Kuvassa on se ongelma, että onnettomuuden juuri saaman julkisuuden johdosta odottaa kuvassakin jotain jälkiä menneisyydestä, jotain muutosta tai vanhan muiston rinnastusta nykyisyyteen. Nyt kuvassa on tuntematon mies, joka on väsynyt keski-ikäinen - mutta kukapa keski-ikäinen ei sitä olisi, se on siis ihan normaalia. Kansalliset stereotypiatkin vaikuttavat asian luonnollisuuteen. Nyt mies olisi voinut tehdä mitä tahansa 20 vuotta sitten. Kuvan konsepti sopisi luettelomaiseen kuvasarjaan: "20 vuotta myöhemmin: pelastaja, uhri, hoitaja, pääministeri, hälytyskeskuksen hoitaja, uutistenlukija, vauva joka syntyi sinä päivänä..."