Re: Hyviä ohjeita Nuo Ossi Asikaisen neuvot tuntuvat hyviltä. Lisäisin vielä sen että paperin voi ennen kehittämistä uittaa vedessä ihan niin kuin filminkin. Tällöin paperin sisälle jäävä kehite on laimeampaa ja keskeytteellä ja kiinnitteellä on "heikompi vastustaja" edessään. Hyviä nyrkkisääntöjä: - Mielellään aina sama filmi paperikemioiden testaamiseen eli yksi rulla vakio-mv-filkkaa siihen käyttöön. - Filmikehite testataan kehitettävästä rullasta otetulla palasella. - Filmin kiinnitysaika on ainakin kaksi kertaa kirkastumisaika. - Muovipaperin kiinnitysaika on ainakin sama kuin filmin kirkastumisaika. - Muovipaperille kannattaa jättää vähän leveämmät valkoiset reunat niin että jos paperin kulmat rispaantuvat kiinnityksessä ja huuhtelussa niin auenneet kulmat voi leikata pois. - Kannattaa käyttää nopeaa kiinnitettä eli sellaista millä filmin kirkastuminen tapahtuu silmissä. (Itse suosin aikanaan Ilfordin kiinnitteitä. Agfaa kokeilin kai kerran ja annoin sitten purkin pois.) - Liikuttelua kannattaa olla kaikissa vaiheissa. Usein on paperille parempi pistää neste kuin kuva liikkumaan. Säästyy ainakin atulatökkäisyiden jäljiltä. - On erittäin tärkeää laittaa paperi kehitteeseen niin ettei paperin kostumisessa tule pysähdyksiä. Niihin kohtiin voi tulla aika selkeästi näkyviä rajoja. - Mikäli keskeytteessä on indikaattoriväri niin liian pitkä liottaminen voi saada sen tarttumaan paperiin. - Mikäli laittaa samaan altaaseen tai tankkiin useita papereita niin nestettä pitää liikutella tiheästi ja samat pinnat pitää laittaa vastakkain: kuva kuvaa ja tausta taustaa vasten. - Mikäli vedoksesta tulisi muuten juuri hyvä mutta mustin musta jää puuttumaan, voi tehdä niin että lisävalottaa vähän aikaa kaikkein jyrkimmällä suotimella/säädöllä (keltainen nolla, magenta täysillä) niin että saa haluamaansa paikkaan kunnon mustan. Jos olen jossain kohtaa väärässä niin korjatkaa kokeneemmat kuvaajat.
Re: Hyviä ohjeita Ilford ei muistaakseni suosittele tuota filmeilleen Minulla on Agfan kiinnitettä jonka kirkastumisaika on 15s. mainos- Myynnissä -mainos Ei muuta kommentoitavaa kuin se, että minusta keskeyte on turha, sillä säästyy vedostaessa yksi allaspaikkakin pöydällä.
Re: Hyviä ohjeita Jos tarkoitit sitä, ettei keskeytteenä käytetä edes vettä, tehdään paperin säilymiselle aikamoinen karhunpalvelus. Oma lukunsa ovat sitten yhdistelmät, joissa sama liuos hoitaa sekä kehittämisen ja kiinnitämisen. Erittäin nopea prosessi jota käytettiin paljon maalikameran filmejä valmistettaessa. Ultranopean kiinnittämisen filmejä on mm. Gigabit, jolle tehdas suosittelee 20 sekunnin kiinnitystä. Yli kahta minuuttia ei suositella millään kaupallisella kiinnitteellä ko. tuotteelle.
Pistetääs tähän kysymystä jatkoksi. Jos suurennuskoneesta löytyy tuollainen Multigrade-valitsin asteikolla 0-5, niin onko mitään yleispätevää sääntöä, että mihin asentoon n00b13n se kannattaisi laittaa ja millä perustein?
Kiitoksia, kuulostaa järkeenkäyvältä. Intuitioni sanoo, että 0-asetuksella kuvista tulee loivempia ja vitosella jyrkempiä, mutta onko se näin simppeliä vai tarvitseeko tuohon vielä joitakin suotimia/erikoisempaa paperia, että homma toimii?
Re: Hyviä ohjeita Niin, jos kiinnitetään liian lyhyt aika, tai liian pitkä, tai huonolla kiinnitteellä tai niin ettei paperi ole pinnan alla tms. Mutta muuten ei.
Re: Hyviä ohjeita Kiinnitteelle tuossa tehdään karhunpalvelus. Keskeytteen tarkoitus on keskeyttämisen ohella "hapattaa" (mikä lie oikea sana) emäksistä kehitettä, jottei se kuluta turhaan hapanta kiinnitettä. Keskeytehän on yleensä etikkahappoliuosta tms... Eli keskeytettä käyttämällä kiinnite kestää pidempään. Ja säilyvyyden kannalta kaksoiskylpy-kiinnitys on tietysti hyvä juttu - varmistuu aina tuoreenkin kiinnitteen saanti. Paperillehan riittävä kirkastumisaika testataan kiinnittämällä valottamatonta paperia, pesemällä sen jälkeen hyvin ja sitten antamalla sille valoa ja kehittämällä. Jos näkyy vähänkin valkoisesta poikkeavaa -> kiinnitys liian lyhyt. (Kohlbekin menetelmä). Kun löytyy aika, jolla kaikki pysyy valkoisena, on oikea kiinnitysaika 4x ko. aika. Testi on helpoin tehdä kirjoittamalla muutaman testiliuskan taa ensin testiajat, esim. 5,10,15,20,30 s - kiinnittämällä ko. ajat, pesemällä ja sitten sytytetään valot pimiöön ja kehitetään kaikki liuskat ja lopuksi katsotaan mitä sen valkoisen liuskan takana lukee
No jooh... Ainakin muovipapereilla tuore kehite + riittävä kiinnitysaika on hvyä. Baryyttipapereille kuulemma nuo kiinnitysajat heittelevät enemmän ja siksi säilyvyyden kannalta tuo testi olisi hyvä tehdä silloin tällöin.... Mä en itse jaksa käytellä kyllä kun muovia... Ehkä joskus kun saan mestarikuvan kuvattua niin vedostan ja seleenisävytän sellaisesta jälkipolville kestävän vedoksen
No joo jos tarkkoja ollaan. Silti seleenillä päästään käsittääkseni noin 150-200 vuoden säilyvyyksiin kuitupaperilla. Muovillehan seleeni on suhteessa tehokkaampi säilytin (hopeaselenidit ja hopeasulfidit). Mikäs sitten on nykytiedon valossa kestävä? Polysulfidit? Nehän AFAIK soveltuvat myös hyvin negojen toonauksen säilyväksi. Kultakaan ei ole kovin tehokas... (prosessiongelmien takia)
Emmä tällasta muistakkaan. Kerroppas. Silti tuota kultaa ajattelin meidän impetustilaukseen pistää ja koittaa, koska haluan löytää kylmiä sinertäviä sävyjä joita kullalla (ja seleenillä?) on käsittääkseni mahdollista saada aikaan?
En ole kultatoonaillaut (kallista ja tarttis melkeen vetokaappia tai jotain, sen verran kovaa myrkkyä verrattuna seleeniinkin). Mutta olen kyllä lukenut, että kultatoonauksessa jos pintaan jää vähäinenkin "kolo", ts. kohta joka ei prosessoidu kunnolla, niin siitä ajanmyötä pilaantuminen leviää koko vedokseen.. Polysulfidit kait on niitä parhaita, mutta en muista muuttiko ne sävyä. Yleisesti ottaen muistaakseni eivät, mutta voihan olla että jollakin kehitteellä/paperilla muuttavat. En ole varmaan 10 vuoteen noihin perehtynyt. Eihän se kultakaan tuo sinertävää kaikilla paperikehitteillä.
polysulfidi ei muuta sävyä. Siis kulta ei sinerrä kaikilla papereilla? Itse en ole saanut vivahdettakaan sinisestä aikaiseeksi pelkällä kultatonerilla ja ilfordin lämpimällä tai neutraalilla kuitupaperilla, ilfordit ei tosin ole otollisimpia papereita sävytettäviksi. ameriikan pojat kertovat toistuvasti että seleeniä alle ja kultaa päälle ja tulee sinistä mutta photo.netin ohjeilla olen pilannut niin monta kuvaa ja filmiäkin että suhtaudun osoitteen juttuihin niin että ne lähtökohtaisesti on täyttä paskaa kunnes toisin todistetaan ,)
Nää mun tietoni on kirjoista peräisin ja kameralehtiin vanhoina hyvinä aikoina sen yhden valokuvakonservaattorin kirjoittamista artikkeleista. Nettitietoon suhtaudun yhä vähän skeptisesti Varsinkin jenkkien "tietoihin".
Semmoista vielä, että eikö sävytteet haise todella voimakkaalle? Oletteko ihan kotioloissa sävytelleet ilman mitään pysyviä vaurioita? (sekä kämpän hajuhaittoja että henkisiä vaurioita) Ja miten onnistuu kuitupaperin suoristaminen ilman mitään hienoja laitteita, voiko niitä jotenkin silittää?=) Jonkun kankaan läpi tms. Olen kyllästynyt muovipapereihin ja ajattelin siirtyä askeleen lähemmäksi "oikeaa" vedostamista=)
Vastaampas, kun on tuoretta kokemusta Seleeni haisee tosi pistävälle ja on varmasti tosiaan myrkillistäkin. Minä pistin toonausastian, eli vettä ja seleeniä tuohon hellalle (vaikka tiesin, että tulee samalla lisättyä myös lieden säilyvyyttä tuntuvasti ). Hellan yläpuolella on liesituuletin, suora hormi ulos. En toivottavasti vielä sairastunut syöpään, eikä kämpän hajukaan poikkea mitenkään tavallisesta. Kuitupaperin suoristaminen, sikäli kun tuo nyt sitten kuitupaperia on (kartonkia/paperi paperia) suoristelin n. 15 minuuttia sitten siten, että suoraan pesusta: Puulevy, jonka päälle vaikkapa t-paita. Märkä paperi silitetyn paidan päälle kuvapuoli alaspäin ja silitysraudalla silittämään. Ensin kuuluu sellaista poksumista ja ritinää ja sihinää, mutta kohta paperi on kuiva, ilman kupruja! Noh - paperi haluaa mennä kuitenkin rullalle. Kuiva paperi kannatta laittaa kirjan väliin. Nyt on ollut muutama vedos ed. käsittelyn jälkeen kirjan välissä muutaman päivän ja ihan suoralta ja tasaiselta näyttää.