Oppi on, erästä ystävääni lainatakseni, kaksipiippuinen miekka. Jos oppii erilaisia toimintatapoja ja ymmärtää niiden vaikutuksen lopputulokseen, työkaluvalikoima laajenee. Jos alkaa luulla, että joku asia kuuluu tehdä jollain lailla, on kaventanut ilmaisuasteikkoaan. En noita koulutuslaitoksia tunne, mutta yleisesti ottaen opettajan työssä on aina vaarana leipääntyminen ja omiin ajatusmalleihinsa kangistuminen. Luovuuden ruokkiminen on kouluympäristössä vaikeaa, kuten varmasti kaikki tiedämme.
Oppiminen on myös melko yksilöllistä. Kaikille ei vaan sovi nuo koulut ilmeisesti, moni lahjakas on jäänyt läpäisemättä ennakkotehtävät pääsykokeet yms. palikkatestit. Jos todellista lahjakkuutta olisi niin helppo mitata niin eiköhän noita testejä riittäisi, suomihan on varsinainen insinöörivaltio Mutta kannattaa toki hakeutua taikkiin jos meinaa että taidekuvaus tms luonnistaa. Ainakin apurahat yms varmasti saa helpommin sitten kun on tota akateemista plakaatia näyttää. Jonkinlainen mentori olisi hyvä olla tekee sitten mitä tekee, mielestäni. Mutta vaikka omassa kamerassa kummittelisi HCB:n haamu niin ne hyvät kuvat on silti melkoisen työn ja tuskan takana. En ole yhteenkään valokuvauspuolen kouluun päässyt sisälle, liikkuvan kuvaa pääsin, mutta se kiinnostus laantu siinä sitten ja lopetin sen, valokuvia on tullut silti vielä otettua. Elikkä ne omat lahjat ovat kovin rajalliset, mutta kunhan aina maksimilla laittaa menemään kokoajan niin enempää ei kai voi vaatia.
Tuo ajatus opastajasta voisi toteutua valokuvaus sivustoilla, jos emme olisi ihmisiä. Ajatelkaa nyt että joku kokenut ihan vilpittömästi opastaisi. Olis se hienoo
Olen sitä mieltä, että valokuvaajaksi voi oppia. Kysymys on pitkälti, että mihin vedetään sitten se viiva, joka rajaa valokuvaajat ja ei-valokuvaajat omiin ryhmiinsä? Onko sellainen henkilö ei-valokuvaaja, joka oppii tekniikan täydellisesti ja pari perusasiaa sommittelusta ja kuvaa täydellisesti vain yhdenlaisia valokuvia? Väitän, että puolilahjaton henkilö voi oppia kuvaamaan vaikkapa kukkia tai pelkkiä kasvoja ja elättämään itsensä niillä taidoilla - ja on silti valokuvaaja. Mielestäni luovuus ei ole välttämätön taito "valokuvaajalle". Tullakseen hyväksi valokuvaajaksi (korostus siksi, että voi olla valokuvaajia ja valokuvaajia) vaaditaan mielestäni sitten sitä luovuutta, joka ei ole välttämättä opittavissa. Joskus kyllä tuntuu, että opettelemalla ihmiset saavat valjastettua piilevän luovuutensa Tällöin luovuuskin voisi olla opeteltavissa Onko meissä kaikissa mahdollisesti se luovuus tuolla jossain, mutta emme vain ole vielä oppineet käyttämään sitä?
En pysy ajatuksenjuoksussa perässä. Muuten olen sitä mieltä, että valokuvaamista voi oppia, samoin kuin kaikkia muitakin taiteenlajeja, kukin lahjojensa ja sinnikkyytensä mukaan.
Määrittele luovuus. Niinhän sitä sanotaan, että kolme ensimmäistä vuotta ihmisen elämässä muokkaa persoonallisuuden. Nää on niin psykologisia ja filosofisia kysymyksiä, että tuskin koskaan mitään oikeaa vastausta löytyy. Itse uskon, että jokaisen luovuus helpoimmillaan löytyy sen hetkisestä tilanteesta. Kun vain uskaltaa päästää "standardeista" irti.
Tarkoitin lähinnä että jos ei ole lahjoja tai silmää. Opastus osio sisältää oletuksen että on silmää. En mielestäni puhu ristiin
Niinpä - määrittele valokuvaaja, määrittele luovuus, määrittele ja määrittele En itse siihen pysty, tai en halua antaa mitään tiettyä määritystä. Filosofia ja psykologia ei ole koskaan ollut mun juttu. Ehkä tarkoitin tuolla sisäisellä luovuudella sitä tekijää, jonka taakse piiloudumme kun väitämme ettemme osaa kuvata tai ettemme näe missään mitään valokuvauksellista. Tai jotain sinnepäin. En tiedä. Luovuus on vain sana, joka kuvastaa mielestäni jotain itsenäistä kykyä hahmottaa (erilaisia) asioita. Taito on sitten kyky tuoda nuo hahmottamansa asiat toisten nähtäväksi. Taidanpa mennä pikkuhiljaa pehkuihin ja katsoa aamulla olisiko tuolla vetten äärellä jotain mielenkiintoista kuvattavaa. Tästä tulee vielä pitkä threadi.
Ei ehkä vuosikausia, eikä välttämättä missään yliopistossakaan, mutta täälläkin suuurin osa kuvista on sen näköisiä että kaipaisi jonkinlaista koulustusken alkeita edes. lukemalla ei opi kaikkea, vaan työtä tekemällä (kuvia ottamalla) ja tutkimalla tietoutta asiasta sen lisäksi. Sekava kommentti kenties, mutta eri mieltä olen siinä ettei esim. perustekniikoita kannattaisi opiskella missään... Poikkeuksia tietysti on, kuten pitääkin, mutta kukaan itseopiskellut ei osaa korkeintaan kuin sen, mitä on itse halunnut opiskella ja treenata tarpeeksi pitkään, eikä siitäkään kaikkea.
Pitääkö Herra Siren itseään nyt tänä Matti Meikäläisenä vai ylhäältäpäinkö sitä ollaan toisten reproja arvioimassa?
Alhaaltahan minä. Itseäni henkilönä en mitenkään liitä tähän keskusteluun. Puhun nyt yleisellä tasolla, en osoittele ketään henkilöä. Muistelen vain erästä kesällä käytyä keskustelua samasta aiheesta mutta eri foorumilla. Ja karvat nousevat pystyyn väiteestä että kyllä ennen paremmin osattiin. Neuvoisitko minua pikkuteemu miten tuon omamkuvan saa järkevästi pakattu tuohon kokoon.
Korjaus: TAIK:issa esim. keskitytään pitkälti taiteelliseen ilmaisuun valokuvaukssen keinoin, kun taas VVI:ssä eli Visuaaliviestinnän insituutissa Tampereella opitaan oikeasti _kuvaamaan_. Se on ainut paikka Suomessa, missä on mahdollista käydä läpi kaikki koulutustasot kuvallisen ilmaisun perustutkinnosta mestarin tutkintoon. VVI | Visuaaliviestinnän Instituutti VVI Oy Ei ole helppoa päästä tuonnekaan, mutta hyvinkin mahdollista jos intoa riittää tarpeeksi ;o) Ps. kannattaaa lukea ko. koulun laatureferenssiesimerkit... VVI | Visuaaliviestinnän Instituutti VVI Oy
Joillekin "valokuvaaja" on kuka tahansa joka osaa painaa nappia ja saa kameran tallentamaan linssin kautta kennolle/filmille tulleen näkymän. Joku ei laske valokuvaajaksi kuvaajaa jonka kuvat jättävät fiiliksen osalta katsojan kylmäksi, vaikka kuvat olisi otettu parhailla olemassa olevilla laitteilla kuvien ollessa teknisesti aivan täydellisiä. Tämä on periaatteessa mielenkiintoinen ketju, mutta samalla aivan turha tätä on kommentoida. Tässä ei mitään yhtä tottuutta kerta ole, eikä tule olemaankaan.
Koulutusta ei ole ja 'valokuvaajan' urani on ollut alusta alkaen alamäkeä. Ja sitkun tän hopeakuulan ostin niin aivan totaalista syöksykierrettä.
Jos luovaksi ihmiseksi synnytään, niin tulkitsen asian siten että myös valokuvaajaksi. erikseen on rötkenkuvaajat johon tarvitaan eri geenejä.
Ei synnytä ei, mutta...lahjakkuutta ei taatusti opi ellei sitä ole saanut jo syntyessään. Valokuvaajaksi isolla V:llä ei opita jos ei ole lahjoja. Virheettömät tekniset suoritukset ihan perushyvällä tasolla onnistuu kun opettelee kovasti, mutta sinne korkeammalle tasolle ei pääse ilman lahjoja. Lähes kuka tahansa voi oppia vaikka soittamaan kitaraa oppikirjojen mukaan siten, että suoriutuu eri tyylisistä musiikeista aika vaivattomasti, vaatii lahjattomalta kovaa harjoittelua -- mutta lahjaton ei kykene luomaan mitään järisyttävää tai oikein mullistavaa. Kovalla harjoittelulla voisi päästä soittamaan Timo Koivusalon uusimpaan lauantai-illan visailuohjelmaan "ammattimuusikko" tyyliin, mutta pelkällä armottomalla harjoittelulla ei pääse siihen pisteeseen, että musiikista kuuluu se sielukkuus ja älytön tunne mikä parhaimmillaan voi olla... Asiasta voi väitellä, mutta toista mieltä olevat ovat väärässä.