Kodachromen pimesäilyvyysominaisuudet ovat hyvät, mutta se ei kestä projisointia. Projisointiin Ektachrome on kestävämpi. Kapa
Uskon enemmän tieteelliseltä pohjalta tehtyä tutkimusta/testiä, kuin höpöhöpömutua, jota täältä saan lukea. Wilhelm Imaging Research on instanssi, johon luotetaan sen objektiivisen tutkimuksen takia. Ei tietääkseni ole mihinkään valmistajaan kallellaan. Jos ei jaksa lukea koko juttua, niin neljäs kappale antaa jo jotain tietoa. Tuo koko opus on muuten ilmaiseksi ladattavissa. Sieltä löytyy paljon arvokasta tietoa. "Light (Not Heat) Is the Primary Cause of Color Slide Fading During Projection" ------- Kodachrome is best when little or no projection of originals is expected. In spite of Kodachrome’s un- equaled dark-storage dye stability and complete free- dom from d-min stain, Kodachrome has the worst pro- jector-fading stability of any color slide film currently on the market. Kodachrome is an excellent film if projection can be avoided; but if projection of originals is sometimes a must and time or money prevents rou- tine duplication of originals — or if the complex and time-consuming processing required for Kodachrome is not available and a Process E -6 film is needed — Fujichrome is recommended. http://www.wilhelm-research.com/pdf/HW_Book_06_of_20_HiRes_v1c.pdf Kapa
Kodachromen valokestävyyden ongelma on "dye-väreissä", jotka ovat kestäviä pimeässä, mutta valo haalistaa niitä nopeammin, kuin E-6 prosessin tuottamissa väreissä. Tämä ei ole huuhaata, eikä mutua. Usko väärään totuuteen voi joskus tehdä kipeää, mutta täällä voidaan keskustella asiallisestikin, ja korjata vääriä uskomuksia. Itsekin olen välistä joutunut nöyrtymään. Joskus muinaisuudessa, kun tein muutaman multivision, niin Kodachromelle kuvatut diat duplikoitiin, jotta saatiin originaali säästetyksi. Kapa
Kodachrome värjättiin kyllä kehitysvaiheessa ihan syaanilla, magentalla ja keltaisella värillä. Prosessista löytyy kyllä yllin kyllin tietoa, ihan oikeaakin ja relevanttia. Tämä vaan täsmennyksenä, ennen ku taas mennään oksat viuhuen
Hyvä huomio, Kameralaukkumies, oikeaakin tietoa tulee. Joittenkin "totuuteen" olen vuosien saatossa oppinut suhtautumaan kriittisesti. Besserwisseriys voi joskus iskeä munille. Kapa
RYB? Johan menee kuin kirjapainossa aikoinaan, kun olin takapiruna valvomassa painamista. Sanoin, että punaista on liikaa, joten vähensi magentaa. Nyt on liian sininen, joten vähennettiin syaania. Näillä mentiin, kunnes opin termit, jotka painajalla olivat hieman viturallaan. Samoin, kuin tuossa laittamassasi lainauksessa. Näin se vaan menee, valitettavasti. Laulussakin aikoinaan sanottiin: "Opi perusasiat..." Kapa
Standard RYB Color Wheel Main article: RYB color model RYB (Red, Yellow, Blue) is the formerly standard set of subtractive primary colors used for mixing pigments. It is used in art and art education, particularly in painting. It predated modern scientific color theory. Red, yellow, and blue are the primary colors of the standard color "wheel". The secondary colors, violet (or purple), orange, and green (VOG) make up another triad, formed by mixing equal amounts of red and blue, red and yellow, and blue and yellow, respectively. The RYB primary colors became the foundation of 18th century theories of color vision as the fundamental sensory qualities blended in the perception of all physical colors and equally in the physical mixture of pigments or dyes. These theories were enhanced by 18th-century investigations of a variety of purely psychological color effects, in particular the contrast between "complementary" or opposing hues produced by color afterimages and in the contrasting shadows in colored light. These ideas and many personal color observations were summarized in two founding documents in color theory: the Theory of Colors (1810) by the German poet and government minister Johann Wolfgang von Goethe, and The Law of Simultaneous Color Contrast (1839) by the French industrial chemist Michel-Eugène Chevreul. In late 19th and early to mid-20th century commercial printing, use of the traditional RYB terminology persisted even though the more versatile CMY (Cyan, Magenta, Yellow) triad had been adopted, with the cyan sometimes referred to as "process blue" and the magenta as "process red". Dinosaukset elävät omaa aikaansa. Me nuoret tätä päivää Kapa
• Isäni kuvasi kaikki perhetapahtumat yms. Kodachrome-filmille vuodesta 1947 alkaen. Hän lähetti ne kehitettäviksi ensin Sveitsiin ja muistaakseni sittemmin Ruotsiin. Filmien hankintahintaan kuului kehitys, kehystys ja lähetyskulut. Diarullat lähetetttin labbikseen alumiinisissa filmipurkeissa ja ne palautettiin pienissä muovisissa laatikoissa. Kuvien katselu olohuoneeseen pystytetylle valkokankaalle projisoituina oli isän johdattama show: Tekijänä hän vaihtoi käsin ruudut yksi kerrallaan Leitzin projektorilla, määräsi kuvan katseluajan ja odotti perheenjäseniltä kehuvia kommentteja. Diat ovat edelleen tallessa peltisissä arkistolaatikoissa, joissa jokaisella kehystetyllä dialla on oma kapea lokeronsa. Värit ovat säilyneet täyteläisinä, enkä ole huomannut niissä mitään muitakaan muutoksia.
Nyt kun Kodachrome on taputeltu ja ketjussa on jo muutakin juttua, voinen kysäistä kuvasiko kukaan silloin joskus Agfachrome 50s filmille? Sehän on jo historiaa sekin.
Minä kuvasin. Oli rakeisempaa, kuin nuo Amerikan filmit, mutta värit enemmän eurooppalaiseen makuun. Kapa
Niin, sitten täällä maan päällä todellisuudessa tämäkin menee siinä Paul Simonin versiossa mm näin: ... Everything looks worse in black and white .... I got a Nikon camera I love to take a photograph So mama ...
Joo, se on mv-filkka, joka kehitetään pinta-aktiivisella kehitteellä. Sen vuoksi filkka on ohut ja sen pinnassa vieläpä on hyvä reliefi terävyyttä parantamassa. Väritekijät lisätään puolivälissä K-14-prosessissa, mutta sen voi kehittää mv-filkaksi jo etukäteen hankalissa olosuhteissa, kuten kuumissa ja kosteissa olosuhteissa, joissa muut filkat kypsyvät pilalle alle aikayksikön. Näin ovat menetelleet mm. NG:n kuvaajat viidakkojotoksillaan.
Jos tavallisen mustavalkofilmin ajaa C41:n läpi, lopputuloksena tulee täysin kirkas filmi. Lisäksi labrat eivät edes tykänneet sellaisesta, riskinä kun aina tämmöisestä "kikkailusta" on jonkinasteinen tuoresteen kontaminaatio. Tältä pohjalta kaikki nämä ylläolevat "kehitysvinkit" näyttäytyy ihan samanlaisina kaljakuppilalegendoina, vähän kuin menisi vaikka kitarafoorumille kehumaan miten opetin Jimi Hendrixille bassonsoittoa: "Ei se hallinnu kato sitä, kysys multa ennen keikkaa et näytä sää. Ja mähän näytin. Sillä pyöris vaa silmät pääs. Uuuu."
rangefinderfreak kirjoitti: ↑ niin kerran meni pieleen Fuji 400 kinofilkat meni C-41 prosessiin ja seurauksena oli täysin kirkkaita rainoja. kuitenkin tarkkaan katsoessa jotakin siellä näkyi. Eikun uudestaan MV liemiin ja wau. Siellähän niitä kuvia oli mutta Mustavalkoisina. Kokeiluhalu ei siihen loppunut vaan bleachiin ja taas diakehitykseen Tuloksena oli, mitä kutsuin siihen aikaan VärillisetTRI-X kuvat. No kyllä tässä puhutaan ihan sekaisin nyt vaikka mistä, trixistä värikuvia C41:sen läpi jne. Se joka filmikemioista yhtään mitään tietää, niin tuo ylläoleva höpötys > trix > c41 > MV-kehitys > bleach > E6 kehitys > nyt se on sit jo värikuva! on ihan täyttä itseään. Mikään noista jutuista ei tunnu kestävän kriittistä tarkastelua alkuunkaan, pelleilyksi menee aina.
Juu, versioita nämä tuntuvat olevan, se nyt on käynyt jo selväksi. Vastuu kuulijalla jne. Mielelläni kuulisin vaikkapa niistä 2000-luvun vaihteen ammattikuvioista, miten digi tuli taloon ja Kodakin piirimyyjät ei enää piffannut kapakassa. Labroja kaatui, studiot pistettiin luukulle ym. Ne kiinnostaa varmasti muitakin. Tässä on vaan se pelko, että nämä savolaistyyppiset jutut jatkuu, jolloin käteen jää yks versio. Esmes fotomessut mitä pidettiin siihen aikaan Kaapelitehtaalla, sisältää varmasti hyviä anekdootteja. Kodachromesta - jos halusi saada kehystämättömänä, niin muistaakseni piti leikata postituspussin kulmasta palanen irti.