Viski on väritöntä ennen kuin se siirretään tammitynnyreihin kypsymään. Riippuen tynnyrin koosta, kypsymisajasta ja eteenkin mitä tynnyrissä on aikaisemmin kypsytetty, se saa värinsä ja makunsa. Jos tynnyrit ovat esim. vanhoja sherrytynnyreitä, tulee runsaasti sekä väriä että makeutta. Mutta ei tynnyreihin käsittääkseni lisätä yhtään mitään. Plugi kiinni ja varastoidaan vuosia tai vuosikymmeniä.
onko kukaan maistellut Nipponin poikien Wiskiä katso liitettä 275944 katso liitettä 275944 , mahtaa olla elämys, huudettavana Catawikissä niin kuin muitakin mehuja.
Pitkälti joo, ainakin se vahvasti sinetöi lopputuloksen. New Make Spirit tai White Dog eli väritön raakaviski ennen kuin se kypsytetään tynnyreissä on todella kamalan makuista litkua. Ja vahvaa. Jotta lopputuotetta voi kutsua viskiksi, se pitää kypsyttää vähintään kolme vuotta tynnyrissä. Monasti kolme vuotta riittää jos raakaviski on kunnossa ja laatutynnyreihin on satsattu rahaa. Olen maistanut englantilaistislaamon Bimberin raakaviskiä, ja kolmen vuoden jälkeen se on todella hyvää viskiä. Hakkaa monien muiden tislaamojen huomattavasti vanhempia viskejä.
Selviydyttyäni hengissä ja onneksi kohtalaisen pienin vaurioin sydäninfarktista, päätin avata astetta hienomman pullon, SMWS Macallan 12. Kypsytetty kahdessa erityyppisessä Oloroso-sherrytynnyrissä. Runsaasti sherryä, makea, tumma, syvä, kiinnostava ja erittäin miellyttävä. Macallan on yksi maailman arvostetuimmista viskibrändeistä, eikä syyttä!
Ei siitä paljoa aikaa ole, kun saatettiin jopa suositella ryyppyä päivässä nimenomaan valtimotautia vastaan. Näin varmasti olisi edelleenkin. Monilla se määrä vain ei tahdo pysyä siinä ryypyssä tai korkeintaan kahdessa.
Minulla onneksi pysyy. Useimmiten juon ainoastaan yhden iltaviskin, joskus kaksi. Se eka on kuitenkin aina paras! Yleensä kulutan noin tunnin yhden hyvän viskin seurassa.
Pitkän ja rankan viikon jälkeen tänään avautui Ardbeg Corryvreckan josta juuri kaadoin lasiin puoltoista sormellista. Seuraavaksi levylautaselle menee Amon Tobinin uusi levy joka tuli postissa eilen ja kännykkä sulkeutuu. Saa hetken ottaa rennosti jo ennen iltasaunaa.
Viskilähetys Saksasta kävi Postin toimesta oudosti kääntymässä itä-Helsingissä, mutta löysi onneksi lopulta tiensä oikeaan osoitteeseen. Olen kerran maistanut samplen tätä Glenallachie 10 Cask Strength Batch 5, oli törkeän hyvää! Batch 4 valittiin taannoin maailman parhaaksi viskiksi, jonka jälkeen hinnat nousi taivaisiin. Tämän johdosta myös Batch 5 ja 6 myytiin loppuun alta aikayksikön. EU:n alueelta näitä oli haastavaa löytää, lopulta ostin nämä viskiforumin yksityishenkilöltä. Toinen pullo avataan huomenna perjantaina, toinen päätyy viskikokoelmaani. Perjantaita odotellessa!
Luultavasti kyse on samasta kuin onko juustoissa eroja. Jos nälkäänsä ja proteiininhimoonsa syö, niin erot ovat toissijaisia paitsi mietoja voi vetää enemmän kerralla. On laatuja jotka jäävät kokonaisvaltaisina aistimuksina puoleksi tunniksi olemaan. Itse ostan mieluummin 30 euron (kilohinta) juustoa kuin "vastaavaa" viinaa. Viinoihin pyllistämättä! (Sorry että sanon viskiä viinaksi. Alkoholiksikin.)
Vaikka en viskistä mitään ymmärrä, tai erityisesti pidäkään, niin olen tämän itsekin havainnut. Kauan sitten minulla oli samanaikaisesti perus-Grantsia ja Grants Glenfiddichiä. Tein A-B-testin. Silloin ymmärsin, että tämä ei olekaan mielikuvitusta. Jälkimmäisenä maistoin perusjuomaa ja irvistin.