Vs: Vedostamisesta... Kuumaliimaus tehdään käyttäen kuumaliimakalvoa, joka on paperin tai ohuen kuitukankaan tapaista materiaalia. Sille on ominaista, että se "sulaa" ja kiinnittää kuvan pohjakkeeseen kuumennettaessa prässillä muutaman minuutin ajan, sen jälkeen annetaan jäähtyä painon alla. Eri kalvojen oikea lämpötila vaihtelee hieman. Toiset kalvot ovat ns. permanetteja, toisten liimaus voidaan periaatteessa irroittaa uudelleen kuumentamalla. Liimaus tapahtuu niin, että riittävän kokoinen kalvo kiinnetetään ensin pieneltä alalta kuvaan erityisellä kolvilla, sitten kuva ja kalvo yhdessä leikataan leikkurilla lopulliseen kokoonsa. Tämän jälkeen kuva kohdistetaan oikeaan paikkaan pohjakkeelle ja kiinniteään liimakalvo pieneltä alalta pohjakkeeseen. Tämän jälkeen koko paketti happovapaiden kartonkien välissä laitetaan prässiin ja kuumennetaan muutaman minuutin ajan oikeassa lämpötilassa, jonka jälkeen se saa jäähtyä painon alla. Kiinnityksessä on varottava "murusten" joutumista väliin prässäyksessä. Joskus voi myös muodostua ikäviä ilmakuplia. Onnistuessaan kiinnitystapa on siisti ja takaa kuvan pysymisen suorassa ja paikallaan. Museot ja ankarimmat puristit eivät ehkä pidä kiinnitystapaa kuvan säilymisen kannalta parhaana, mutta siisti ja tyylikäs se kyllä on. Kuvan kiinnittämiseen pohjakkeelle on kyllä olemassa jonkinlaisia suihkutettavia liimojakin, mutta niiden käytöstä minulla ei ole kokemusta. Tiedän, että jotkut ovat käyttäneet kertomansa mukaan kuumaliimakalvoa menestyksellä ilman prässiä silitysraudalla, mutta siitäkään minulla ei ole kokemusta. Museaalinen tapa kiinnnittää kuva pohjakkeeseen on lumppupaperista tehtyjen kulmakkeiden käyttö tai kuvan kiinnittäminen "riippumaan" vain parista kohtaa arkistokelpoisella liimanauhalla. Kuva on silloin itse asissa irrallaan ja altis kupruilulle kosteuden vaihdellessa. Ripustus jää paspiksen alle piiloon. Nämä kiinnitystavat käydään läpi mv-vedostuksen jatkokurssilla näyttelyvedosken viimeistelyvaiheina.
Vs: Vedostamisesta... Mä ainakin tykkäsin tuosta liimapaperikiinnityksestä, vaikka siinä ehkä vähän ongelmana voi olla pienet kuprut ja se että vedoksen on valmiiksi oltava jo aika suora. Eli just taustapahviin muutamasta kohtaa ylhäältä kuva (ei koko matkalta jottei rypisty kosteusvaihtelujen takia) liimapaperilla kiinni ja sitten päälle paspis. Johonkin "ihan oikeaan" näyttelyyn ehkä pohjustais silleen että varmasti on kans suora ja pysyy, mutta tuo vaikutti kivalta tavalta näin alkuun ja kyllä ne kuvat tuolleenkin kuitenkin aika suorana pysyy. Saa myös tarvittaessa vedokset irti paspiksista ja aika helppo toteuttaa. Myös toi suoristaminen liimapaperin avulla vaikutti toimivan hyvin, tosin vaatinee reilut reunukset kuvalle, koska liima saattaa hieman levitä ja aiheuttaa vedoksen repeilyä. Nuo keinot eivät vaadi juurikaan ylimääräistä kalustoa kuitupaperivedostukseen (ja pohjustukseen), joten ovat sikäli näppäriä. Ei tarvita kuivuria tai prässiä.
Vs: Vedostamisesta... Kyllä musta tuntuu että muilla tavoilla kun kuumaliimaprässillä saa niitä ilmakuplia jäämään helpommin. Mä sutasin ekan kokeilun kuumaliimaprässilläni silleen et, pistin muutamasta kohdasta kalvon paperiin kiinni ja sitte vasta huomasin että oli melkoset rypyt liimapaperissa. No ajattelin että koehan tämä vaan on, joten prässiin paistumaan. Kun otin kuvan, niin ihmettelin kovasti kun ei näkyny mitään rypyn ryppyä, eikä ainuttakaan ilmakuplaa. Sen jälkeiset pohjustukset on ollu ihan ok myös, eikä ole ollu mitään kuplaongelmaa missään kuvassa. Joko mä oon helvetin hyvä, tai sitten tolla tavalla on vaikee saada niitä kuplia aikaseks. Ite haluaisin uskoa ekaan vaihtoehtoon, mutta jotenki toi jälkimmäinen tuntuu uskottavammalta.
Vs: Vedostamisesta... Mulla oli kanssa aikoinaan sealin 210, jolla sai kyllä hyvin pohjustettua ja suoristettuakin. Kummallakaan tavalla ei kuplia tai epätasaisuuksia papruun jäänyt. Käyttöohjeen hommasin usasta. TJukka