Minä olen kyyninen siinä suhteessa, että facebookiin muutamilla tuntuu olevan kaikki aina niin ihanaa. Kun joku valitaan johonkin, niin ihanaa Kun saa kahvia, niin ihanaa Kaikki on niin ihanaa ja kaikkia tsemppiä kaikille ikuisesti ja aina. Joka päivä ihana päivitys. Ja jos ei tältä päivältä niin vaikka että kaksi vuotta sitten tapahtui tämmöistä. Minulle tämä antaa kuvan, että ko. tyyppien elämä on ihan perseestä. Olenko väärässä vai miten tämä on.
Vs: Voiko todella olla niin ihanaa, aina? Et ole, eräs tuttu nainen on aina onnensa kukkuloilla facessa. Ihana aamu ja kiva lähtee töihin jne. Livenä kun olen nähnyt niin ilme on kuin paskaa haistelis Vai puhutko minusta ?
Vs: Voiko todella olla niin ihanaa, aina? Taidanpa mennä katsomaan facebookkiin seinääni miltä siellä näyttää.
Vs: Voiko todella olla niin ihanaa, aina? Samaa mieltä, joillain on kova tarve olla synkkänä ja vittuuntua siitä, että kaikki muut eivät ole. Vaikka se näennäinen pirteys olisi feikkiäkin, se on silti parempi kuin tämä jatkuva synkistely mitä tässä maassa on media ja hallitus syöttäneet viimeiset vuodet. Ihme ettei ole asiat vielä huonommin tällä manaamisella.
Vs: Voiko todella olla niin ihanaa, aina? Mehän (sinä ja minä) ei olla kavereita facebookissa. Itse en niin näe tarpeelliseksi viillellä ranteita siellä auki kuin en myöskään jakaa kaikkea ihaninta. Monella mittarilla mun elämä voisi olla ihan perseestä. Itse koen kuitenkin niin, että elämä sinällään on oikeus, ei pakko. Ja kuinka siihen suhtautuu, on asennekysymys. Kyllä mun elämä on välistä perseestä, joten ihan väärässä tuskin olet. Elämä on ihanaa. <3
Vs: Voiko todella olla niin ihanaa, aina? Maailmassa on synkisteltävää enemmän kuin kukaan ehtii elämänsä aikana toitottaa, vaikka urakan ottaisi. Monella elämä kuitenkin jostain syystä lipsahtaa synkistelyyn, siitä tulee tapa. Kuten ex. appiukko, joka valitti mökille tulleessaan kun satoi tai oli märkää. Mutta myös kun aurinko paistoi kirkkaasti tai oli lämmintä. Kyllä hän aina jotain löysi. Fiksu mies kuitenkin. Tiedän myös herran, jolle kovakaan tuuli ja sade ei ole haitta golf-kentällä. Tai juuri mikään, juuri missään. Hän on suuri optimisti ja ainatyytyväinen ihminen. Hyvin menestynyt liikemies, vaikka joskus tuntuu että kompastuu vielä positiivisuuteensa hankkeissaan. Minusta ihmisillä saattaa asenne livetä kumpaankin suuntaan pikku hiljaa ja sitä (omaa asennetta) onkin hyvä tarkkailla. Sen muuttaminenkin on mahdollista. Optimi oman elämänlaadun kannalta on jossain siellä välillä. Painotusta on hyvä olla kuitenkin positiivisten asioiden etsinnän puolella. Ja vaikka suomalaiseen tapaan ei kuulu, niin kanssasuomalaisten kohteleminen "kauniisti" ei ole ainakaan itseltä pois.
Vs: Voiko todella olla niin ihanaa, aina? Juu , facebookissa voi jopa sanoakin jotain, siellä ei käytännössä rajoita kun oma kynnys julkaista. Tottakai itsekin joskus kehun kuinka elämä on mukavaa ja miksei olisikin kun on vielä terve ja perusasiat kunnossa.
Vs: Voiko todella olla niin ihanaa, aina? Olinkin pikkukossina aikaani edellä kun tokaisin, kuulemma, aina isosiskojen ja -veljen kiusatessa että "Kato seinään!" Omalla seinällä on kyllä aika hiljaista, edelleen...
Vs: Voiko todella olla niin ihanaa, aina? Liityin faceen aivan alkumetreillä, siellä ei tapahtunut mitään ja poistin tunnuksen.Uudelleen kai joku 2006
Vs: Voiko todella olla niin ihanaa, aina? Kuinkas se voi huolettaa, että ihmiset kirjoittavat muille positiivisista asioista elämässään? Millaista elämän pitää olla että muiden positiiviset viestit ärsyttävät? Tottakai jokaisella on elämässä vastuksensa, kysymys on siitäkin minkä varaan haluaa omakuvansa rakentaa. Moni rakentaa mieluiten positiivisille kokemuksille, mielestäni viisaasti.
Vs: Voiko todella olla niin ihanaa, aina? Jos kokee että elämä on synkkää ja kaikilla muillakin pitäisi olla synkkää ja synkkä asenne valtaa, olisi hyvä miettiä että onkohan sitä liian stressaantunut - myös kyynisyys on usein merkki liian pitkään jatkuneesta stressistä. Silloin myöskään ei huomaa että joku voi olla myös sarkastinen tai muodikkaan ironinen. Taivas ei pudonnutkaan tänään, eikä flunssa vielä iskenyt, joten voisi vaikka nauttia päivästä. Kahvia, ihanaa.
Vs: Voiko todella olla niin ihanaa, aina? Jos vähän laajentaa keskustelun aihetta, niin luin juuri mielenkiintoisen uutisen ihmisten motiiveista. Ovat alkaneet hyödyntää niitä testien muodossa myös rekrytoinnissa (älykkyyteen liittyviähän on käytetty iät ja ajat), mutta minusta tällaisen tekeminen vois laajentaa itse kunkin omakuvaa: Mikä henkilöä motivoi, sekä mitkä ovat hänen sisäiset, luontaiset motiivinsa ja tarpeensa? Yhdysvaltalaisen psykologi Steven Reissin kehittämä RMP-motivaatioprofiili tarkastelee ihmisen perusmotiivien: <LIST> <LI> vallan</LI> <LI> riippumattomuuden</LI> <LI> uteliaisuuden</LI> <LI> hyväksynnän</LI> <LI> järjestyksen</LI> <LI> säästämisen/keräämisen</LI> <LI> kunnian</LI> <LI> idealismin</LI> <LI> sosiaalisten kontaktien</LI> <LI> perheen</LI> <LI> statuksen</LI> <LI> koston/voittamisen</LI> <LI> esteettisyyden</LI> <LI> syömisen</LI> <LI> ruumiillisuuden aktiivisuuden</LI> <LI> rauhallisuuden/mielenrauhan</LI> </LIST> intensiteettiä yksilötasolla. Moni kuulemma yllättyy kun noi pistetään järjestykseen. Kuvitelmat itsestä ja todellinen minä ei aina oikein kohtaa.
Vs: Voiko todella olla niin ihanaa, aina? Facessa on pilvin pimein näitä, että kaikki hällä on niin ihanaa niin ihanaa, ja sitte vähä kukkasia ja kärpäsiä ympärillä. Eikä hällä muuta asiaa sitten olekaan. *edit* Tämä ilmiö muuttuu mielenkiintoiseksi, jos tuntee tyypin jollain lailla arkielämästä. Pahansuopaista juoruilua, panettelua, ja kyttäämistä. Siinä ne varsinaiset päivänpiristykset.
Vs: Voiko todella olla niin ihanaa, aina? Vastapainoksi on sitten niitä joilla on mielestään kaikki päin helvettiä ja vedellään reippaalla "ranteet auki"-meiningillä.
Vs: Voiko todella olla niin ihanaa, aina? Mieluummin jos jotain kirjoittaa, niin kirjoittaa onnellista. Miksi kukaan jaksaisi lukea päivästä toiseen pelkkää marinaa. Ajankohtaisten asioiden jaossa ja kommentoinnissa menee kyllä helposti negatiivisuuden puolelle. Montako positiivista uutista sitä tuleekaan päivässä sellaisista asioista, jotka koskettavat itseä niin paljon, että kokee tarpeelliseksi jakaa uutisen? Aika vähän, tai harvoin. Eilen olisi voinut jakaa HS:n postin hitautta tutkivan artikkelin, mutta jätin jakamatta kun tuntui, että sekin on samaa negatiivisuutta.
Vs: Voiko todella olla niin ihanaa, aina? Paljon olisi hyviä linkkejä tarjota mutta kun ei uskalla laittaa kun Yle politiikka on levinnyt kulovalkean tavoin.
Vs: Voiko todella olla niin ihanaa, aina? Hienoa, että jollakin riittää sitä negatiivisuutta jaettavaksi asti siinä määrin, että joka keskusteluun pitää tämäkin aspekti tuoda mukaan. Eivätköhän kaikki jo tiedä mielipiteesi näistä asioista.
Vs: Voiko todella olla niin ihanaa, aina? Minusta on epäuskoista, että aina on niin ihanaa. Vähänsama havainto kuin joillakin, että siviilissä ollaan suupielet alas ja netissä ylös. Naurettavaa on myös joidenkin ikinuorekkuus. Kai sitä jollain appsilla saa ihon siloteltua
Vs: Voiko todella olla niin ihanaa, aina? Facebookissa on niin ihanaa että siellä kannattaa myös saunassakin olla. Muovipussi kännykän päälle etkä ole saunareissullakaan facebookin tavoittamattomissa. ps. oli muuten hyvä lenkki ja sauna päälle