Näin ilmeisesti kävi eräällekin kuuluisalle valokuvaajalle, joka kääntyi zen-buddhalaisuuteen ja lakkasi valokuvaamisen, ja alkoi ottamaan kuvia pelkästään mieleensä. Tai sitten sille kirjailijalle, joka kirjoitti kirjan "everything is illuminated": Warner Bros. ("I do not have any additional luminous remarks, because I must possess more of the picture in order to lumin. For present, be aware that I am ravished. I will counsel you that even after you have presented me more, I may not possess many intelligent things to utter, but I could be perhaps of some nonetheless use. Perhaps if I think something is very half-witted, I could tell you, and you could make it whole- witted. You have informed me so much about it that I am certain I will love very much to see the remnants, and think loftier of you, if that is a possibility." All said without horns and teeth.)
Atraappisoikion ja värien käytön kannalta kuva on loistavasti rajattu. Kameralaukussa oleva valkoinen pääkallo symboloi valokuvauksen ja kuoleman välttämättömyyttä. Liike-epäterävyys vaakasuunnassa kuvastaa hienosti aikaa ja sitä, kuinka otit tämän kuvan ihan vahingossa. Paskaa.
Aivan järkevästi toimittu, jottei turhaan herätä ympäristössä levottomuutta. Meilläkin alkaa naapurustossa ikkunaverhot heilua kummasti, kun roudaa normaalia muovikassia isompaa pakaasia roskiksille päin... Toisaalta, tuossa vastapäisessä talossahan jotkut vastaavaa hävitysprosessia yrittivät muutama vuosi sitten toteuttaa. Se oli nähtävästi hankalahkoa, koska niissä luurangon osissa oli vielä lihat päällä, joten jäivät sitten kiinni. Kuvasta sen verran, että kuvaajan horisontti näyttää olleen vinossa...
Tein tästä arvokkaasta asiantilan osoituksesta jo seinätaulun muistuttaakseni siitä itseni päivittäin.