heh....ei mullakaan ole kysyttävää....Hehh Hyvä jarit....toi oli hyvä ,o) Niin ja ostakaa tää skanneri. Reaxon.fi verkkokauppa Sillä pärjää täällä netsissä. Arkistointi laitokset on ihan erikseen. Loppurahoilla mitä jää kalimmaan skannerin hommaamisesta voitte viedä vaimonne ulkomaille. Saatte paljon enennän sillä lisä-pistetitä kuvaamiseen. Mä ihan oikeesti haluan herättää hiukan toisenlaista näkemyksiä siihen onko tollanen skanaaminen enään tätä päivää. Jollakin vanhalla harrastajalla on vanhoja negoja jotka haluaa arkistoida, sen ymmärrän. Vuokratkaa niille skannereitanne niin kaikki on tyytyväisiä ja voi harrastaa tota kuvaamista. Eikös tämän ketjun aloitus ollut juuri TÄSTÄ aiheesta. Onko tämä väärä ketju tämmöiselle? EDIT: Mä hiukan provosoivasti ja huumori pohjalla aloitinkin tässä ketjussa keskuustelun. En arvannut että se on näinkin arkaa joillekkin. Lupaan lopettaa skannaamisesta puhumisen kokonaan. Ja koko "skatun vinnaajatkin" kerho on lähetetty bittitaivaaseen. Sitä ei enään ole. Kirjoitan tästä hetkestä lähtien aivan muista aiheista. Anteeks kiitos ja näkemiin.
Näinpä, voisi nuo pyramideritkin epyktistä purkaa jo kun niistä on kuitenkin valokuvat tallessa. Aika moneen navettaan saisi kivilajat!
Mitäs tämä tarkoittaa? Enkö juuri sanonut, että originaaleillakin on paikkansa? Ehkei tuosta antamastani esimerkistä käynyt selväksi tapahtuman kulut tai ajatukseni aineiston säilyttämisestä. Kyseessä oli ymmärtääkseni tapaus, jossa asiakas halusi pelastaa kuvien sisällön (tai "kuvat", joka tässä tarkoittaa kuitenkin sisältöä). Ne skannattiin ja vedostettiin jollekin paperille, jolle on luvattu pitkä säilyvyysaika. (En tiedä mitä kävi digitaalisille tiedostoille, mutta eiköhän nekin ole hyvä säilyttää paperivedosten ohella.) Ne alkuperäiset lasinegatiivit olivat huonossa kunnossa, ja aika paljon aikaa, vaivaa ja rahaa olisi mennyt, jos niitä olisi alettu restauroimaan/konservoimaan. Jos asiakas ei ole moisesta valmis maksamaa, ei työtä kannata tehdä. Vai kuinka? Ja kuitenkin ne skannauksista tehdyt paperivedokset tulevat säilymään huomattavasti pidempään kuin lasinegatiivit. Ei kaikkea aineistoa voi säilyttää kaikissa formaateissa. Kuinkakohan moni pyramidi, rakennus, valokuva, taulu tai tiesmikä on aikojen saatossa tuhoutunut? On se silti kiva, että on olemassa tauluja, valokuvia tai pienoismalleja rakennuksista. Ja kuvia kauan sitten kuolleista läheisistä. Tai runoutta ja kirjallisuutta ties mistä kadotetusta ajasta ja asiasta. Onko sillä kauheasti väliä, jos runoilijan alkuperäisteos tuhoutuu kunhan teksti jää elämään jossain muodossa? Taulujen ja joidenkin valokuvien suhteen asia voi olla hieman eri, mutta silti... ...Ei kaikkea aineistoa voi säilyttää kaikissa formaateissa(, joissa se aineisto on joskun sattunut olemaan aikana tahi toisena). Tuo pyramidi oli aika kaukaa haettu esimerkki, mutta eiköhän vielä tule sekin aika, kun osa tuollaisista rakennelmista tuhotaan. Joko sodissa tai sitten vaikka niiden navetan kivijalkojen vuoksi. Tuolloin kuvat tai rakennusohjeet pyramideista olisivat entistäkin arvokkaampia, vaikka sitä pari hassua pyramidia olisikin jätetty pystyyn ikään kuin prototyypiksi edustamaan kaikkia pyramideja. Tuossa tapauksessa se vahinko on kuitenkin jo tapahtunut, joten eteen päin mennään kuten parhaaksi nähdään. Onko se vahinko suuri vai pieni, riippuu tyystin ihmisista ja heidän näkökulmistaan ja asenteistaan.
Veikkaaat siis että kaikki ovat nyt tallessa? Yksikään pyramidi ei ole alkuperäiasussa, ja jokaista on rosvottu. Ihminen on idiotti ja rosvo, on ollut, ja tulee aina olemaan.
Missäs minä noin olen antanut ymmärtää? En todellakaan luule, että kaikki pyramidit ovat tallessa. Tuskin ovat kaikki Ansel Adamsikaan valokuvat tai Rembrandtin maalaukset tallessa. Nuo kaksi ihan vaan hatusta temmattuina esimerkkeinä. Tuskin kenenkään tekemisistä kaikki on tallessa, vaikka esimerkiksi taiteilijoilta "kaikki" rajattaisiin merkitsemään valmiita julkaistuja teoksia. En nyt tiedä mistä tässä keskustellaan tai mitä mieltä olet? Oletko sitä mieltä, että kaikki originaalit tulisi säilyttää aluperäisinä, rosvottuina, restauroituina vai paranneltuina riippuen siitä puhutaanko vaikkapa rakennuksista tai valokuvista. Kuinka paljon hengen- tai fyysisen tuotteen ilmiasu saa muuttua, jotta sen säilyttäminen on vaivan ja rahan arvoista? Jos nyt kuitenkin pysyttäisiin valokuvissa (se aikaisempi lasinegatiiviesimerkki), niin tarkoititko tuolla pyramidivertauksella, että olet huolissasi digitoitujen lasinegatiivien tuhoamisesta (kaikki originaalit tulisi säilyttää)? Vai hyväksytkö originaalien tuhoamisen, jos – asiakkaalle tai koko ihmiskunnalle tärkeä – sisältö on saatu talteen johonkin toiseen muotoon (originaalien pelastamiseksi ei tarvitse nähdä vaivaa)? Vai onko tämä keskustelu loppujen lopuksi yhdentekevää? Oletin, että kannatat originaalien varauksetonta säilytystä, kun noin kärkkään esimerkin kirjoitit. Olen edelleen sitä mieltä, että kaikkea (valokuva)aineistoa ei voida säilyttää ikuisesti alkuperäis- tai muussakaan muodossa. Tuskin olet eri mieltä, mutta tulisiko siihen pyrkiä, että mahdollisimman paljon aineistoa säilytetään. "Tottahan toki kaikkien facebookin kännireissukuvien tulee säilyä ikuisesti..." (Menikö tässä mun kohtalaisen räikeän esimerkin esillelaittovuoro?) Niin, ihminen on... tota noin, kohtalaisen kehittymätön vähä-älyinen olento, vaikka paljon kaunista onkin saanut aikaan. Paljon tuhoa myös. Paljon on vielä tehtävää ja opittavaa.
Digitoidun materiaalin säilymisestä yli sukupolvien ei kukaan osaa sanoa vielä mitään, joten varmaan originaaleja on hyvä pyrkiä säilyttämään niin kauan kuin voidaan.. Esimerkki lähipäiviltä: Eräs poliitikko inhaloi herneitä nenään lehtikirjoituksesta ja toinen lehti kaivoi ko. poliitikon lapsuden aikaisen koulun rangaistuskirjan ja katsoi sieltä mitenkä se nyt olikaan - säilyvätkö edes tuollaiset tiedot nykyaikana missään arkistoituna? Entisajan malliin riitti ullakolle pari hyllyä/laatikkoa ja sisältö 'aukeaa' heti ilman tulkintaa. Kuinkas käy sen ikivanhan näköisen kovalevyn/ssd/muun härpättimen kohdalla? Sellaisen kohdatessa ei voi edes tietää mitä siellä on sisällä ja missä muodossa. Perinteisten medioiden kohdalla asian näkee heti. Toki nykyajan tapa tuottaa uskomattoman paljon kohinaa jonka arkistoimisessa ei lie mitään mieltä (esim. nämä keskustelut). Mutta oikeasti arvokastakin dokumentoitavaa syntyy nykyäänkin. Mitä skannaamiseen filmikuvauksen yhteydessä tulee. Hyvät pointit tulivat jo ilmi, helpottunut pölyn poisto, resoluutio johon digitaalisilla välineillä ei vielä päästä ja lisäksi se kätevästi laajentaa filmin käyttöalaa, eli ei ole mistään pois. Kehitysmokiakin voi aika hyvin vielä pelastaa skannaamalla. Perinteisin keinoin se usein oli siinä... Skannaus + printtaus ei tietenkään vastaa kunnon vedosta (kunhan se originaali on kunnossa), mutta tarvittaessa päästään hyvin pitkälle ja etuna on helpot keinot vaikuttaa lopputulokseen. Myös erilaisten maskien teko on helpottunut paljon kun voi käyttää skannausta ja printtausta maskien tulostamiseen.
Originaaleja on hyvä säilyttää, mutta rajansa kaikellakin. Liika on liikaa, oli aineisto syntysähköistä tai ei. Aika harvassa ovat tuollaiset poliitikkotarinat. Ääriesimerkki: kuvittele tilanne, jossa kaivetaan tuhansista ihmisistä ainutlaatuista paperimateriaalia (yksi kopio eli alkuperäiskappale sijaitsee yhdessä paikassa). Eikö olisikin helpompaa, jos materiaali olisi digitoituna ja sijaitsisi yhdessä keskitetyssä paikassa? Aineiston ei edes tarvitse olla keskitetysti yhdessä paikassa kunhan digitaalinen materiaali on vain verkon päässä. Jos materiaali digitaalista, eikä verkon päässä, tilanne on analoginen paperiaineiston kanssa – pahimmassa tapauksessa aineistoa pitää mennä paikan päälle tarkastelemaan. (Ja kyllä, paperiaineistoakin voi kopioida ja sijoittaa eri maantieteellisiin paikkoihin, mutta ei nyt saivarrella liikaa...) Kyse ei ole ssd:eistä, kovalevyistä tai muistakaan härpättimistä vaan sisällöstä. Itseään saa syyttää, jos ei pidä huolta laitteistaan tai sisällön varmuuskopionnista. Tarvitsee vain huolehtia kahdesta asiasta: että bitib pysyvät oikeina bitteinä (tiedostot eheinä) ja formaatille on ohjelmistotuki. Migraatio formaatista toiseen on helppoa. Tallenna vaikka tif-kuva psd:ksi ja takaisin tif:ksi. Häviääkö kuvasta dataa? Ei pitäisi hävitä, jos kyseessä on siirtymä häviöttömästä formaatista toiseen. Tätä lienee migraatio yksinkertaisimmillaan: vaihdetaan kuvien formaatti toiseksi, jos jokin formaatti on vanhentumassa. Toki perinteisten paperimedioiden kohdalla sisällön näkee heti, mutta jos valokuva-albumi on ollut ullakolla tai kellarissa vuosikymmeniä huonoissa olosuhteissa ja sen sisältö on tuhoutunut, ei kukaan nosta puheeksi paperimedian epäluotettavuutta. Sen sijaan ihmisiä pelotellaan vaan tälläisillä "mitä jos formaattituki loppuu" -jutuilla ja ties millä digikauhutarinoilla. Yksi tulipalo (tai pari lentokonetta torneihin), niin yllättävän paljon tuhoutuu ainutlaatuista materiaalia. Jos kyseessä olisi varmuuskopioitu digitaalinen materiaali, olisi sisältö sentään tallessa. (Ja ei, kaikkea ei voi digitoida tavalla, joka mahdollistaisi aineiston käyttämisen emuloiden alkuperäistä käyttökokemusta, mutta ei edellenkään saivarrella liikaa...)
Tuo on niin totta, mutta silti karsintaa tehdään koko ajan. Ei mikään museo tai arkisto ota kaikkea aineistoa vastaan, jota sinne tyrkytetään. Eikä yksikään perikunta säilytä kaikkea vainajan jäämistöä. Minullakin on paljon kuvia, jotka ovat toisteisuuden vuoksi käytännössä turhia, mutta silti tyhmänä säilytän niitä, koska "onhan tuossa kuvassa käsi vähän eri tavalla kuin muissa" tai "onko tuo kuva parempi vai huonompi kuin tuo kolmas -> säilytänpä kaikki viisi..." Pitäisi varmaan päästää sisäinen deletoija irti.