Minusta onnistunut hauvakuva. Koira on aika söden oloinen ja silleesti miellyttävä katsoa. Taustalla oleva isäntä vain puhuu puhelimeen kun koira funtsii varmaan et taas se isäntä ei mua huomio vaikka mul on pissi hätä jne.. Värit on suhkot kivat ja sitä rataa. Kuvakulma on minusta hyvä ja reipas. Tästä on hyvä jatkaa.
Vaikkakin etuala on himan ylivalottunut ja taka-ala on alivalottunut niin kuvakulma on hauska ja toimiva kyllä. Niin enkä tarkoita että taka-alan tarviisi olla yhtä kirkas, mutta sen verran että erottuu hieman paremmin mitä siellä tapahtuu...
Onkos tuo Bernin paimenkoira? Meillä tuon näköinen koira oli 1980-1994 välin, ja täytyy myöntää, että kyseinen eläin on vaikuttanut persoonaani varsin paljon, vaikka nykyisemmin olenkin ikäväkseni koirille allerginen. Hieno kuva, koiran rauhallinen olemus huokuu muuten hiukan rauhattomasta (tausta) kuvasta.
Jokin tässä viehättää... ja tästäkin löytyy muuten kolmioita! Ehkä katseiden suuntien ristiriita saa aikaan jotenkin välinpitämättömän fiiliksen, joka taas aiheuttaa lisää ristiriitaa, koska yleensä omistaja rakastaa koiraansa - rakkauden vastakohta taas on välinpitämättömyys...
varoitus on kameralaukkulaisille kerron etukäteen että kuvassa on koira, että jos pursuu koirakuvat korvista niin ei tarvi kattoa Onhan se, uusin sellanen ikää ~2½kk, meillä oli aikasemmin 1995-2004... nyt on kaks, tämä kuvassa oleva ja toinen 10kk. Bernejä siis kummatkin. Mukavaa että muutkin tajuat kuvasta saman näkökulman kuin minä Täytyy kiittää siitä amis-softboxiani ja isän työkaveria joka soitti