Nonnih - Nyt on pimiö pystyssä ja testivedoksiakin alkaa olla jo vino pino. Rupesin vaan miettimään, että minkälaisella suhteella teette kiinnitteen ja kuinka pitkään kannattaa kiinnittää? Mulla on Agefixiä laimennussuhteella 1+7 ja olen kiinnitellyt sen 10 minuuttia. Mitä jos kiinnittää liian pitkään, tai jos ei kiinnitä ollenkaan ?
Kiinnitysaika riippuu ihan paperista. Kuitupaperi kun 'läpivettyy' niin sitä pitää kiinnitellä pitempään kun muovipaperia joka reagoi kemikaalien kanssa vain pinnastaan. Muoveille riittää pari minuuttia, kuitupapruille ehkä jopa tuon 10 minsaa, mutta en kyllä kiinnittäisi niitäkään tuon pitempään. Ja agefixillä olen itsekin kiinnittänyt. Huuhtelun kanssa sama juttu, muovipaperit 10 minuuttia, kuitupaperit 30 minuuttia. Silloin kun itse tein noita niin huuhtelin 'riittvässä' vedessä, eli kylpyammeessa josta lorutin läpi vettä koko ajan. Ehkä vähän overkilliä
Kiitti Juike! Mistäs noiden kemioiden tuoreuden voi varmistaa, tai siis mistä tietää, että kehite, keskeyte tai kiinnite tulee vaihtaa. Kehitepurkin kyljestä sain sellaisen käsityksen, että sitä ei ainakaan tarvitse ihan heti vaihtaa ja olettaisin, että jos kuva nesteessä tummuu, neste toimii... vai ?
No, keskeytteenä mä käytin ihan vettä+etikkaa, halpa litku jonka voi vaihtaa vaikka joka päivä niin taatusti toimii. Keskeytehän lähinnä suojelee kiinnitettä, eli ei sinänsä ole välttämätön jos vaihtaa kiinnitteen usein. Kiinnitteen vaihdoin silloin kun se selvästi alkoi näyttää värjääntyneeltä, vaikka voihan sitä kait myös testata. Kehite tosiaan on helppo kun sen toimivuuden näkee vedosten tummumisesta.
Vanha kehite myös alkaa haisemaan. Se myös tummuu pullossa ja paperin kehittyminen on sävytöntä. Minä käytän näissä ns. yhksinkertainen on pop -ajattelua: yhdellä vedostuskerralla käytetään aineet ja seuraavalla otetaan käyttöön uudet. Kehite ei kuitenkaan säily kunnollisena kuin ehkä viikon. Eikä nämä kemikaalit ole se iso investointi näissä hommissa, verrattuna esim. papereihin. En myöskään käytä ollenkaan keskeytettä, tällä toimintatavalla se on turha ja säästyy yksi allaspaikka. Myöskin ainekirjo pysyy siedettävänä, eikä systeemilläni ole paikat täynnä erilaisia käytettyjen aineiden pulloja joista pitäisi olla selvillä. P.S. Kiinitettä kaupan ;-)
parempi kiinnittää liian kauan kuin liian vähän. pesee vaan kunnolla sitten. huonosta kiinnityksestä kun tule se ensimmäinen kokemus nii sitten sen oppii. huonosti kiinnitetyt kuvat tummuu valossa, sen kyllä huomaa. kehite jos on vanhaa niin sen huomaa jo pimiössä, eikä mene koko reissun paperit haaskuun. ja kuten osku tuossa sanoi, väärässä kohtaa ei ehdottomasti kannata sästää. eikös se mene niin että vaaleista alkaa sävyt katoamaan jos paperi on kiinnitteessä liian kauan. liian kauan oli minusta jo todella pitkään - oliko mitta ihan tunteja. liian pitkään jos huuhtelee alkaa muovipaperi rispaantumaan kulmista, kuitupaperia en ole onnistunut liian kauaa huuhtelemaan. käytän kaupan keskeytettä kiinnitettä säästääkseni, koska olen onnistunut käyttämään ihan tuoreenkin kiinnitteen tehot kerralla kuitupaperien kanssa. kiinnitteen teen hiukan yli koska se tosiaan vituttaa kun koko päivän hommat menee kiinnityksen takia reisille (varsinkin kun on lapsia ja pimiöön pääsee enää nykyään ehkä noin 4 kertaa vuodessa).
Okei joo.. on muuten mennyt pari päivää aika lailla "itsestään" ..sitä kun uppoutuu puuhiinsa niin unohtaa mm. syödä ja nukkua (flow - nyt tiedän mitä se oikeasti tarkoittaa)
Sanoisin että kiinnitteen kuntoa ei todellakaan tarkkailla sen väristä, ainakaan jos haluat arkistokelpoisia vedoksia. Kuitupaperin kanssa kannattaa käyttää kaksinkertaista kiinnitystä, ja ennen pesua hca:ta, ilman sitä niitä vissiin tarvisi huuhdella about tunnin.
Itse olen kiinnitellyt agefixillä 1:7 muovipapereita (suurimmaksiosaksi polymax) minuutin verran. Vielä ainakaan ei ole kuvia tummunut. Harrastan kanssa samaa "yksinkertaisuus on pop" tyyliä.
Jos käytät muovipinnoitettuja papereita (PE/RC) älä kiinnitä noin pitkään. RC-paperi on ylä ja alapinnaltaan päällystetty ohuella muovikalvolla, mutta sivuista paperi pääsee vettymään. Jos kiinnität kymmenen minuuttia, pääsee kiinnitettä imeytymään paperiin kovin syvälle. Tämä kiinnite ei pesemällä lähde pois, vesi vain työntää sen syvemmälle paperiin. Paperipohjaan jäänyt kiinnite tuhoaa kuvaa hitaasti ajan kuluessa. Muovipapereille riittää kahden minuutin kiinitys. Tällöinkin kannattaa kuvaan varata muutama milli ylimääräistä reunaa, jonka leikkaa sitten kuvan kuivuttua pois. Mikäli haluat pelata varman päälle, kiinnitä viisi minuuttia ja leikkaa paperin reunasta sentin suikaleet pois. Kuitupaperilla ei tuollaista ylikiinnittämisen vaaraa ole, koska koko paperin onkin tarkoitus vettyä ja pesuvesi pääsee esteettä koko paperiin. Kuitenkaan ainakaan enempää kuin tuo kymmenen minuuttia ei kannata kiinnittää. Jos taas et kiinnitä ollenkaan / kiinnität liian vähän, tummuu kuvan valkoiset kohdat kovin harmaiksi ja ikävännnäköisiksi. Huono kiinnitys ja huono kiinnitteen pesu saattavat näkyä kuvasta vasta vuosien tai kymmenien vuosien kuluttua.
Tästä oikeastaan päästään sujuvasti vielä yhteen kysymykseen. Mulla on pari vuotta vanhoja muovipaperille tehtyjä kuvia (jotain halpaa paperia, yhteystilauksella työväenopiston kautta), joissa alkaa olemaan hassuja juttuja, varsinkin kun ne on olleet kehyksessä. Eli: - ääriviivat alkaa pehmenemään. - yksityiskohdat häviämään - kuviin tulee ihmeellisiä pieniä "rinkuloita" Voisko kyseessä olla huono kiinnitys, huono huuhtelu vai kenties molemmat?
Tuosta en tiedä, mutta tuossa skannasin pari kuukautta sitten negan, josta tehty yo. -85 kuva oli lähtenyt 'valumaan', eli siinä oli outuoja kuparivivahteisia aaltoja alaspäin. Eikös näitä valumisia voi jollain tonerilla välttää ?
Lähtisin, näin kuvaa näkemättä, ensiksi veikkaamaan huonoa kiinnitystä. Onko valkoisilla alueilla havaittavissa enemmän tai vähemmän tasaista harmaantumista? Ovatko rinkulat tummia, verrattuna ympäröivään kuvaan? Mikäli vastaus on molempiin kysymyksiin kyllä, on todennäköisimmin kyse kiinnityksestä. Minä olen aina pessyt kuviani reilusti, joten omakohtaisia kokemuksia kiinnitejämistä ei ole. Tietysti kyse saattaa olla muustakin, viisaammat jatkakoon.
Joo, vastaus molempiin on, kyllä. Johtuu varmaan siitä, kun tuohon aikaan tuli sokeasti noudatettua minuutin kiinnitysaikaa, joka opetettiin työviksessä. Mitä tästä opimme, kiinnitä kunnolla. Kiitos vastauksesta.
Sahalaitainen reikä pahviin valkoiselle ja jonkinnäköinen pahvisoikio mustalle..ja rankkaa vispaamista..
Alkaa syntyä jonkin moinen käsitys siitä, kuinka moni onkaan loppujen lopuksi tullut hulluksi matkalla nykyhetkeen, jolloin koko prosessi on saatu jo esim. kännyköihin. Pitkän matkan ne ovat isämme kulkeneet
Hyviä ohjeita Kiinnitteen testaus on yksinkertaista: otat filminpalan ja kiinnität sen. Katso aika mikä kirkastumiseen menee. Kun testaat kiinnitettä seuraavan kerran, otat samaa filmiä ja jos kirkastumisaika on kaksinkertainen, vaihda kiinnite. Siinä se. Huuhtelua kannattaa kuitupapereille antaa riittävästi, mutta itse käytän aikoinaan Ilfordin ohjeista oppimaani kiinnitystä: eli kaksi kiinnitettä, molemmissa viitisen minuuttia koko ajan liikutellen. En enää muista paljonko 1. kiinnite sai kestää, siis paljonko kuvia sillä kiinnitettiin, mutta määrän tultua täyteen pistettiin 1. kiinnite astiaan, siirrettiin 2. 1:seksi ja tehtiin uusi 2. Kahden kiinnitteen ideana oli se, että 2. kiinnite ensinnä varmistaa kiinnittymisen ja se, että se huuhtoo huonoa kiinnitettä pois, ne haitalliset aineet kun liukenee helpommin kiinnitteeseen kuin veteen. Ja sitten kuvaa huuhdotaan, käsitellään HCA:ssa ja huuhdellaan taas. Kuivaus ilmakuivauksena ja suoristus liimaprässissä happovapaiden pahvien välissä.
Ohjeet on hyviä Pakkauksissa annettavat ohjeet on hyviä. Kiinnitystä voi pidentää ja huuhtelua kannattaa pidentää. Pikkuteemun kokemukseen pohjautuvia neuvoja kannattaa noudattaa kaikissa asioissa joihin hän on vastannut. T Jukka