Jaa, piti oikein käydä lukemassa mitä toi sfx-200 oikein sitten oli. Sehän onkin punaherkistettyä filkkaa. No eipähän mennyt tämäkään päivä hukkaan tuli opittua jotain uutta.
Vielä tästä aiheesta, että jos tarkoituksena on tummentaa pelkästään taivasta, on polarisaatiosuodatin ainoa vaihtoehto. Edellämainituilla värisuodattimilla vaimenee kauttaaltaan koko sininen [+vihreä] "kanava" mustavalkokontekstissa. Saattaahan se olla tietenkin muutenkin toivottavaa... mutta ei ainakaan ihan aina. Riippuu siitä, mitä muuta sinistä/vihreää kuvassa esiintyy ja miten tummana sen haluaa lopputuloksessa olevan. Polarisaatiosuodattimen käyttö perustuu siihen, että taivaan kaasumolekyyleistä siroava valo on suurelta osin lineaaripolarisoitunutta. Tästä seuraa, että pyöröpola on huono tai sanotaanko että epäoptimaalinen tuohon käyttöön. Eli kaivetaan se lineaaripolarisoitu suodatin esiin ja valitaan kamera sen mukaisesti . Lineaaripolalla sitten pystyy suodatinta pyörittämällä suoraan portaattomasti valitsemaan efektin suuruuden, eli kuinka paljon tuo lineaarisesti polarisoitu valokomponentti vaimenee. Käytännössä efektin suuruteen on suuri vaikutus sillä, mihin suuntaan aurinkoon nähden kuva otetaan. Jos kuvataan suunnilleen 90 asteen kulmassa aurinkoon nähden, on lineaaripolarisoitu osuus valosta suurimmillaan ja taivaan tummennus onnistuu parhaiten. Jos kuvataan suoraan myötä- tai vasta-aurinkoon, ei tummennus juurikaan onnistu.
Ihan samalla laillahan pyöröpolallakin valitaan efektin voimakkuus suodinta pyörittelemällä. Eli onko pyöröpolalla ja lineaarisella jotain muuta eroa kuin että pyörö ei sekoita sähkökameroiden systeemejä? Mää olen ymmärtänyt että pyöröpolarisaattiosuodin on ihan tavallinen lineaaripolarisaatiosuodin jossa on vain lisätty polarisoivan kerroksen taakse (siis kameran suuntaan) jokin toinen kerros joka sekoittaa läpipäässeen valon polarisaation uudelleen jotta automaattivalotus (vai oliko autofokus, en muista) ei mene sekaisin.
Joo, olet ihan oikeassa. Tässä suhteessa seison korjattuna. Muisti ei ollut ihan kohdillaan ja kun en taida yhtään pyöröpolaa omistaa, hämäävästä nimestä johtuen ajatus meni väärälle raiteelle. Lopputulos on silti pyöröpolan ja lineaarisen välillä luultavasti pikkuisen erilainen, mutta tuskin sittenkään ratkaisevasti erilainen.
Eipä siinä mitään eroa ole pyörön ja lineaarin kesken. Molemmat suodattavat pelkällä etumaisella lineaarisella polarisaattorikalvolla. Lineaaripola päästää valon tällaisenaan läpi, pyöröpolassa on tuon jälkeen vielä kerros joka muuttaa lineaaripolarisoidun valon takaisin ympäripolarisoiduksi. Ympäripolarisoitu valo käyttäytyy nätisti peileissä yms, lineaarinen taas sotkee asioita peilien ja automaattitarkennusten kanssa. Polarisaattorilla ei vaikuta värin mukaan vaan väristä riippumatta valon heijastuskulman mukaan. Se toimii myös värikuvissa taivaan tummentajana, kun valo tulee sivusta. Värisuotimet kannattaa kokeilla omalla suosikkifilmillä läpi. Jos filmillä on vähäisempi siniherkkyys kuin toisella filmillä, tarvitaan vähemmän suodatusta saman vaikutuksen aikaan saamiseksi. Suodin poistaa väriympyrässä eniten vastaväriä ja sitä enemmän mitä tummempi suodin. Keltaiset poistavat aina sinistä, tummempi keltainen tietenkin enemmän. Oranssi vielä enemmän ja punaisella taivas on lähes musta. Vastaavasti keltavihreä ja vihreä tummentavat taivasta myös. Koska vihreä suodin on yleensä aika tumma, poistaa se yllättävän paljon sinistä joka on lähes vieressä väriympyrässä. Olennaisena erona tulee myös muiden värien vaimentuminen. Esim. keltavihreä vaimentaa vihreää maisemaa aika vähän, kun taas oranssi..punainen akselilla alkavat puut mennä varsin mustaksi (vihreä punaisen vastaväri). Tietysti esim. tuo SFX200 ei tätä näytä, koska se näkee vaimentuneen vihreän lisäksi paljon kasveista tulevaa lähi-infrapunaa, jollon vihreän vaimentuminen "korvaantuu". Useimmat keltaiset ovat aika hentoja, oranssit melko vaikuttavia, punainen mun makuuun monesti liiankin dramaattinen. Myös keltavihreä on varsin käyttökelpoinen luonnossa, kun vihreä ei paljon vaimene. Cokinin sarjasta tms saa hyvän kokeilusetin aika halvalla isoonkin suodinkokoon, jos haluaa itse tutustua vaikutuksiin. Valon suunta tuntuu vaikuttavan myös taivaan tummennuksessa. Tuntuisi että sivuvalossa taivas on sinisempi ja vaikka oranssi vaimentaa taivasta lähes yhtä paljon kuin sopivaan myötävaloon joskus punainen. Punaisten kanssa saa sitten varoa mittarivirheitä, mittari voi hyvin näyttää 1-1,5 aukkoa enemmän kuin filmi tallentaa.
Eh, saisiko vielä vähän rautalankaa? Pitääkö siis filtterin kanssa yli- vai alivalottaa tuon aukon verran? Itse olen monesti mitannut ilman filtteriä ja lisännyt 3 aukkoa valotusta filtteriä varten. Tällöin mittari monesti näyttää vähän alivalotusta.
Rautalankana: Kun mittaa esim. punaisen *suotimen läpi* keskiharmaata, mun eos-30 saa näyttää että menee aukon yli (mittari ei nollassa vaan näyttää +1) ja mittarin tulee näyttää n. 0,5 aukon ylivalotusta mun oranssin läpi mitatessa. Muilla väreillä erot ovat vähäisempiä. Myös mun spotilla mitatessa suotimen läpi saa varsin saman suuntaisia tuloksia. Mittarivirhe johtunee siitä, että halvimmat mittadiodit ovat yleensä herkempiä punaiselle eikä suodatus/kompensointi ole kunnossa. Mittavirhe on mittarikohtainen, oma mittari/suodin-pari on siis syytä kokeilla koekuvin ennen kuin uskaltaa luottaa suotimen läpi mittaukseen. Kokeilussa kannattaa muistaa, että suodin tummentaa eri värisiä asioita eri tavoin, koetta ei kannata ehkä tehdä punaisella suotimella vihreää korttia vasten Toinen yleinen tapa on toki mitata *ilman* suodinta ja lisätä joku hattukerroin. Valmistajat kertoilevat näille arvoja ja nyrkkisääntönä punainen vaatii n. 3 aukkoa lisää valoa, oranssi pari, keltainen ei juurikaan, vihreä pari aukkoa. Varsin toimiva keino tämäkin. Minä käytän vähän tarpeen mukaan molempia keinoja.