Vs: Oikealla Leicalla, ei muovirimpulalla. Tää on kateellisten itkua kun Juke vetäsee paremmat kuvat jollakin vanhalla upean näköisellä DigiLeicalla.
Vs: Oikealla Leicalla, ei muovirimpulalla. Leica muuttui legopalikaksi käsittääkseni m4-p mallista alkaen.
Vs: Oikealla Leicalla, ei muovirimpulalla. Samat kuvat saa vaikkapa Nikon Fe2 tms ..lasien erot yhtä isot kuin kaiutinkaapeleiden tai rca johtojen
Vs: Oikealla Leicalla, ei muovirimpulalla. Joo, voi olla. Leicalla on kuitenkin mukava kuvata. T Jukka
Vs: Oikealla Leicalla, ei muovirimpulalla. Jos Leican modaisi vaikkapa FED'iksi niin ettei sitä tunnistaisi Leicaksi, niin olisiko sillä yhtä mukava kuvata vaikka sitä satumaista imagoa ei enää olisikaan leimattuna runkoon? Mietippä ennen kuin vastaat, et siis tunnistaisi sitä Leicaksi, se vaan olisi ihan yhtä hyvä kamera.
Vs: Oikealla Leicalla, ei muovirimpulalla. No ei tietenkään olisi,miksi pitäisi olla? Mutta m leica on m leica
Vs: Oikealla Leicalla, ei muovirimpulalla. Ootko muuten yhtään kuvaa Fedillä ottanut? Minäpä olen ja tiedän että ei ole sama kuvaako Leicalla tai Fedillä.
Vs: Oikealla Leicalla, ei muovirimpulalla. Vaikka en ole koskaan edes hipaissut Leicaa voin kuvitella sen laadun huokuvan omistajalle ja tekee kuvauksesta "paremman" . Oikeasti laatukameran hypistely jo tuo tiettyä mielihyvää , toki ne lopputulokset on optiikasta kiinni.
Vs: Oikealla Leicalla, ei muovirimpulalla. Optiikka on kameralaitteiden ehdottomasti tärkein osa, mutta yhtään merkittävämmässä kuvassa lopputulos on aina valtaosin kuvaajasta kiinni. Aina.
Vs: Oikealla Leicalla, ei muovirimpulalla. M4-P on aito Leica ja helvetin hyvä onkin. Muista ei tosin ole kokemusta enkä tarvitse sillä M4-P on tosi mukava kamera kuvata.
Vs: Oikealla Leicalla, ei muovirimpulalla. Et ilmeisesti halua ymmärtää mitä ajan takaa, eli kuinka suuri osa fiiliksistä tulee siitä, että tietää kuvaavansa Leicalla
Vs: Oikealla Leicalla, ei muovirimpulalla. Niinpä. Skodalla ja Bemarilla pääsee samaan paikkaan. Joku kummiskin haluaa maksaa ekstraa siitä, että saa ajaa Bemarilla - samaan ruutuun siellä S-marketin parkkiksella tosin päätyy, mutta se matka...
Vs: Oikealla Leicalla, ei muovirimpulalla. Ylläolevan perusteella putoaa kokonaan pohja pois pikselivertailulta. Valokuvauksessa on olennaista se fiilis, kameran maine, kuvaustuntuma, optiikan piirtokyky, olosuhteet ja tuuri. Ja lopuksi ne pikselit ja kennot, joista täällä eniten väännetään.
Vs: Oikealla Leicalla, ei muovirimpulalla. Tämä on sosiaalisesti kiinnostavaa, tässä kun on nämä kaksi hyvin tunnettua äärimmäisyyttä. Yhtäällä on se puolue joka sanoo, että ei mitään väliä kameralla kunhan kuvassa näkyy koira. Kun oikein innostuvat, he ovat myös sitä mieltä, ettei silläkään ole väliä miten koira on kuvattu, kunhan on kuvattu. Sitten meillä on se elitistisempi, vaan ei yhtään herraskaisempi kamerapuolue. Kamerapuyoluelaisille mikään näkymä ei ole valju kunhan se on otettu Leicalla (tai Hasselbladilla tai Zeissillä, tarpeeton yliviivattakoon). Eikä tämän puolueen jäsenkirjaa lunasteta millään "muovi-Leicalla", vaan pataraudan pitää pullistella tuulipuvun taskussa. Entä mitä on välissä? Siellä otetaan kuvia ja katsellaan niitä.
Vs: Oikealla Leicalla, ei muovirimpulalla. Sosiaalisesti kiinnostavaa on tuollaisen huuhaan esittäminen "hyvin tunnettuna". Kameraa vähättelevät ovat yleensä aivan päinvastoin niitä, jotka korostavat, että olennaisinta on juuri se, miten koira on kuvattu. On ihan sama, millä hellalla perunat keittää. Dimensiosi ovat aivan poskellaan...
Vs: Oikealla Leicalla, ei muovirimpulalla. Usein ihmetyttää se, että matka on tärkeä, mutta miksi sen kestoaika pitää lyhentää minimiin? Kehnot istuimet vai muuten surkea olotila?
Vs: Oikealla Leicalla, ei muovirimpulalla. Eikö kaikkialla ole nopeusrajoituksia? Toisin on valokuvauksessa: Ei yhtään mitään rajoja, yleisesti tai henkilökohtaisesti. Eihän? ed. Ehkä ajattelit nopeudessa filmiä ja digiä, jolloin ymmärrän tuossa tiettyä tolkkua.