olettaisin että kaikki palstalaiset tykkäävät olla kameran takana, tai sivulla, kuitenkin pois sen edestä.. mitä tapahtuu jos sinua osoitellaan mokomalla vehkeellä? kiljaiset? pakenet? nostat käden tai jonkin esineen kasvojen eteen? vaiko vedät naamallesi sen maireimman hymyn ja tuijotat silmät loistaen kameraan? vai osaatko olla niinkuin et olisikaan (mikä tietysti olisi toivottavaa?)? itse yritän olla kiinnittämättä näkyvää huomiota, jos joku nyt kuvaa.. saatan vaivihkaa vaihtaa asentoa jos yritän välttyä kuvattavanaolemiselta, tai sitten vääntääkseni itseni inhimillisemmännäköiseksi.. olen huomannut, että parhaat kuvat minusta tulee, kun olen tietoinen ja valmistautunut kuvaan.. toinen vaihtoehto on olla autuaan tietämätön ja olla tekemättä mitään.. sellaset "tsiisus! kamera!"-otokset on kaikki ihan perseestä..
Jos näen, että minusta otetaan kuvaa niin mulle iskee samontein "ota nysse kuva"-ilme. Minusta saa räpsiä kuvia ihan vapaasti ei siinä mitään, mutta en vieläkään osaa olla 100%:n rennosti kameran edessä. Kaikista eniten vihaan sitä jos pitää yrittää väkisten nauraa kuvaa otettaessa. Valokuva-albumistani löytyy varmaan 2 tai 3 kuvaa minusta...
Sama ;D Yleensä yritän kääntää selkää vähäsen kameraan päin, riippuen vähän tilanteesta ja miltä tuntuu yleisesti.
Aika harvoin juoksen kirkuen karkuun muutenkaan, mutta en varsinkaan kameran edestä. Koitan olla poseeraamatta.
Valokuvaajat ovat kummaa porukkaa, kerran yhdessä yleisötilaisuudessa tsuumailin valokuvaajaa joka seisoi pöydällä kuvaamassa. Ukko huomasi tulleensa kuvatuksi ja tuli naamapunaisena huutamaan mulle että hänen kuvaansa ei saa julkaista missään ja mun olis pitäny tuhota kuva hänestä heti. Kun siinä huutamisen ohessa otin hänestä oikein lähikuvan ni rupes uhkailemaan rosiksella ja vaikka millä. Siis vittu ukko olo kuvaamassa ihmisiä ja sai hirveet hepulit kun joutui ite kuvaan. Lupasin ukolle että julkasen kuvat omassa blogissani otsikolla "Valokuvaajat ovat pöljiä" Ukolta palo käämit ja meinas käydä käsiks. No lopulta ukko koitenkin kiipes takas pöydälle ja jatko kuvaamista. Huvittavaa tilanteessa oli että ukkeli kiinnitti muidenkin huomion omalla käytöksellään ja kaikki paikalla olleet noin 300 pokkarikuvaajaa ja parikymmentä japsituristia rupesivat räpsimään hänestä kuvia. No niin asiaan, minusta on aika vähän kuvia paitsi joissain kamera friikkien tapaamisissa missä friikit kuvaavat toisiaan olen joutunut kuvaan mukaan. Poikkeuksena sit tietty tämä: http://www.kameralaukku.com/viewtopic.php?t=90 Jonka otin itsestäni ;-)
Minua saa kuvata melkein missä yleisesti hyväksytyissä tilanteissa tahansa. En ole mitenkään kuvauksellinen, mutta parhaat näköiseni kuvat on hahmostani saatu ollessani poseeraamatta. Siksi yritän olla välittämättä kuvaajasta antaen hänelle vapauden sihtailla ja räpsiä kuvia jos haluaa.
Olen niin täynnä itseäni, että viihdyn myös kameran edessä, mutta kukaan ei kyllä halua minua kuvata. Tää oli aika hyvä.
Omaa lärviä kun tulee katsottua (harvoin, mutta kuitenkin) peilistä, niin katselukulma on aina kokolailla sama. Kun näkee kuvan itsestään sivusta, yläviistosta, alaviistosta yms. otettuna niin näyttää niin kornilta että. Ei sen puoleen, että edestäpäin otettuna olisi sen parempi, mutta siihen on tottunut miltä näyttää eli melkosen valokuvauksellinen, NOT! Ei ihmeemmin häiritse jos joku kuvaa. Ihmettelempähän vaan motiiveja Sepe
Äläs nyt, minä otin sinusta kuvia. Useampiakin. Mulla olisi vielä yksi julkaisematon kuva jossa esittelet suurta putkeasti hiukan teiniä vanhemmalle naishenkilölle, intiimisti luonnon keskellä. Minusta.. Nykyään ehkä viihtyy kameran edessä paremmin kuin ennen - mutta mieluiten niin että kuvaamisen ehdot ovat itseni laittamat (eli omakuvia). Muutoin näytän yleensä typerältä tai absoluuttisen typerältä. Vesku
Ei mitään kuvaamista vastaan. Luonnollisesti on hankala olla, tietenkin, luonnoton tilanne. Yleensä kun pitää odottaa ja odottaa että ota nyt se kuva, hetken aikaa onnistuu hyvin. Ihan mielellään jos joku oikein harrastunut henkilö kuvaisi niin olisin vaikka mallina, jos sikseen tulee. Ei vaan jaksa aina innostua jokaisin näpsijän iloksi. Mitä kuvaajiin kuvattavina tulee, niin olen kyllä ihmetellyt ihan lähipiirissäkin henkilöitä jotka kulkevat raskaan kaluston kanssa "ampumassa" toisia, mutta kun itse joutuu valokeilaan niin hirveä vollutus ja itku. Voisi nyt sen verran häpyä olla että vaikka ei tilanne mieleiselta tunnu, niin pitäisi suunsa kiinni. Tai vaihtaisi harrastusta/alaa. Miten voi odottaa muiden ihmisten reagoivan positiivisesti kuvaamiseen jos itse on "täysi pöljä".
Ennen en viihtynyt kameran edessä, mutta nykyään sekin onnistuu. Jos joku haluaa ottaa minusta kuvan niin siitä vaan. Poislukien tietenkin sellaiset tilanteet joissa en halua tulla kuvatuksi. Hymyileminen onnistuu jotenkuten, mutta on se kuitenkin aika väkinäistä jos sitä pyydetään. Kaikista ärsyttävintä on se kun kuvaaja alkaa säätämään kameraansa ja joutuu kuuntelemaan kymmeniä sekunteja "ooota,ooota, vielä pikkusen kestää, mistäs tuota nyt säädettiinkään" jne.
Dunno..kameramiiteissä ovat katsoneet aiheelliseksi ottaa kuvia meikäläisestä, eikä siinä mitään, se on oolrait. Kaveriporukoiden digipokkariräpsyttäjät olisivat joskus voineet kyllä jättää sen kameransa kotio baari-iltoina..
Jep. Olen ehkä kusipää mutta laitan "hartaamman" kuvaamisen räpsyttelyn edelle ja suurempaan arvoon. Voisivat ihan-kaiken-reproajat hieman höllätä, vaan tilanne taitaa olla päinvastaiseen suuntaan menossa.
Riippuu tilanteesta Minulla ei ole mitään ihmeempää sitä vastaan, että minusta otetaan jossain itselleni ominaisessa ympäristössä kuvia, mutta perhepotretteja ja muitakaan poseeraustilanteita en voi sietää. Varmasti luonnollisin kuva minusta tallentui sen saksalaisen turistin filmille joka aikoinaan kuvasi kanootistaan minua perhokalustoni kanssa keskellä koskea kalastamassa. Tilanne oli niin rauhallinen ja he älysivät kiertää tarpeeksi kaukaa, että pystyin keskittymään siihen mitä tein enkä hermostunut kameran läsnäolosta.
Itseasiassa olisi kiva olla itse kuvattavana kuvaamisen sijaan, saisi pitkästä aikaa kokea sitäkin puolta. Muistaisi sitten taas mitä muilta "vaatii". Paras muiden amatöörien ottama kuva meikäläisestä taitaa olla ylioppilaskuva viime vuosituhannelta, hymykuopat näkyy ja mies näyttää suht selvältäkin mikä ei ole kuitenkaan totuus Eilen viimeksi sai tuta miltä tuntuu kun pokkarisalama välähtää ja tulihan sitä valehtelematta vähän käännyttyä poikittain ennen kuvan ottamista.
Mä pyrin olemaan niinkuin en kameraa huomaisikaan... Tosin harvoinpa meikäläistä kukaan kuvaa Jollen mä itse sitten...
mahdollisimman vähän sitä yrittää olla kameran edessä, mutta silloin tällöin se on työnpuolesta ollut pakollista, mutta eipä siinä mitään suurempia ongelmia ole. En tosin kyllä siitä kummemmin tykkää. Harrastustuksen kuvauksen puolella se on joskus ihan kivaa jos joku kuvaa, onhan musta otettu skede kuva ollut saksalaisen skeittilehden photo-annualissakin