Kesäloman kunniaksi korkkasin vuoden 2025 talvilomareissun tuliaisia. Commandaria tynnyrissä "kypsytettyä" Kyproslaista viskiä.
Alko on viime aikoina kiitettävästi lisännyt valikoimiinsa GlenAllachien viskejä. Niitä onkin jo ollut useita, ja tämä on uusin. Löysin sen eilen Tammisaaren Alkon hyllystä. Erittäin hyvä hinta-laatusuhde (80 euroa), mikä on ihan jees 48-prosenttiseksi ja sherrytynnyrissä kypsytetyksi viskiksi. Alkon myymien perusviskien alkoholipitoisuus on usein 43 %, mikä kiistatta on melko tylsä. Jotta viskin maku tulee paremmin esiin, se vaatii hieman korkeampaa alkoholipitoisuutta. Avaan pullon tänään illalla, enkä usko pettyväni. GlenAllachien viskejä tulee aina rajoitettu määrä myyntiin, ja ne myydään melko nopeasti loppuun. GlenAllachien Master Blender on Billy Walker, joka on varsinainen guru. Ennen kuin hän osti GlenAllachie-tislaamon, hän omisti GlenDronach-tislaamon, joka tuotti loistavaa viskiä. Sitten hän myi tislaamon jenkeille, jotka nopeasti tuhosivat arvostetun brändin ainakin viskien ystävien silmissä. GlenDronach lisää nykyään väriä viskeihinsä ja on myös muuttanut viskin valmistusprosessin non-chill filtered -menetelmästä chill filtered -menetelmään. Ilmeisesti siksi, että jenkit juovat viskinsä usein jääpalojen kanssa, ja kylmä jääpala tekee non-chill filtered -viskistä hieman sameaa. GlenAllachien viskeissä on aina selkeät merkinnät: No color added sekä Non-chill filtered. Suosittelen tämän merkin kokeilemista!
Olen säästänyt yhden pullon per vuosikerta vanhasta GlenDronach-sarjasta. Näissä näkyvät edelleen selkeät merkinnät Non-chill filtered sekä Natural colour. Ne on nykyään poistettu kun tuotantoprosessia on muutettu. Vuosikertojen 15, 18 ja 21 kohdalla oli mielenkiintoinen kuriositeetti, josta tislaamo ei kertonut missään: vuosikerrat olivat ilmoitettua vanhempia. Nämä mun pulloni ovat oikeasti 19, 24 ja 24 vuotta sherrytynnyreissä kypsytettyjä. Markkinoilla oli jopa vieläkin vanhempia versioita. Tuo mun 15 vuotta (tai siis 19 vuotta) vanha GlenDronach on yksi parhaista viskeistä, mitä olen ikinä maistanut. Kerkesin sitä aikoinaan ehkä 3-4 pulloa juoda, ennen kuin jenkit pääsivät sössimään prosessia. Näitä pulloja en taida raasikia avata ainakaan ihan heti, ja uusia Jenkki-GlenDronach-viskejä en enää periaatteesta osta. Viskikaapista löytyy vielä yksi GlenDronach, arvostettu ”The Belter”, joka oli heidän lippulaivaviskinsä. Tislattiin vuonna 1992, kypsyi tynnyrissä peräti 27 vuotta ja pullotettiin vuonna 2020. Pedro Ximénez -sherrytynnyri numero 5850 oli erityisen hyvä, ellei jopa kaikkien aikojen paras, ja se tuotti 625 pulloa. Viskeistä kun puhutaan, tynnyrin laatu on kaiken a ja o: se määrittää tuoksun, maun ja värin. Oli kallis hankkia, joten tämänkin pullon korkki taitaa pysyä kiinni.
Hurjan näköinen patteristo. (omassa) Nuoruudessa(ni) viskit kylläkin jäivät jo oluiden jalkoihin. Nykyisin myös oluissa on ruvettu viljelemään vivahteita tynnyrikypsyttämisestä, (tosin) melko suotta. Perusmaltainen Fullerssin ESB, Shepardin britti-ipa, double stout, pippuriset Belgi-alet, ettei jopa länsirantaisen (Atlantin) yli tuodut sitrushavuisen maltaisen humalaiset IPA:t,... riittäne(e)? . Pykälää ylemmässä kuvassa(si) vilahtaa taustallaan Fender:in bassokitara, itselläni oli (aikoinaan) Aria pro II, joka pysyi pitkään vireessä, koska kaulalankku halkoi kitaran pohjille asti, (opiskeluaikoinani) rahapulassa möin sen, ostaisin takaisin. . Mukava(mpi) kuulla, jotta eläke häämöttää...