Minä olen enimmäkseen sävytellyt sellaisilla --itse tehdyillä-- sävytteillä, jotka vaativat paperin valkaisun ennen sävytystä. Siis kaksivaiheinen homma. Tarvitaan valkaisuliuos erikseen. Ainakaan sen sortin sävytteet eivät ole koskaan haisseet yhtään millekään.
Kun kerta joku fiksu (!!) joskus tällaisen topicin avasi, niin kysympäs samantien seuraavaa: Voiko/kannattaako paperia esikäsitellä mitenkään? Eli: Sen sijasta, että ottaa paperin laatikosta, lyö sen suurennuspöydälle, valottaa, kehittää jne, tekisikin niin, että: Ottaisi paperin laatikosta ja **?**??!** ja vasta sen jälkeen valottaa ja/tai kehittää jne... ?! Tuli vaan mieleen...
Vaikka sävytteet ovatkin ehkä tavallisista valokuvauskemikaaleista haitallisimpia, niin niitä pidetään mielestäni tarpeettomasti "myrkkyinä". Sitä varten niissä pakkauksissa on varoitusmerkkejä, että käyttäjä ymmärtää olla niden kanssa huolellinen, mutta ohjeiden mukaan käytettynä sävyttäminen ei tee elämäämme sen vaarallisemmaksi kuin mitä se muutenkin on tässä modernissa kemikalisoituneessa ympäristössämme. Sävytteiden käytössä kannattaa tietenkin olla huolellinen ja noudattaa ohjeita. Eihän kukaan järkevä ihminen enää liota paljaita sormiaan sävytealtaassa tai maistamalla tunnista eri sävytteitä. Luullakseni sävytteiden myrkyllisyystarinat ovat peräisin enimmäkseen ajalta, jolloin tällaiset käytännöt eivat olleet harvinaisia. Sävytys kannattaa jo tuloksen näkemisenkin vuoksi tehdä hyvässä valossa. Sikäli elämme vuoden parasta aikaa, että ulkona on sekä siedettävä (?) lämpötila että hyvin valoa ja ennenkaikkea se hyvä tuuletus sävytystä varten. Normaalioloissa sävytykset kannattaa tehdä hyvin valaistussa tilassa (ei mielellään pimiössä). Altistumista haitallisille höyryille ja hajuille voi olennaisesti vähentää hankkimalla sävytealtaisiin "kannet" pleksistä. Tällöin höyryjä pääsee ilmaan huomattavasti vähemmän. Sävytteistä "haisevia" ovat kirkkaat seleenisävytteet ja sulfdisävytteet. Sekä suorat polysulfidisävytteet että perinteiset sepisävytteet vapauttavat ilmaan jonkin verran rikkivetyä, jonka "mädän munan" hajun tunnistamme helposti. Rikkivety suurina pitoisuuksina on akuutisti myrkyllistä, mutta oikein käytettynä sävytteistä ei haihdu vaarallisia määriä. Sensijaan on hyvä muistaa, että kaasumainen rikkivety hunnuttaa valokuvaemulsiota, joten siksikään näitä sävytteitä ei pidä käyttää pimiössä, missä esim. valokuvapaperit ovat. Näiden sulfidisävytteiden kanssa on vain varottava niiden joutumista happoon, silloin rikkivetyä vapautuu selvästi enemmän. Sulfidisävytteet ovat kuitenkin kaikkein paras tapa parantaa kuvien säilyvyyttä ja/tai saada aikaan lämmin tai ruskehtava sävy. Sulfisävytyksen kaikki edut on saatavissa myös ns. "hajuttomalla" sulfidisävytteellä. Tämä on kaksivaiheinen sävytys, jossa kuva ensin valkaistaan valkaisuliuoksella ja sitten "kehitetään" sävytteessä. Mutta kaikella on hintansa, sävytteessä on pieni määrä yhdistettä, joka on virallisesti luokiteltu "mahdollisesti syöpävaaraa aiheuttavaksi". Tosin käyttäliuoksen pitoisuus on niin vähäinen, ettei sitä tarvitse määräysten mukaan erikseen mainita, mutta sävytteen kantaliuoksessa tämä merkintä on. Vaara on lähinnä liuoksen juomisessa tai suorassa ihokontaktissa. Kuviin sävytteillä on kuitenkin saatavissa parempi säilyvyys ja uutte eloa, minä en jätä kuviani sävyttämättä. Näitä kaikkia erilaisia sävytteitä on saatavissa Hopeavedokselta (Hopeavedos) ja minulta voi myös kysellä tarkempia tietoja. Kuitupaperin suoristaminen onnistuu helpoiten kuumaprässillä, mutta ehkä tarkoitit juuri sitä "hienolla laitteella" Muita keinoja on ilmakuivaaminen verkkoritilällä kuvapuoli alaspäin ja asettaminen "kosketuskuivana" imupaperien väliin painon alle. Yksi hyvä, joskin työläs mahdollisuus on kuvan kiinnittäminen puolikuivana suoralle alustalle (=lasilevylle) riittävän leveällä, vahvalla liimapaperilla. Kuva kuivuu yön yli ja kutistumisen vuoksi on niin suora, että soi. Joskus tosin soi liikaakin, eli kutistuminen repii kuvan auki liimauksistaan ja jälki on "vinoa". Kuva ei ole silloinkaan pilalla, se on vaan kasteltava ja kiinnitettävä uudestaan. Menetelmä on siis hyvin "työvaltainen" mutta tulos on hyvä. Käytin itse tätä menetelmää ennen kuin hankin prässin. Kun kerran olet siirtymässä kuitupaperivedostukseen, niin sinua saattaisi kiinnostaa vedostuskurssi, jota mainostin tällä foorumilla muutama päivä sitten. Siellä kokeillaan kaikkia näitä menetelmiä.
Vs: Vedostamisesta... Kuinka tuollainen kuumaprässi toimii? Kuinka kuuma sen pitää olla ja kuinka kauan pitää kuvaa pitää sielä? Laiteenkos kuumaprässiin kuvat suorina?
Vs: Vedostamisesta... Jos puhumme kuumaprässistä jossa on kangaskiristys ja termostaatti ja mahdollisesti kromilevy kiiloitusta/yritystä varten,itse olen vetänyt kumilastalla irto vedet kuitupaperista pois ja jos haluan matemman pinnan niin kuvapuoli kankaaseenpäin noin,70 asteen lämmössä ja kiristetään kangas ja kuivataan kunnes kangas tuntuu kuivahkolta kädellä tunnustaltaessa,ja kuvan voi sen jälkeen laittaa vaikka painojen alle yön yli,jos haluaa kiiltoa kuituun voi kokeilla laittaa kuvapuolen kromipintaa vasten,aika tarkka saa olla jos vettä on liikaa ,vituksi menee,mutta ainahan kuvan voi kastaa uudelleen jne.
Vs: Vedostamisesta... Kun toi olli sai mainostettua kurssejaan, laitan mäkin tänne tällaiset "mainoskuvat" Mun labbiksessa ei tartte haistella mitään katkuja, röörit vetää kyllä kaiken veks, porukkaakin mahtuu kehitteleen samaan aikaan jotakin 6 kamua, ostin juuri ikean lasipöydät ettei tartte varoa kehitetippojakaan pöydille. On 100 neliötä punavalolla tuunattua tilaa, pikku tuikut kirjastokulmauksessa, musasoitinsamassa kulmauksessa, jos ei koko ajan huvita liottaa printtejä. kaks konetta on pöydällä Multigrade beseler ja Leitz valoy. toinen valoy lodjussa jos tarttee lisää. kamaa on kyllyssä niin että notkuu hyllyt. tietoa saa mun saitilta www.123Prolab.com En mä sun kanssa Olli halua kilpailla, sanon vaan että tämmönenkin vaihtoehto on olemassa. Jokainen menee omien mieltymystensä mukaan... uh huh aika rajulta näyttää, kyllä kerään ylimääräisen rojun veks kun tulee vieraita
Vs: Vedostamisesta... Lyhyt vastaus taitaa olla että sulfidisävytteillä, mutta kai niitä muitakin on. Polysulfidit tais sävyttää tasasemmin koko kuvaa ja "pelkät" sulfidisävytteet erityisesti vaaleita. Näin ainakin muistelisin...
Vs: Vedostamisesta... Valkaisun kanssa käytettävät sävytteet saattavat viedä jonkin verran sävyä mikä tulee parhaiten esille vaaleassa päässä sävyjen häviämisenä. Siihen vaikuttaa aika paljon myös paperin ominaisuudet, lämminsävypaperit ovat tässä mielessä harkempiä. Erityisesti on huolehdittava hyvästä pesusta kiinnityksen jälkeen, sillä jos kiinnitettä on jäljellä, muuttuu valkaisu heikenteeksi ja vie sävyt lopullisesti. Ehkä varmempaa olisi käyttää polysulfidisävytettä tai selenosulfidisävytettä ilman valkaisua. Erityisesti lith-vedoksissa vaaleat sävyt muodostuvat hyvin hienojakoisesta hopeasta, joka on arkaa häviämään ei pelkästään valkaisun vaan myös happaman kiinnitteen vaikutuksesta. Näihin muutoksiin voi varautua vedostamalla sen verran tummemmaksi, että prosessin päätteeksi jäljelle jää haluttu sävy.
Vs: Vedostamisesta... Ihan muistutuksena kaikille, jotka labbista rakentelette. Ilmanvaihto on tärkeä. Imun on oltava nenän alapuolella. Ei ole järkeä laittaa huippuimuria litkualtaitten päälle siten, että naamavärkki jää altaan ja imun väliin. Sehän on, kuin syöttäisi litkumyrkkyjä suoraan sieraimista sisään. Imu siis sinne seinän lähelle hieman altaitten yläpuolelle ja mieluiten leveänä. Näin saat takaa tulevan raitisilman puhtaana keuhkoihisi. kapa
Vs: Vedostamisesta... niinkuin mulla, ja suurennuskoneen luokse ja, jotta pölyt ei jää pyörimään siihen staattiseen kenttään..sit voi vaikka röökata eikä tunnu missään...
Vs: Vedostamisesta... Tämä taitaa olla baryyttipaperikuivuri. Mä käytin sealin kuumaprässiä siten, että kostutin sienellä kuvan toiselta puolelta kevyesti ja laitoin sen prässiin sellaisten happovapaiden pahvien väliin muutamaksi minuutiksi. Hyvin suoristui ja pysyi suorana. T Jukka
Vs: Vedostamisesta... Kaksi ekaa kuumaprässi (käsittääkseni, korjatakaa jos olen väärässä) ja kolmas baryyttipaperikuivuri. T Jukka
Vs: Vedostamisesta... Jos Kapa tätä lukee, niin tuo kuumaprässi taimikäsenytoikeastilieonkaan on sieltä Jyväskylästä siiitä Jorman pimiöstä, joka oli vanhan linja-autoaseman vieressä olevassa 'kerhotalossa' Olin muutaman vuoden vuokralla siinä pimiössä. T Jukka
Vs: Vedostamisesta... Kiitoksia Ollille vastauksesta, täytyy varmaan laimentaa sitä sävytettä sen verran ettei mene yltiöruskeaksi heti kättelyssä, eli käytännössä enemmän kuin sen 1+9. Mutta taas sitä opitaan lisää. Tuo Lith vedostus on kyllä nannaa.
Vs: Vedostamisesta... On tuo paikka vähemmän tuttu, tai siis ei ollenkaan tuttu. Kuumaliimaprässi on oivallinen laite baryyttien suoristamiseen. Itse vedostelin kiiltävälle ja ilmakuivasin ne itse tehtyjen verkkojen (kiilakehykset ja hyttysverkko) päällä. Sienellä kevyt kostutys taustalle ja kuva happovapaitten papereitten/kartonkien väliin kostea puoli alaspäin. Kuiva kuva ulos ja paksun lasin alle painoon, kunnes jäähtyi. Tuolla aikaisemmin työlääksi mainittu teippaus ei mielestäni ole yhtään työläämpi kuin mikään muukaan. Jos ei ole käytössä kuumaliimaprässiä, niin sitten lastalla "kuivaksi" vedetty kuva tasaiselle alustalle liimapaperin avulla kiinni. Kaikki reunat nurkista asti hyvin liimattuna. Annetaan kuivua. On suora ja pingoittunut kuin rummun kalvo. Mattoveisellä sitten reunat veks ja se on siinä. kapa
Vs: Vedostamisesta... Kuumaliimaprässäily kiinnostaa hieman minuakin. Mulla on baryyttipaperirumpukuivaaja. Vedostan yleensä 30x40 cm:n arkkeja, ja hyvinhän ne siellä rumpukuivaajassa kuivuu. Mutta vaikka itse rumpu on aika iso, ovat kuivat vedokset kuitenkin aina hieman kaarella. Kun niitä laittaa kehyksiin, on välillä tietystä kulmasta katsoessa pientä aaltoliikettä havaittavissa reunoissa. Ei aina, mutta joskus. Vaikuttaa siltä että Ilfordin paperit aaltoilee herkemmin kuin Rollein paperit. Käytän yleensä Ikean aika kivoja ja edullisia kehyksiä. Niissä kuvan koko on esim. 29x29 cm. Tämä tarkoittaa että kuva on vedostettava aivan paperin reunaan saakka, mikä tietysti ei ole hyvä. Jos olisi levemmät marginaalit, aaltoliikettä ei pääsisi itse kuvaan saakka, se on yleensä ihan reunassa. Mitkään teippaukset eivät riitä suoristamaan tätä aaltoliikettä, kuiva baryyttipaperi on liian vahva materiaali. Eli kuvat olisi syytä vielä pohjustaa. Minkälaiselle materiaalille pohjustatte kuumaliimaprässillä, ja minkälaista liimaa käytätte? Voiko kuvia pohjustaa ilman kuumaliimaprässiä? Jos voi, miten se tapahtuu?