Niitä on kahta kokoa - suuria, ja helvetin suuria. - Opettivat siis isot pojat aikoinaan koulun pihalla. Aivan epäilemättä tuo Sedov on niitä jälkimmäisiä. Itse asiassa se oli noin 80 vuotta maailman suurin käytössä oleva purjealus. Jos ovat siellä toisessa ketjussa nähdyt sotalentokoneitten käyttöliittymätkin monimutkaisia, on tuossakin ollut miehistöllä opettelemista ja koulutuksen tarvetta. Tuohan ei ole ollut sotalaiva, mutta vastaavia tietysti oli aikoinaan paljon sellaisinakin. Kaikilla köysillä ja vaijereilla on nimensä ja käyttötarkoituksensa. Taistelun tiimellyksessä alusta tietysti käännellään koko ajan tuulien mukaan, joten purjeitten säätökin on kokoaikaista. Kipparin pitää tietää kaikkien säätöjen vaikutus, ja miehistön pitää osata tehdä ne säädöt.
No, itse asiassa liian lyhyt. Tarkoitus oli saada mastossa ahertava miehistö paremmin esiin, mutta kun olin itsekin liikkeellä purjeveneellä, en halunnut mennä ihan lähelle, siinä pörräsi niitä pikkupaatteja kymmenittäin, ja toisella kädellä kuvaaminen toisella purjehtiessa on melkoista multitaskaamista. Kauemmas kyllä pääsi, Airistollakin on tilaa.
Niinpä. Mukavahan tuollaisilla vanhoilla laivoilla on nykypäivänä seilata harrastepohjalta. Silloin kun nuo ovat olleet aivan arkisessa käytössä, on tilanne ollut toinen. Kovaa ja osin myös vaarallista on ollut merimiehen työ tuolloin. Siitä lienee ollut romantiikka kaukana(??).
Koulualuksella ei varsinaisesti harrasteta, vaan siellä opiskellaan merenkulkua. Perinteinen purjelaiva koulualuksena on varmasti paras merenkulkuopisto mitä ihminen voi käydä. Mitä tulee riskittömyyteen, niin puuvenprammin litsliinojen sitominen jalkaperteillä seisten tuulen noustessa ei edelleenkään ole paskahousujen hommaa. Se vaatii päättäväisyyttä, kykyä hallita pelkojaan, kurinalaisuutta, muiden huomioon ottamista, saumatonta tiimityöskentelyä, jossa joudut luottamaan henkesi muiden käsiin, vastuunottoa ja montaa muuta sellaista ominaisuutta, jotka nykyihmiseltä ovat kadonneet. Noista kouluista tulevat parhaat merimiehet.
Näinkin varmaan, mutta kyllähän tuollaisen opiskelupaikan valinta lienee kuitenkin enemmän tai vähemmän ”fiilistelyä”. Ison purjelaivan käsittelytaidoilla ei taida nykyisessä kauppamerenkulussa olla kovinkaan paljon kysyntää.
Siellä opetellaan ryhmätyöskentelyä ajastettuna ja paineistettuna, kurinalaisuutta, johtamista sekä ihan kaikkea mikä liittyy merenkulkuun. Useimmiten nämä ovat vieläpä puolustushallinnon alaisia opinahjoja. Usko nyt vaan, ettei koululaivoihin lähdetä ottamaan suulista ja nauttimaan cruisailuista sen enempää kuin Suomen merivoimissakaan.
Heh, no sovitaan niin, jos se kerran saa sinut iloiseksi. En silti usko, että jos joku tavallinen esim. suomalainen nuori haluaa ns. merimieheksi, niin tavallisessa merenkulun ammatillisessa koulutuksessa ei varmaankaan joudu ison purjelaivan mastoon kiipeilemään. Jos joku sellaisiin puuhiin haluaa, niin siihen hakuun pitää panostaa hieman enemmän.
Juu, en minäkään sano, että tuo olisi ainoa oikea tapa valmistua merimieheksi. Ennemminkin sieltä rajummasta päästä, mutta kun siellä maston topissa on muutaman kerran käynyt huonolla kelillä, koska siellä on käytävä ajallaan, niin se jos jokin kasvattaa karvaa rintaan. Muuten tuollainen alus on erittäin sopiva kaikkiin opintoihin mitä merellä voi kuvitella tekevänsä. On niissä sitten nykyaikaiset tutkaa- ja navigointilaitteet lisäksi sekä muukin tarpeellinen merenkulun opiskeluun kokonaisuutena.
Nykyään taitaa kaikki opiskelu tapahtua koulussa. Työharjoittelu on sitten toinen juttu. - Ei lentämistäkään opiskella lentokoneessa ihan alkuvaiheessa. Simulaattorit ovat sitä varten.
Eiköhän tuo ole ollut jo pitkään noin. Kun aikanaan menin autokouluun, ei heti ensimmäisellä oppitunnilla oppilasta laitettu kuorma-auton ratin taakse. Ja juu, kun kävin ”mopu”-kurssia (Mopu = moottoripurjelento) niin tosiaan, pitkään oli teoriaopiskelua ja hirvittävä määrä tenttejä, ennen kuin päästiin itse asiaan. Sähkötekniikan opiskeluissakaan ei heti ruvettu tekemään suurjännitteisiä kytkentöjä jne. Eli, hiukan jäi epäselväksi, mikä oli Saken viestin ”pointti”.
Kieltämättä näyttävän näköinen vesikulkuneuvo. Tuolla ei kyllä välttämättä kovinkaan helposti mennä johonkin pikku saareen piknikille. Se voi onnistua paremmin sen naapurin kanssa sillä hänen Busterillaan. Mitä kukin veneilyltään haluaa, vaikuttaa varmaan sopivan kulkuvälineen valintaan…
Pitkään on ollut "holdissa". Netin ihmeellinen maailma kertoo, että vene on pantu merkille rannikolla jo kolmattakymmenettä vuotta sitten.
Noissa kulkimissa on semmoisia kirjaimien ja numeroitten yhdistelmiä. Autoissa edessä ja takana, paateissa yleensä sivuilla. Ne eivät ole pelkästään visuaalisia elementtejä, vaan niihin liittyy yllättävän paljon tietoa. Trafin ihmeellinen maailma kertoo, että paatti on valmistettu 1991, rekisteröity Suomessa 2014. Uudet Volvon moottorit ( 2 kpl 400 hv) on asennettu 2013. Omistaja on helsinkiläinen rahoitusalan yhtiö Palkkiyhtymä oy. Taitaa olla muitten huomattavien vempeleitten tapaan "firman edustuskäytössä".
Jos jollekulle iski ns. ostohousut jalkaan, niin uuden kyllä saa parilla miljoonalla - perämoottoriversiona tosin.