Tilasin tuossa Hesarin rinnalle tarjoushinnalla (25€) pariksi kuukaudeksi Husarin. Kateeksi käy kielivähemmistöä, jolle tehdään sekä kirjallisesti että kuvallisesti tuon tasoista lehteä! Hesarin Sunnuntai, Nyt- ja Kuukausiliite joka päivä! Paitsi että kuvitus on kauttaaltaan tasaisen korkealaatuista, ei erotu ykköskuvaaja kännykkäkuvaajista. Nyt on tilausaika ohi, mutta olenkin harkinnut ryhtymistä ruotsinkieliseksi tuon parin kuukauden tilausjakson vuoksi. Ymmärrän nyt myös paremmin mm. PeterF:n kantaa siitä ettei lehtikuvaan taso ole Suomessa laskenut ;-)
Vs: Hufvudstadsbladet - valokuva tärkeässä asemassa HBL:lla on aina ollut erinomaisen taitavia valokuvaajia. Oma suosikkini on nuori naiskuvaaja Cata Portin - loistavia kuvia jatkuvalla syötöllä! Hyvälle kuvalle annetaan riittävästi tilaa. Jatka vaan tilaustasi!
Vs: Hufvudstadsbladet - valokuva tärkeässä asemassa Samat sana. Ja hyvä tyyppi vielä. Ja mitä olen lähinnä Catan jutuista ymmärtänyt, niin lehteä tehdään kokonaisuudessaan aika tosissaan. En meinaa, että naama rytyssä, mutta esim niin, että reissataan ja tehdään eikä vaan ostella Lehtikuvalta.
Vs: Hufvudstadsbladet - valokuva tärkeässä asemassa Kuvapuoli heilä lienee ihan hyvällä mallilla. Työssäni joudun aika paljon toimimaan tiedotusvälineiden kanssa. Toimituksellisissa asioissa valitettavasti Höbläri tuottaa monin verroin muita lehtiä enemmän ongelmia. Silkkoja asiavirheitä, vääriä ja tarkistamattomia taustatietoja, embargot unohtuvat, ynnä muita amatöörimaisia juttuja esiintyy paljon enemmän. Ehkä tässä näkyy se, että kyse on pienessä mittakaavassa ja pienillä resursseilla pyöritettävästä toiminnasta. Edellä mainitun takia tämän lehden vain avaa pienellä pelolla, mitähän sieltä nyt tulee vastaan...
Vs: Hufvudstadsbladet - valokuva tärkeässä asemassa Minulle on pistänyt tökeröt kuvankäsittelyt silmään, eteenkin jossain vaiheessa, kun joku siellä keksi, että tukkoon menneissä kuvissa avataan naamat yhdellä sutaisulla ja hirveet halot ympärillä. Lisäksi niissä väännetään editissä valomaailma niin luonnottomaksi, että viheltää. Näitä on näkynyt kaikkien kuvaajien kohdalla, paljon myös hehkutetun naiskuvaajan. En tiedä sitten, käsitteleekö joku muu tunari kuvat saatuaan ne raakana kuvaajalta.
Vs: Hufvudstadsbladet - valokuva tärkeässä asemassa Mielestäni tuo "haloisuus" on vähän kaikkien lehtien ilmiö. Kyllä sen överiys välillä ihmetyttää. Onko sitten niin että kuvaprosesseja tuntematon lukija kokee kuvan jotenkin näyttävämmäksi. Arvailuksi menee.
Vs: Hufvudstadsbladet - valokuva tärkeässä asemassa Sattuuhan tällaistakin, mutta mielestäni kuvankäsittelyt ovat pääsääntöisesti ihan ok. Lopputulos lehdessä riippuu varmasti kuvaoriginaalin laadusta, ja sitähän ei pääse näkemään. Ei ammattikuvaajatkaan aina ota täydellisiä kuvia kaikissa valaistusolosuhteissa. Rohkenen epäillä että valokuvaaja itse käsittelisi kaikki omat kuvansa (toisaalta en tiedä onko näin).
Vs: Hufvudstadsbladet - valokuva tärkeässä asemassa Ammattikuvaajia on monenlaisia. Toiset järjestävät sen täydellisen valaisuolosuhteen ja toiset tyytyvät siihen, mitä on tarjolla ja kolmannet käyttävät taitavasti sitä, mitä on tarjolla. Kuvankäsittelijöitä on myös monenlaisia. Taitavat tekevät sen niin, ettei koe kuvaa kovin ronkituksi, ellei se ole itse tarkoitus. Toiset taas tekevät sen niin, että ronkkimisella tehdään enemmän hallaa kuin hyötyä. Korostetaan siis ongelma-alueita järjestämällä sinne lisää ongelmia. Mielestäni aika usein nimen omaan kuvissa paistaa läpi liian pahasti kuvausvaiheessa tapahtuneet mokat, joita koitetaan paikkailla huonolla käsittelyllä. Onneksi näin ei ole aina, mutta sitä näkee aika paljon. On kyllä totta, että HBL:ssä ollaan selkeästi koitettu panostaa ulkoasuun, eteenkin viikkojulkaisussa. Sen kansikuvat kyllä kuvaakin sitten useimmiten free-kuvaaja. Otsikointi on kyllä mielestäni ihan oikea tässä topicissa, kaikesta huolimatta.
Vs: Hufvudstadsbladet - valokuva tärkeässä asemassa Meillekin tuli jossain välissä jonkun aikaa tuo Höblä. Kielestä en ymmärrä juuri mitään sen enempää kuin vaimokaan mutta kuvapuoli oli kyllä välillä varsin puhuttelevaa. Kiinnostavinta oli ehkä se, että kuvan asema ja visuaalinen perusvire sinänsä oli aika erilainen kuin missään näkemässäni suomenkielisessä sanomalehdessä. Kuvajournalismissa oli ehkä vähän enemmän mukana maanläheisyyttä ja raikkautta.