Tampereella on alettu laittaa keskustan jalkakäytäville kivilevyjä, joihin on kaiverrettu runoja. Koska idea on selvästi hyvä (vaikka ihmiset telovatkin itseään kompastellessaan kiviin), kokeilin kotona lukea Charles Bukowskia lattialta. Eihän siitä mitään tullut.
Vs: Tamperelaista runokulttuuria Tämän runollisen tapahtuman epäonnistumisen syy lienee epä-Bukowskilainen käyttäytyminen tai käyttäytymisen keskeyttäminen. Käyttäytymisen oleellinen osa onkin nähtävissä runoharrastajan kädessä. Käyttäytyminen olisi pitänyt saattaa siihen tilaan, jossa runoharrastaja on saanut juotua itsensä teoksen kanssa samalle tasolle. Näin teoksessa eteneminen sivu kerrallaan tulee mahdolliseksi eikä tarvitse tyytyä vain etukannen tarjoamaan antiin.
Vs: Tamperelaista runokulttuuria Tähän edelliseen ei ole paljon mitään lisättävää paitsi, että vaatii kohtuuttoman paljon runouden ja tamperelaisuuden tuntemusta kuvan oivallinen ymmärtäminen. Kippis niille, jotka ovat lukeneet . . . niin ja tietenkin virukselle. Ja tulipa vielä mieleeni, ettei muillekaan runoilijoille ole niin vierasta maailman asettuminen toisiin tiloihin. Seinät lattioiksi ja niin edelleen.
Vs: Tamperelaista runokulttuuria Ällistyttävän kiinnostava kuva ;D En tiedä mikä aistiharhan aiheuttaa, mutta syntyy vaikutelma kun kirja olisi liimattu seinään ja lukija makoilisi sängyllä jalat tuota seinää vasten... Ja etäisyys saada kirja käteen olisi tuskallisen pitkä ja suuri ponnistus.. joka se olisikin, jos olisi liimattu seinään Hyvä !!