Vs: Vuoden nuori taiteilija Anni Leppälä Mun mielestä. Noissa kahdessa kirjoituksessa on looginen ristiriita. Jos kuva kerran on irti persoonasta, niin miksi kommentti ei sitä olisi?
Vs: Vuoden nuori taiteilija Anni Leppälä Voi Harald-poikaseni, ei tuossa ollut ensimmäistäkään argumenttia. Pääasiassa sinä sanot vain, että asioista pitäisi keskustella sinun kielipelisi sisällä, koska se edustaa universaalisti kaikkia ihmisiä. Se, mitä sinä ymmärrät ymmärtämisellä tai validilla sen puoleen, on ainoa oikea tapa. Itse penäsit tuossa edellä keskustelua, mutta ei sinusta sitten keskustelemaan ollutkaan. Eikä tuossakaan viestissäsi ollut yhtään viittausta minun persoonaani - sellaista jota lapset käyttävät kun eivät enää keksi asiaan liittyviä perusteluja. Lähdetään nyt siitä, että koitat löytää sieltä näppäimistöstäsi jotain muuta kuin noita D-kirjaimia, on ihan helvetin vaikeaa keskustella vain yhden konsonantin turvin. Katsotaan vaikka sitten. Ihme teini.
Vs: Vuoden nuori taiteilija Anni Leppälä "Ymmärtää" on vaikea, varsinkin taiteen suhteen. Toisille se on sitä, että pitää osata tarkalleen selittää mitä kuva sanoo itselleen. Tätä näkee paljon esim. aukea.netissä. Ei voida ymmärtää miten joku pitää jostakin abstraktimmasta teoksesta, jos ei siitä ole selvästi luettavissa juonta. Tällaisia kuvia siis ei näiden kommentoijien mielestä pitäisi kenenkään pystyä "ymmärtämään", vaan ainoa selitys sille miksi joku niistä pitää on se että ne "ovat taidetta" ("tekotaide"-kortti). Sen takia ymmärrän hyvin miksi jesalonenkin alkoi noita asioita määritellä. En voinut itsekään olla varma, mitä keskustelussa ymmärtämisellä tarkoitettiin (ja alussa käsitin sen aivan samoin kuin "jesalonen", niinkuin usein on nähty). Siinä siis on mielestäni ihan hyvät syyt, miksi alkoi tulla fakkinörtti-elitisti-slangia (eli väärinkäsitys).
Vs: Vuoden nuori taiteilija Anni Leppälä Harri Manner on kirjassaan lainannut jotakuta, että "Taidetta ei voi, eikä tulekaan ymmärtää. Ainoastaan kieltä voi ymmärtää, kaikesta muusta tulee vain sotkua." Tästä olen samaa mieltä. Minusta taide on vähän sellainen kaksijakoinen alue. Toisaalta henkilötasolla hyvä taide on sellaista, joka saa katsojan ajattelemaan, kun taas suuremmassa mittakaavassa taide on sitä, mille taidemailman arvostamat henkilöt ovat antaneet aseman arvostamisen kohteena. Siinähän ei suoranaisesti ole mitään mieltä, että pohtii mikä on taidetta ja mikä ei. Se ei muuta tilannetta tai kohdetta yhtään miksikään. Valokuvassahan taiteen ja käyttökuvan ero on, että mitä enemmän taidekuvaa arvostellaan ja haukutaan, sen enemmän se on tehnyt tehtävänsä ja luonut ajatuksia. Käyttökuvassa taas haukkuminen alentaa sen arvoa, koska se ei ole tehnyt tehtäväänsä, eli miellyttänyt katsojaa. Tästä kun tullaan alkuperäiseen aiheeseen, niin jos kuvia katsoessa tulee ainoastaan ajatus, että tää on taas tätä, niin onko se taiteena tehnyt tehtävänsä.
Vs: Vuoden nuori taiteilija Anni Leppälä Jutut tulee siitä kysymis-vastaustarpeesta jota harrastetaan näissä jutuissa. Kuva ei ole mitään, vaan sitä pitää selitää, aivan samoin kuin sadan metrin juoksua tai uutta singleä. En oikein uskoa että artisti on suuna päänä, hän (typerää kyllä) luulee että tuote on se tuote. Pitäisi tajuta että tuote on se sisällysluettelo -selitys. Jota on sitten kiva pilkata. Selitellä vaikka selittelyksi.
Vs: Vuoden nuori taiteilija Anni Leppälä Eikös tuon kahtiajakoisen alueen toinen puoli ole tässä alennettu ihmiskunnan kehittäjästä ja eteenpäin viejästä apurahataiteeksi.
Vs: Vuoden nuori taiteilija Anni Leppälä Jaa. Kyllä sitä tarkoitin ja kirjoitinkin, että ne ovat irti toisistaan, mutta monesti kuvan esille laittaja ymmärtää arvostelun myös kohdistuvan itseensä, mitä se todellakaan ei ole.
Vs: Vuoden nuori taiteilija Anni Leppälä Niin, sitähän tuo on. Pitää olla mieliksi sille pienelle piirille ja huorata medialle, että saa apurahaa tehdä taidetta joka tuntuu useasti puhuttelevan ainoastaan oppineita. Se suurempi taidepiiri harvoin tuottaa sitä taidetta, jota henkilötason katsoja haluaisi nähdä ja kun ei halua nähdä, ei herää ajatuksiakaan. Onhan Duchampin suihkulähdekin toki merkittävä teos, saattanut viedä ihmiskuntaa pitkältikin eteenpäin, vaan ei ymmärrä asialle vihkiytymätön katsoja sitä. Eikä herää paljoa ajatuksiakaan, korkeintaan kusihätä.
Vs: Vuoden nuori taiteilija Anni Leppälä En koe mielistelleeni pienelle piirille, enkä ole huorannut medialle. Jos normaali lehdistötiedote on huoraamista, niin sitten olen pahimman laatuinen huora. Ja jos tuttujeni joukossa on näitä mainitsemasia "pienen piirin" jäseniä, niin pitääkö minun panna välit heihin poikki. kapa apurahataiteilija, huora
Vs: Vuoden nuori taiteilija Anni Leppälä Eikös jokainen saa tehdä ihan mitä haluaa, kun itse elämästään laskun maksaa. Kaikkien viisasteluiden jälkeenkin sydän vielä kertoo mikä on "totuus".
Vs: Vuoden nuori taiteilija Anni Leppälä Nyt on kyllä tätä osastoa tullut sivutolkulla;( Higg ps. Annin kuvat hienoja, edelleen...
Vs: Vuoden nuori taiteilija Anni Leppälä Jännää, miten termi 'apuraha' koetaan halventavaksi. 'Apurahataitelija' tuntuu olevan miltei haukkumasana. Apuraha mahdollistaa täysipäiväisen taiteen tekemisen, ts taiteilija voi keskittyä siihen mitä tekee parhaiten. Mikä siinä risoo? Miksi joku ei saisi saada apurahaa? Onko se joltain pois? (paitsi niiltä hakijoilta, jotka eivät sillä kertaa apurahaa saaneet).
Vs: Vuoden nuori taiteilija Anni Leppälä Sä liikut Kapa väärissä piireissä, jos noin on. Isoraha liikkuu siellä mielistelypiireissä. Eikä lainkaan ole sanottu että piirileikit olisi kiellettyjä tai pahasta. Mikä sen mukavampaa kun tehdä taidetta silloin kun on rahaa. Suurena kokonaisuutena mulle on aivan samantekevää, miten ja millaista taidetta kukakin tekee. Hyvä että tekee. Mä olen muutamien taiteilijoiden elämää sivusta seurannut ja olen kyllä nähnyt muutamia hyvinkin ikäviä juttuja. Pahinta on, että nuo naivit taiteilijanalut ei ole itse nähneet asiassa mitään kummallista, eivätkä edes ymmärtäneet, että heitä on aivopesty ja ohjailtu. Eikä kai silläkään oikeastaan ole merkitystä, jos kaikki on kuitenkin onnellisia. Mukavampi kai tehdä onnellisena toisen taidetta kun onnettomana omaa. Enkä tiedä, että onko tuokaan niin pahaa, että imeekö vaikutteen ryhmästä tai koulusta ja alkaa tekemään sen tyylistä taidetta vai valitseeko taiteen suuntansa sillä perusteella, mistä kuraattorit ja agentit tykkää. Siellä henkilötasolla taas minä pidän enemmän noista piirin ulkopuoleisista taiteilijoista ja heidän näkemyksistään, mutta sillä minun pitämisellä taas ei ole yhtään mitään merkitystä sen suuren kokonaisuuden kannalta. Vaikutus on sama kun mereen kusemisella, pinta ei paljoakaan nouse. Pääasia on, että taidetta pitää olla, sen tulee olla monimuotoista ja sitä pitää yhteiskunnan tukea ja kannustaa. Niin, kyllä tätä viisastelua maailmaan mahtuu, ei muuta kun mukaan vaan. Ei tämmöisen pitäisi ketään satuttaa tai olla vahingoksi, kun yleisellä tasolla kukin omia mielipiteitä kertoo. Tahtoo vaan ihmisillä olla mielipiteet vähän kortilla nykyään ja harmissaan tuosta he haluaisivat estää muidenkin mielipiteiden esittämisen. Olen tuolla median syövereissä huomannut.
Vs: Vuoden nuori taiteilija Anni Leppälä Tuli vilkaistua tuota (Anni Leppälän) Helsinki Schoolin portfoliota... Kylmäksi jätti, ei ihastuttanut tai vihastuttanut. Tuommoista samannäköistä taidehöttöä on kuvattu jo iät ajat. Samanlaisia "nykytaiteellisen huonoja" sommitteluja ja erilaisia epäterävyyksiä. Samantapainen moska tulee useimmiten siirrettyä työpöydältä roskakoriin. Jos joku täällä väittää esim. tämän http://www.helsinkischool.fi/helsinkischool/uploadkuvat/06Leppala_Fence_II_72.jpg olevan jollain tapaa hieno ja hyvä kuva niin haluaisin kuulla perusteluja. En minä näille kuville mitään käyttöä keksisi. Ei ne kerro mitään tarinaa, eivät sykähdytä, en ripustaisi omalle seinälleni (noh, ehkä paria poikkeusta lukuunottamatta)... ehkä ne voisi palkita?
Vs: Vuoden nuori taiteilija Anni Leppälä http://www.helsinkischool.fi/helsinkischool/ ..hyvää kuvaa minä tuolla näin.
Vs: Vuoden nuori taiteilija Anni Leppälä Voisiko asiaa ajatella siltä kantilta, että kun kuvaaja a pyrkii saamaan syväterävyysalueen kuvan reunasta reunaan, työstää kuvaan sävyskaalat mustasta valkoiseen ja värikuvissa sävyt just eikä melkein kohdalleen ja sommittelee kultaisen leikkauksen mukaan, sillä on jokin tarkoitus, päämäärä? Jossei muuta niin tallentaa näkymä sellaisena kuin silmä sen näki? Ja kun kuvaaja b sommittelee rikkoen näitä ns. sääntöjä ja jättää kuvapinnalle epäteräviä kohtia, jättää kuvan vääränväriseksi, antaa valkoisen palaa puhki ja/tai mustan mennä tukkoon, silläkin on jokin tarkoitus, päämäärä, sisältö, esim. tarinankerronnan osalta? Jos kuvaaja b:n tarkoitus ei olekaan reprota luontoa/maisemaa/ihmistä, onko kuva sitten automaattisesti huonompi kuin kuvaajan a?
Vs: Vuoden nuori taiteilija Anni Leppälä On tuolla paljon hyvää kuvaa. Varsinkin noi Nanna Saarhelon kuvat on hienoja, niitä oli kerran isoina printteinä Hippolyten seinällä.