Vs: Vuoden muotokuvaaja 2010 Asiahan saadaan korjattua helposti: kielletään VVI:n käyneiden osallistuminen kisaan. Samoinhan tapahtui Fotofinlandian kanssa. Rajattiin ainoastaan jäsenjärjestöille. Tuppasi tuon ulkopuolisen puljun (Valokuvataiteilijoiden liitto) ihmiset aina voittamaan, tai ainakin olemaan finalistien joukossa. Nythän ero on kylläkin siinä, että oma pulju on lähellä sydäntä ja se näkyy ilmaisussa. Yhtäläisyyttä löytyy. kapa
Vs: Vuoden muotokuvaaja 2010 Tuo ongelma tosin olisi hoitunut juryn henkilövalinnoillakin. Valokuvataiteilijat ovat iät ajat nimenomaan halunneet pysytellä ulkopuolisina, kaiketi lähinnä taloudellisista syistä. Kun heidät nyt, kaiketi lähinnä taloudellisista syistä, sitten katsotaan ulkopuolisiksi, niin on vain itku nieltävä. Sitä saa, mitä tilaa.
Vs: Vuoden muotokuvaaja 2010 Miksi järjestö, siis Finnfoto, ei voi pitää omille jäsenilleen kilpailua. Finnfotohan on se taho, joka omistaa tuon kilpailun oikeudet. Toisaalta miksi Valokuvataiteilijat eivät voisi liittyä Finnfotoon?
Vs: Vuoden muotokuvaaja 2010 Mua ihmetyttää tämä koulutuksen aliarviointi aj mollaaminen. Sehän vasta huolestuttavaa olisi, jos pidemmälle kouluttautunut ei voittaisi. Klassisen musiikin kilpailuissa on jo voitto, jos joku Sibelius-akatemiaan kuulumaton finaalissa. Jos joku ammattikorkeakoulussa opiskeleva pääsee finaaliin, on se jo sinällään saavutus. Tottakai Sibelius-akatemiaan hakeutuukin parhaimmat, mitä eroa siinä olisi veatiin? Kyllä sinnekin kykenevimmät ja kunnianhimoisimmat haketuvat, joilla on halu oppia. Ehkä tämä katkeruus tulee siitä, etteivät muunlaista valokuvaa tekevät saa rahaa muualta kuin apurahoja hakemalla tai muuta työtä tekemällä. MÄkin
Vs: Vuoden muotokuvaaja 2010 Taiteilijat tuppaavat aina ruikuttamaan siitä, että ei arvosteta ja makseta palkkaa siitä, mitä haluaa tehdä. Turhaa ruikutusta. Minäkin haluaisin soittaa Ernst Krenekin musiikkia, mutta ei sitä kukaan halua kuunnella, aina pitää soittaa kielletyt leikit yms. Voi että ketuttaa. Monesti musiikkilistoja tutkitaan ja moititaan suuren yleisön musiikkimakua. Ei joku musiikki menesty, ellei sillä ole juuri sillä hetkellä kysyntää. Ei silti, on hienoa, että on monenlaista musiikkia, vähemmän suosittuakin. En itsekään jaksa jumputusta kuunnella, mutta arvostan silti sen tekijöitä. Miksei sama koske valokuvausta? Muotokuvaus on vaikea laji, yksinkertaisinkin valaisu on haastava, jos se tehdään viimeisin päälle. T Jukka
Vs: Vuoden muotokuvaaja 2010 Oikeat -mahdollisimman paljon kärsineet ja yhä kärsivät- Taiteilijat ovat hienoja ihmisiä, eivätkä mitään pinnallisia & itsekkäitä poroporvariskusipäitä, elikkäs eivät paskiaisia, kuten rahaa paneskelevat pintaliitolässykät ovat, järjestäin. Se, joka muuta väittää on sieluton paska. Näin nämä asiat vain aina tuppaavat olemaan ! - Erska
Vs: Vuoden muotokuvaaja 2010 Eihän ainakaan tässä ketjussa ole aliarvioitu koulutusta missään muodossa. Minä ainakin olen vaan ihmetellyt sitä, miksi valokuvaaja taantuu työtä tehdessään. On monia Tampereen koulussa erikoisammattitutkinnon suorittaneita, jotka muutaman vuoden työskenneltyään eivät enää pärjää tuossa kilpailussa, vaikka kokemustakin on kertynyt. Aina sen palkinnon vie opiskelija. Toisaalta, en kyllä ihan usko tuohon muotokuvakoulutuksen ylivertaisuuteen. Ei se salamavaloilla kuvaaminen nyt mitään rakettitiedettä ole. Varmasti Taikin tai Lamkin käyneet kykenisivät yhtäläiseen jälkeen, mutta nämä eivät ole SAV:n jäseniä, eivätkä siksi tuohon kilpailuun osallistu. Uskoisin siksi, että mikäli tuo muotokuvakilpailu olisi kaikille avoin, nähtäisiin maan muotokuvakentällä vihdoinkin jotain edistystä. Uskoisin myös mainoskuvakentältä löytyvän aika tekijöitä, jotka saavat aikaiseksi myös melkoista muotokuvaa, mutta hekin kun ovat eri yhdistyksessä. Vielä yksi asia tuossa koulutuksessa on se, että ainakin minä olen työssäni huomannut, että nykyään ei se pelkkä muotokuvauksen opiskelu riitä. Muotokuvaajan työkenttä on melkoisesti laajentunut. Nykyään pitää hallita lisäksi dokumentaarista kuvaamista, tuotekuvausta ja vielä lehtikuvaustakin. Tälläkin viikolla olen muotokuvaajana kuvannut 1v kuvat studiossa, erään yrityksen syntymäpäivistä lehdistötiedoite- ja historiikkikuvaa, erään hyvinvoinninedistämispaikan mainoslehteen henkilökuvan ja viime viikolla webkauppaan katalogikuvia ja tuossa ohessa vielä kuvannut yhdet tanssikilpailut. Tuolla variaatiolla ei pelkällä muotokuvakoulutuksella paljoa tee.
Vs: Vuoden muotokuvaaja 2010 Eihän tällaisessa kilpailussa ole yhtä "oikeaa" voittajaa. Hyvyys on subjektiivista, sidottu aikaansa ja trendeihin ja usein myös kaupallisiin tavoitteisiin. Sama koskee sisäänlämpiävää taitelijayhteisöä. Kun yhteisö kuvittelee, ettei siihen voida ottaa enää jäseniä, on se lopun alku. Yhteisön - olipa se yhdistys tai joku muu - on oltava avoin ja nöyrä katsomaan ja kuuntelemaan. Koskaan ei tiedä minkälainen helmi odottaa kulman takana.
Vs: Vuoden muotokuvaaja 2010 Kaima osui varmaan osin oikeaan. Harvahan tuollaista kaupallista muotokuvaa mihinkään arvostaa - varsinkaan taiteellisessa mielessä. Joten luonnollisesti myös kaupallisilla muotokuvilla tehtävä kilpailu herättää närää koska siitä puuttuu se suuri näkemys jota harrastajat / ei kaupalliset muotokuvaajat yrittävät kuviinsa saada, jääden kuitenkin taloudellisesti kaivon pohjalle "huonoja" kuvia myyvien koulutettujen "bulkkikuvaajien" viedessä asiakkaat. Jotain tämmöistä ainakin funtsin...
Vs: Vuoden muotokuvaaja 2010 En mäkään rahaa muotokuvassa arvosta. Valo on hyvä opetella samalaitteilla tai helppoa kai. Kaikki valo käyttäytyy samojen periaatteiden mukaan. Tukka
Vs: Vuoden muotokuvaaja 2010 Itse en kyllä juuri salamakuvauksesta ole perillä,siksi keskityn enimmäkseen luonnonvaloon,Jukkis taas käsittääkseni tietää näistä enemmänkin,oletko vaihtannut nimeä tuossa lopputeksteissä?
Vs: Vuoden muotokuvaaja 2010 Eiköhän kuumavaloilla ole kaikista helpointa harjoitella kun näkee mitä saa Ainiin nykyään on digit...
Vs: Vuoden muotokuvaaja 2010 Noinhan tuo on, että nykyisestä pinnalla olevasta muotokuvasta tuntuu puuttuvan se näkemys tai sitten siinä on näkemystä, joka ei ole vielä juurtunut vanhakantaiseen katsojaan. Ongelma on kyllä pitkälti siinä, näin alalla olevana sanoisin, että muotokuvaan tulevat ihmiset eivät tiedä mitä haluavat. Harrastajan ottaessa muotokuvaa kuvataan sitä, mitä harrastaja haluaa, mutta muotokuvaamoon mentäessä pitää yrittäjän kuvata sitä mitä asiakas haluaa. Eikä asiakkaan epätietoisuutta vähennä sekään, että ainoa muotokuvaajia edustava ammattiyhdistys rummuttaa tuollaisen kuvan puolesta, jota suurin osa tavan tallaajista pitää huonona. Niitä kuvia kun ei oteta valokuvaajien arvosteltavaksi, vaan niille kuvan tilaajille muistoksi tärkeästä hetkestä. Mistä päästiinkin aasinsillalla tuohon, mikä aina minulla särähtää korvaan. Näillä foorumeilla ja kaupungilla smalltalkissa kun harrastajat ovat päässeet kuvaamaan jotain mikä normaalisti on mielletty kaupallisen kuvaajan tehtäväksi, puhutaan aina asiakkaasta. Miten voidaan puhua asiakkaasta, jos kuvattava ei ole maksanut kuvauksesta mitään, eikä kuvaajalle ole syntynyt kuluttajansuojan mukaista vastuuta mistään. Mikäli taas kuvattava maksaa kuvauksesta, tulee hänestä asiakas ja harrastajasta kaupallinen kuvaaja. Tämä taas tuo nuo omat mausteensa tuohon soppaan, elämässä kun ei voi olla voita leivän molemmin puolin. Rahan mukana tulee lähes aina vastuu.