Tuuppa keija Turkuun sitten malliksi. Päätellen siitä että jokaisella Turun Kameramafian reissulla kaikki kuvaajat kuvaavat toisiaan, saattaisi tarvetta mallille olla
riippuen tilanteesta ylimairea hymy tai perusilme (äärimmäinen vitutus- naamalla). juuri tämän takia olen kameran takia ja alkukesästä oon varmaanki niin kalpea että palan puhki
Joo-o itsekkin kyl inhoon viimeiseen asti että joku koettaa ottaa kuvaa. Varsinkin kun eivät ne osaa vain kuvata! V*tuttaa katsoa huonoa kuvaa jossa just on vetämässä nisua suun täyteen! Toisekseen sitten kun haluaisi kuvan itsestä ja koirasta niin eihän kukaan osaa taaskaan ottaa kuvaa.
Kuvattavana oleminen on pirun vaikeaa, varsinkin kun itsekritiikki on kova. Sattuneesta syystä olen nyt yrittänyt harrastaa muutakin kuin lemmikkien kuvaamista eli kameraa jalustalle ja ajastinta päälle. Lopputuloksena on valtava määrä huonoja kuvia. Oma naama ei vain toimi oman kameran kanssa, aina on väkinäinen ilme tahi huono valo. Tähän voi tietenkin olla myös syynä olohuoneen horisontaalinen rajoittuvuus. Tuo itsensä ja koiran kuvaaminen on muuten jotain niin käsittämätöntä, että ei mitään rajaa. Koira kyllä näyttää hyvältä/normaalilta, mutta miten ihmisen kasvot voivat olla aina jotenkin oudot, jokaisessa kuvassa. Hyvä että tunnistaa itsensä.
Juu, en. Vihaan sitä, että mua osoitellaan moisella vehkeellä jota kameraksi kutsutaan. Sen tietää muutamat, jotka ovat yrittäneet.
Mielumin olen kameran takana. En juokse karkuun jos joku yrittää kuvata, mutta en osaa olla rennosti kameran edessa vaikka kuinka yritän, ja siksi kaikki kuvat joissa olen tietoinen kamerasta ovat epäonnistuneita. Kaikista eniten inhottaa se, jos pitää väkisin nauraa -> ei onnistu. Järkevimmältä näytän aina niissä kuvissa joissa en ole tietoinen siitä, että joku kuvaa. Ja on käynyt niinkin että alan vahingossa ohjailemaan kuvaajaa [siis jos ei ole perillä kaikista asioista] Lyhyesti ja ytimekkäästi: kuvata saa, muttei koskea ;>
tuon viereisen kuvan kokoisena pelkäsin kameraa aivan kuollakseni. enkä viihdy vieläkään, tulee jotenkin kiusallinen olo.
mie tulisin aina kun tietäsin että miuta kuvataan , oon oikea lude linssissä, mutta tää joensuu on niin jumalattoman kaukana kaikesta, ei täältä minnekkään jaksa lähteä, tosin saatan muuttaa OULUUN vuodenvaihteen jälkeen ,
Sen verran narsistinen luonne olen, että pidän myös kuvattavana olemisesta. Ja jumalan armosta niin komea ja tyylikäskin.