Ossia ei ole vähään aikaan näkynyt foorumilla - syynä on taas kerran se sama perhanan tauti, joka on ajanut miehen rollaattorin käyttäjäksi. Eli suomeksi sanottuna Ossi joutui alkuviikosta sairaalaan, kun jalat lopettivat yhteistoiminnan - sairaalaa, saati tarkkaa osastoa, en vielä tiedä: Ossi soitti mulle Marian sairaalasta ja odotti juuri kyytiä Laakson sairaalaan, mutta neurologisten tutkimusten paikka jäi vähän auki. Ossin tuntien mies tuskin panee pahakseen, jos joku käy kiusaamassa vaikkapa valokuvausvälinekeskustelulla: kerron tarkemman paikan heti kun saan tarkempaa tietoa.
Palasin ihmisten ilmoille Joo, Mariasta mut vietiin Laakson sairaalaan, jossa onnistuin heti ensimmäisenä (keskiviikko)-iltana kaatumaan otsalleni suihkuhuoneen lattialle ja nyt on muutama tikki otsassa ja upeat pääsiäis-silmänaluset. Ja Laaksossa, joka on pääasiassa vanhusten viimeinen sairaala ennen hautausmaata, keksivät neurologiseen, etenevään sairauteen ihan lääkityksenkin: B-vitamiiniyhdistelmän. Aktiivisinta mitä sain/jouduin tekemään oli väistellä viereisen sängyn 93-vuotiasta miestä, joka piti minua vaimonaan Helvinä. Ei tämä tauti sinällään niin kauhean vittumainen ole, tylsintä on se, etteä kun mitään parannusta ei ole, niin joutuu kokemaan lääketieteen osaamattomuuden ja erityisesti ne ponnistukset, jotka tehdään osaamattomuuden peittämiseksi. Onnellisin olen siitä, että vaikka kävely ei oikein sujukaan ja lantion alapuolella melkein kaikki muukin on toimimatonta, niin korvien väli vielä toimii. Noilla sairaalareissuilla on tullut, Laaksossa ja miksei muissakin, monia joille pitää joka päivä kertoa mitä tapahtuu ja kuka hän on jne. Mulla on sentään vielä jonkin verran tekoa tässä maailmassa, muutakin kun toimia pestävänä ja syötettävänä hoitokohteena.
Vs: Terveisiä Asikaisen Ossilta No jos saisi valita että terve pönttö vai ketarat niin kai sitä voi onnellinen olla että on terve pönttö. Niin paljon näkee nuoria jotka ei arvosta pätkääkään tervettä fyysistä kuntoaan, vaan tekee kaikkensa että sekin rapaantuisi. Itsellä ei ole tilanteestasi mitään käsitystä, tsemppiä vain sinne. Omakohtainen kokemukseni fyysisen rajallisuuteni kohtaamisesta on vaatimaton mutta kasvattava. Vietin nuoruudessani kahta päivää vaille koko kesäloman kipsi koivessa kepeillä kynkäten kun jäin mopolla auton alle. Nykyään kesät on nopeita törähdyksiä, mutta se kesä tuntui että se vain jatkui ja jatkui ja maailma ympärillä loikki eteenpäin ja itselle päivän suurin haaste oli käynti miestenhuoneessa. Jonka ovi ei muuten mennyt kiinni asti kun kipsi oli täyspitkä. Siitä olisi tullut hyvä kuva. Syksyllä osasin jo arvostaa korkealle pientäkin kävelymatkaa, sillä pihapiiri oli käynyt hyvin tutuksi. Uskon oppineeni jollain tavalla että jokainen askel on askel eteenpäin.
Vs: Terveisiä Asikaisen Ossilta Tsemppiä vaan Ossille paljon. Itselläkin on jonkun verran kokemusta siitä, että neurologit nostaa kädet pystyyn. Minua on auttanut se, kun on edes yksi lääkäri, mikä tahansa, joka jaksaa yrittää auttaa ja kuunnella. Turhauttavaahan se kuitenkin on, kun mikään ei auta. Toisaalta voi nauraa itselleen räkäisemmin ja aina asiat voisi olla vielä huonommin.
Vs: Terveisiä Asikaisen Ossilta Turhauttavinta onkin tosiaan se, etten edes päässyt neurologin juttusille. Neurologia nääs ostetaan ja se tulee niin kalliiksi...
Vs: Terveisiä Asikaisen Ossilta Sellaista se on. Neurologiset vaivat on hankalia. Ja varsinkin, jos joka kerta on eri lääkäri. Mulla kesti suunnilleen kymmenen vuotta ennen kuin pääsin neurologille. Kerran kävin yksityisellä ja siitäkään mitään hyötyä ollut. Loppujen lopuksi ison itkun ja väännön jälkeen terveyskeskuksen lähetteessä luki, että potilas epäilee... Ja niinhän siinä kävi, että oma "diagnoosi" osui oikeaan. Postitalon lääkärikeskuksessa on hyviä neurologeja. Niillä on Kelan kanssa sellainen sopimus, että potilaan ei tarvitse kassallakaan maksaa kuin omavastuu. Kerran olen käynyt siellä, muistaakseni maksettavaksi jäi 30 euroa/varttitunti. Mutta tosissaan omat kokemukset yksityisistä on 50 % huonoa ja 50 % hyviä. Nykyisin on tosin vähän helpompaa, kun saan mennä suoraan Meilahteen päivystykseen tarpeen vaatiessa. Väärin se mun mielestä on, että itse joutuu hirvittävästi tekemään sen eteen, että hoitoa saa. Jos saa sittenkään. Parempaa kevättä.