vitalla on tylsää, koira nukkuu sängyllä, vita päättää ottaa koirasta kuvia! ja tuhota ne sitten photarissa.. eli: saako alivalottuneesta kuvasta minkäänlaisia fiiliskuvia aikaiseksi, jos niistä tekee mustavalkoisia? kohina on joskus oikeastaan ihan kivaa? kuinka moni sanoo "yksikin olisi riittänyt"? *zzz* "taas tuo peevelin vekotin.." "EI SAA KUVATA! mää olin just kauneusunilla!" "ittutaatana. en ala."
No ei näitä kyllä mv muutto tee yhtään paremmaksi. Aivan liian tummia ja jotenki sävyttömiä... Sietää harjoitella vielä aika paljon tuota värien hävitystä =)
no jos lähtötilanne oli tätä luokkaa.. kun ei ole kunnon salamaa tai edes hajotinta, niin sitten kuvaa mielummin ilman salamaa.. ja meidän makkarissa on ihan ihmeellinen valo muutenkin. no, tulipahan testattua
vimosesta kuvasta tuli ensimmäisenä mieleen että kuvaaja on käyttänyt salamaa ja koira on ihan "mee nyt v**uun sen kameran kanssa siitä" =DD
"Valo on kuvan parasta aikaa", kuten eräs "suuri ajattelija" kerran totesi, vaan valoa ei näissä kuvissa oikein ole. Nyt on sentään menty koiran tasolle ja lähellekin, siitä lohdutuspisteet. Vita on varmasti ihan mukava henkilö ja Osku kiva koira, mutta kyllä nyt suosittelisin laittamaan sen kameran kaappiin muutamaksi viikoksi. Tutustu vaikka kotiseutusi nähtävyyksiin, historiaan ja ihmisiin. Käy elokuvissa, lue lehtiä ja kirjoja. Mene moikkaamaan Emerikiä Kainuuseen! Luettavaksi voisin suositella vaikkapa Bernard Werberin 'Muurahaiset' -kirjaa, ihan pirun hyvä eikä liity valokuvaukseenkaan mitenkään. \,,/rok rok\,,/
Alivalottaminen on niitä parhaita konsteja tehdä kuvista mielenkiintoisia. Mustavalkoiseksi muuttaminen on melkein aina turhaa. Kaikki eivät ole samaa mieltä
EI EI EI!!! EN SUOSTU! järkytyitkö nokku oikeasti noin paljon? olen oikeasti kuvannut tosi vähän viime aikoina, että alkaa tehdä jo mieli heilua kameran kanssa enemmänkin. tätä sarjaa ei pidä ottaa liian vakavasti kainuuseen en lähde. ja toi kirja pitäis oikeesti lukea
Se on varsin hauska kirja, itsekkin pidin ja oikeastaan suurin vahvuus kirjassa on näkökulma muurahaisten silmin. Kirjoittaja taisikin olla muurahaisasiantuntija ja tutkija, muistikuvan mukaan. Jatko-osaa en koskaan saanut luettua, viehätys kesti tuosta aiheesta vain tuon yhden kirjan verran.