ensimmäiset jaksot muumeja sitä katsoi ihan noin vaan sivusilmällä, leikkien ohessa, eikä oikein ollu edes ohjelmasta kiinnostunut. pikkuhiljaa muumien katselusta muodostui kuitenkin tapa ja pian sitä huomasi ajattelevansa muumeja silloinkin kun ei muumeja tullut televisiosta. sitten alkoivat aikaiset aamuherätykset jotta ehti katsoa ruotsinkieliset muumit boo-klubbenista. pikku hiljaa ihan huomaamatta oli muumeista muodostunut sellainen pakkomielle ettei sitä päiväänsä enää selvinnyt ilman. joka päivä videot huudattivat muumien jaksoja ja muu elämä menetti merkitystään. kokoajan piti saada lisää ja kovempaa tavaraa. isä joutui haalimaan vanhoja rahisevia ja moirea täynnä olevia VHS-kasetteja joissa oli vanhoja viime vuosituhannen muumeja. viikonloput mummolassa jossa ei videoita ollut olivat yhtä helvettiä...
Varhain aloitettu muumien seuraaminen lisää alttiutta siirtyä kovemman tavaran käyttäjäksi myöhemmällä iällä... Sitten päädytään lausumaan "tällaisia meistä sitten tuli kun katsoimme liikaa muumeja". Ilman kuvatekstiä tämä ei olisi tehnyt muhun oikein mitään vaikutusta, vaikka teknisesti onkin ihan hyvä.
Teknisesti onnistunut. Hiukan jäi vaillinaiseksi fiilis kuvaa katsoen. Ehkä edessä joku televisio tai joku muu asia joka olisi kertonut kuvan? Hmm-m, vaikia analysoida kuitenkin mallilla kaunis ilme.
Mukavan pelkistetty väripaletti. Kuvaa katselee sama ihmetyksen ilme kasvoilla kuin mallillakin, joka on positiivinen asia. Siinävaiheessa kun tytön (?) huoneesta alkaa kuulua nupit kaakossa "Muumimamma, muumio ja mummimuumii" on syytä harkita ammattiapuun turvautumista Siteeraamani kappalehan on Kontra Virtasen coveri teoksesta, jonka alkuperäinen nimi oli lähellä suomennoksen nimeä "Muumi, muumi". Engl. versio oli mm. Billy Idolin ohjelmistossa. EDIT Mony,mony oli orig vers. nimi