Aikoinaan oli kaupungin jonkinlainen mainos "Vantaa antaa ammatin". Metsäkoneen kuljettaja kenties? Helsingissä saattaa olla lähimetsät hiukan kuluneempia vaikka hienoja ovatkin. Lähinnä ns. Keskuspuistoa ajattelen jonka tuntumasta itsekin kotoisin olen.
Kartasta (ja auton ikkunasta) katsottuna Vantaa on pääosin pusikkoa ja peltoa. Eteläreunalla ja pääradan varrella on jossain määrin asutustakin, mutta ei haitaksi asti. Siihen nähden täytyy ihailla kaavoittajien ja grynderien saumatonta ja hedelmällistä yhteistyötä. Vaatii ihan oikaa tahtotilaa ja pitkäjänteistä paneutumista asiaan, että kunnassa saadaan aikaan tonttipulaa ja omakotilalon tontin hinta hilattua puolen miljoonan euron yläpuolelle.
Pakkolunastuksista tulossa suuri riita: Hallitus kiistelee korvauksista, MTK valittaa vantaalaistilan lunastuksesta ihmisoikeustuomioistuimeen
Taivaalta katsoen koko Suomi on yks Arboretum, jonne sinne tänne joku on rakentanut mökin tai kaksi. Kieltämättä aika huvittavaa tuo, että täällä on tonttimaasta onnistuttu tekemään pulaa. Ei koskaan pidä aliarvioida poliitikon ja lobbarin kykyä ryssiä yhteiskuntaa puolikuntoiseksi. Mutta nättejä nurkkia täällä on, joka puolella. Onneksi. Helsingissäkin, joudun myöntämään, vaikken siitä kylästä niin välitäkään. Eikä Vantaakaan ole niin masentava paikka, kuin mitä kehäteillä ajaessaan tai betoniostarille piipahtaessaan voisi kuvitella. Vaikken kyllä itse siellä asuessani osannut harrastaa kuin biljardia ja alkoholismia lähibaarissa.