan. Varjoja varten suodatus valitaan mahdollisimman jyrkäksi, eli 170M ("varjokone"). Huippuvaloja varten suodatukseksi valitaan loivin, eli 170Y ("valokone"). Varjot ensin 1. Tee varjokoneella (170M) tavanomainen raitatestivalotus, jolla määrität oikean valotuksen varjoille. 2. Kehitä, kiinnitä, huuhtele ja (kuivaa). Etsi lyhin valotusaika, jolla varjot toistuvat mustana. Voit käyttää valotusaikaa joko sellaisenaan tai korjata sitä muutaman sekunnin lyhyemmäksi. 3. Kun varjovalotus on löytynyt, valota toinen vedos varjokoneella ko. aikaa käyttäen. Jätä paperi paikalleen rajaajaan. 4. Vaihda suodatus valokoneeksi (170Y). Tee uusi raitatesti varjovalotuksen "päälle". 5. Kehitä, kiinnitä, huuhtele ja (kuivaa). Etsi paras valotus koko sävyalaa varten. Valokoneen aika muistiin. 6. Nyt kun tiedät valotuksen sekä valo- että varjokoneelle, teet lopullisen vedoksen. Suodatusta ei tarvitse vaihtaa vaan voit valottaa ensin valokonella (170Y). Sen jälkeen vaihdat varjokoneen suodatukseen (170M) ja valotat päälle varjovalotuksen. 7. Varjostukset ja lisävalotukset voi tehdä kummalla suodatuksella tahansa, tai jollakin muulla suodatuksella, esim. valkoisella valolla. Riippuu siitä halutaanko kontrastia paikallisesti lisätä vai vähentää. Valot ensin Jos huippuvaloilla on kuvassa tärkeä osuus voida homma tehdä aloittamalla valoista. Viite: Anchell, Steve. The Variable Contrast Printing Manual. Focal Press, 1997. Sivut 93-102.
Vs: Mustavalkovedostus: Valotusajan ja jyrkkyyden määrittäminen Eikö helpoin ole kirjoittaa heti alkuun sinun vinkkisi miten tehdään eikä vain heittää jotain mitä pitää sitten lähteä hakemaan erikseen, eikö siinä vaiheessa olisi parempi olla sanomatta asiaa kun kuitenkin kysyjä on nimenomaan sanonut että netistä löytyy tietoa, mutta erittäin hajanaisesti ja epäselvin kirjoituksin aiheesta? Eikä tarvitse opettaa kirjoittamaan, kyllä jo ekalla luokalla oppi ensimmäisillä viikoilla viimeistään kun opettaja hakkas päähän jos ei muuten sujunut.
Vs: Mustavalkovedostus: Valotusajan ja jyrkkyyden määrittäminen Maailmassa on monta tapaa tehdä asioita, enkä halua neuvoa, että Anchell:n tapa olisi ainut oikea.
Vs: Mustavalkovedostus: Valotusajan ja jyrkkyyden määrittäminen ● Pari pientä lisävinkkiä vedostustyöskentelyn helpottamiseksi: Kun sopivat arvot ja lukemat etc. ovat löytyneet ja hyväksytty, kannattaa ne dokumentoida tulevaa käyttöä varten kaavakkeelle, jonka sijoittaa kansioon. – Liitteenä valmistamani kaavake PDF-muodossa (=vapaasti kopioitavissa), johon voi merkitä tulokset. Luonnollisesti nämä eivät ole ehdottomia vedostustilanteesta toiseen, mutta antavat luotettavan perustan jatkolle, ja onhan se mielenkiintoista palata vuosien jälkeen tarkastelemaan miten on jonkun vedoksen aikoinaan tehnyt. Toinen hyödyllinen toimenpide on merkitä erittäin pehmeällä lyijykynällä vedostuspaperin kääntöpuolen nurkkaan suodatusarvot ennen paperin valottamista: eri suodatuksilla valotettuja vedoksia on kuivattuina mielenkiintoista verrata keskenään.
Vs: Mustavalkovedostus: Valotusajan ja jyrkkyyden määrittäminen jokaisella on omat tapansa ja lähes kaikki vannovat jonkun 'maagisen' menetelmän nimeen. Yhtenä esimerkkinä 'split printing' joka ei säästä työmäärää (samat kaksi koepalaa riittävät perinteiselläkin). Oma tapa on yleensä se perinteinen. Ensin otan loivan suodatuksen ja valotan testikiilan tärkeäksi kokemistani yläsävyistä, sitten teen toisen testikiilan vaihdellen jyrkkyyttä kunnes löytyy se tärkeille alasävyille sopiva jyrkkyys. Sitten kokokuvan printtaus ja paikalliskontrastien arviointi sekä mahdollisia lisävalotuksia/varjostuksia varten koepalat. Näin työläimmillään. Oikeasti jo peruskoepaloista oppii näkemään valotus/varjostus-tarpeita. Ja osan niistä tietää jo etukäteen negan + vision perusteella. Jos käytän splittausta, menettelen samoin. Ensin loivimmalla suodatuksella yläsävyt, sitten toinen koepala johon pohjavalotukseksi loivalla löydetty 'hyvä aika' ja päälle jyrkimmän suodatuksen kiila. Oli lähestymistapa kumpi tahansa, lisävaloja jne teen eri jyrkkyyksillä mm. Paikalliskontrastin hallitsemiseksi. Koepala on mulla aina noin kolmannes arkki, pieniä koepaloja en ole ikiaikoihin tehnyt koska niihin ei mahdu tarpeeksi vedoksen kannalta oleellista informaatiota. Helppo perusvedos syö yhden arkin koepaloina, vaativampi enemmän + työvedokset..
Vs: Mustavalkovedostus: Valotusajan ja jyrkkyyden määrittäminen Anselmi on siinä hyvin oikeassa, sillä Multigrade paperissa ei ole kuin kaksi kerrosta eli jyrkkyyttä Loiva ja maksimi jyrkkä. kaikki sävyt syntyvät noiden yhdistelmillä. Mutta tuon "Split Printingin" hallitseminen. se on jo aika vaativaa.Ja vastauksessani katsoin tuon menevän kysymyksen asettajan kysymyksen ulkopuolelle. Näille tietäjille tiedoksi, on myös kolmas taso: Suora Focusing valon antaminen multigrade paperille siis ei mitään suodatusta. Erinomainen apuväline kun halutaan polttaa jotakin kohtaa tummemmaksi. teen sen yleensä siten että aluksi suoraa focusing valoa ja päälle maksim= 5 jyrkkyyttä detaljien viimeistelemiseksi. Mutta tästä voisi täyttää sivun, joten jätän tähän.
Vs: Mustavalkovedostus: Valotusajan ja jyrkkyyden määrittäminen Kannattaa myös huomata, että tuota split printingiä voi tehdä myös muilla comboilla kuin 00 ja 5 (max. loiva ja max. jyrkkä). Mielestäni koko split printing on typerä termi kun sitä tunnutaan käyttävän lähes mihin tahansa. Pohjimmiltaan idea (kai) kuitenkin on vaan hallita kontrastia tehokkaammin kuin yhdellä vakiojyrkkyydellä pystyisi mitenkään pelkillä dodge ja burn tempuilla saamaan aikaan. Siis saman kuvan tai kuvan osien valottamista useammalla eri jyrkkyydellä.
Vs: Mustavalkovedostus: Valotusajan ja jyrkkyyden määrittäminen Kiitoksia kaikille vastaajille! Ajattelin, että keskustelun voisi pitää perusvedostuksessa, mutta ei haittaa yhtään, vaikka eksyttiin myös split grade printingiin. Loistavat ohjeet. Kokeilemisen arvoinen menetelmä.
Vs: Mustavalkovedostus: Valotusajan ja jyrkkyyden määrittäminen Jos ei ole ennen vedostanut "graded" -papereille, niin minusta niitä on turhaa matkia moniastepapereilla. Moniastepapereilla ja "splittauksella" saadaan aikaan liukuva/jatkuva jyrkkyysskaala. Eikä koneeltakaan vaadita paljon; vain kaksi suodinta.
Vs: Mustavalkovedostus: Valotusajan ja jyrkkyyden määrittäminen Tein kerran"tee itse miehenä" tälläisen suodinsarjan liimattuna pleksiin.Leikkattu ilfordin isosta suodinsetistä .Pala laitetaan koevedoksen päälle haluttuun kohtaa ,ja tehdään ristikkäiseen suuntaan koepala normaalisti .Tuloksena valtava sekamelska, josta hetken mietittyään huomaa erot jyrkkyydessä jne.
Vs: Mustavalkovedostus: Valotusajan ja jyrkkyyden määrittäminen Pitäis varmaan tehdä itselle taulukko, josta näkyy kuinka paljon kalvot syövät valoa. Esimerkki: Jyrkkyydellä 3 vaalea pää on hyvä, mutta tummat sävyt turhan hailakat -> kokeillaan jyrkkyyttä 4. Taulukosta näkisi kuinka paljon valotusta on lisättävä, jos vaalean pään haluaa pitää ennallaan. Viime yönä vedostellessa koevedos oli turhan hailakka, vaikka valotus oli ok (ei kalvoa). Lisäsin muistaakseni kalvon 4 ja suunnilleen tuplasin valotusajan. Kuvasta tuli aivan liian vaalea ja taas piti hakea aikaa kohdilleen. Syyllinen voi tosin olla valotuskello, joka joskus sekoilee.
Vs: Mustavalkovedostus: Valotusajan ja jyrkkyyden määrittäminen Viittaan vastaukseeni: teippaa noi testiliuskat seinälle, siitä näät "valotuskertoimet" suoraan eri jyrkkyydellä. Huoma että No 5 kalvo on huomattavasti tiheämpi kuin esim No 2 kalvo. jo se tekee valotuksen lisäyksen tarvetta. en ole vielä sellaista jamppaa nähnyt joka ilman multigrade valotuisyksikkö kompuuteria saisi nuo valotukset päässä laskien kohdalleen. Ilfordin multigrade pään hienous on, paitsi että nappia painamalla, koneeseen koskematta voi muuttaa suodatuksia, myös se että se automaattisesti laskee suodatuksen muutokset.
Vs: Mustavalkovedostus: Valotusajan ja jyrkkyyden määrittäminen Tarkoitinkin, että kokeilemalla hakisi valotuskertoimet eri kalvojen välillä kohdalleen ja laittaisi ylös. Saman tosin ajaa testiliuskojen laittaminen seinälle.
Vs: Mustavalkovedostus: Valotusajan ja jyrkkyyden määrittäminen Onko kukaan muuten tehnyt testivedoksia pitäen suurennuskoneen lamppua matalammalla kuin varsinaista vedosta tehdessä? Tuli vaan mieleen, että sillä tavoin menettelemällä voisi tehdä koko kuvasta pienikokoisia testivedoksia, eikä paperia kuluisi paljoa. Kun lampun korkeus paperista kaksinkertaistuu, valotusaika nelinkertaistuu. Vähän kaavoja pyöritellen huomaa, että varsinaisen vedoksen valotusajan voi määrittää testivedoksen valotusajan perusteella kaavalla t = t1(h2/h1)^2, jossa t1 on testivedoksen valotusaika, h2 on lampun korkeus varsinaista vedosta tehtäessä ja h1 on lampun korkeus testivedosta tehtäessä. Itse en ole tuota vielä ehtinyt käytännössä testaamaan, mutta miltä kuulostaa, voisiko toimia?