Sain hetki sitten päähäni erään idean! Ajattelin modata durstini (m600) Split printing -tarkoitukseen sopivaksi. Kojeessa on objektiivin yläpuolella kaksi suodinta, punasuodin ja joku ihme-systeemisuodin, jossa on punainen ja vihreä puoliympyrä. Munasuotimen ajattelin säästää, mutta jos repisi toisesta suotimesta ne levyt irti ja laittaisi tilalle suotimen numero 5. ...tuli vaan mieleen... Jyrkkyydensäätö tuossa koneessa menee normaalisti sillain, että niitä suotimia heitellään siihen laatikkoon linssin yläpuolelle ja se jos mikä on tylsää puuhaa, varsinkin kun split printingiä tulee käytettyä enemmän, koska sillä saa paperista tuplasti enempi sävyjä talteen. Onks kukaan tehny tollai vielä ?
Mulla on vanhassa Opemuksessa objektiivin alle kiinnitettävä Ilfordin multigrade suosinsysteemi, aika helppo vaihdella noita suodatuksia. Pitänee itekin kokeilla tuota splittausta kunhan taas kerkiää..
heh, onpas sitä splitti-hurmos nyt täällä meneillään perinteisellä ja splitillä ei nyt niin merkityksellistä eroa ole, molemmissa joutuu tekemään 2 testivedos-sarjaa... Mä oon enemmän hurahtanut logaritmiseen testivedokseen
Mistä te ny oikeen puhutta?Mikä on splitti? Itse käytin Omegan väripääsuurennoskonees sen omia suotimia ja Ilfon opiskan elle laitettavia suotimia sekaisn.
Re: Vanhan Durstin modaus "split printing -suurennuskon Tuo suodatin on tehty tarkennusta avustamaan. Laita se päälle ja tarkastele sitten sitä punaisen ja vihreän rajapintaa kuvan keskellä. Kun tarkennus on kohdallaan, hiukan eri kohtiin heijastuvat kuvan puoliskot yhdistyvät tuolla rajapinnalla. Ei siitä kyllä ole sanottavaa apua, varsinkaan jos sulla on luuppi tarkennusta varten. On se kuitenkin minusta parempi kuin että tekee paljaalla silmällä tarkennuksen.
Siinä modauksessa kannattaa olla varovainen: muistaakseni nuo Durstin omat suotimet on aika lähellä lamppuja, eli multigradet ei välttämättä kestä samoja lämpöjä. Mutta voi olla, että muistan väärin
Optisen suorityskyvyn kannalta on parempi laittaa suodattimet sinne negan yläpuolella olevaan laatikkoon.
Teoriassa MG-suotimien on tietysti parempi olla objektiivin yläpuolella. Mutta **käytännössä** tuskin kukaan eroa huomaa, vaikka suodinpidike olisikin objektiivin alapuolella. Ilfordin jäljempänä mainittu setti maksanee noin 60-70 euroa.
Kannattanee sunnitella sen verran että se 5-suodin on helposti vaihdettavissa, jos (kun) se aikanaan naarmuuntuu liikaa. Olisiko ideaa käyttää tuota "pikasuodinta" valotusaikojen etsimiseen ja sitten negan yläpuolelle laitetavia suotimia varsinaiseen vedostamiseen ? Aika tyyriin oloisia, ainakin kun vertaa RH Designs:in tuotteisiin. RH:n ZoneMasterin saa kalibroitua omalle VC-paperille ja suotimille sopivaksi. Olen käyttänyt ZM:ia vajaan vuoden ja mielummin hylkään filmin kuin luovun siitä. Tuskin tuo Heilandin systeemi sen huonompi on. Tähän mainoslauseeseen kannattaa suhtautua varauksella. Jos otan ZM:llä negasta kaiken irti on tuloksena yleensä loiva vedos. Tämä vaatii hieman sitä säätämistä, josta Versalab:kin mainitsee heti yo. lauseen perään. Zonemasterin työkulku menee yksinkertaistettuna näin: 1) mitataan negatiivin tummin kohta, eli vedoksen kirkkaimmasta pisteestä jossa pitää vielä jotain erottua 2) mitataan negan kirkkain kohta, eli varjoalue, jossa pitäisi vielä jotain erottua 3) säädetään ZM:än asetuksia siten että mittaukset ovat sävyskaalan ääripäissä, jolloin saadaan VC-paperille "oikea" jyrkkyys sekä sille sopiva valotusaika.Valotusajat säädetään logaritmisesti ja askelkoko voi olla 1/12 aukon verran. Paperin jyrkkyys säädetään puolen askeleen verran (2, 2,5, 3..). 4) Vedoksen kuivuttua arvioidaan valot ja varjot ja palataan kohtaan 3 mikäli tarvetta. Vedostamisen kannalta ongelmallinen on tuo vaihe 3, koska valotusaika muuttuu kun kontrasti muuttuu ja arvot pitää hakea kokeilemalla. Täysin arpapeliä tämä ei ole, jos jaksaa hieman tehdä kokeiluja. Split printing on yksi ratkaisu, koska siinä saadaan vastaava tulos kahdella koeliuskalla. Keskustelupalstoilla lienee yllin kyllin kiihkeitä mielipiteitä puolesta ja vastaan. Mittarista tai split printingistä riippumatta lienee olennaista tarkastella ensimmäistä kokonaista vedosta ja hienosäätää valotusajat sen mukaan. Suosittelen kokeilemaan "aukkoihin perustuvaa" vedostusta: Richard Rossin artikkeli. Onko tälle parempaa termiä? Mikko Metsatöll / Terast Mis Hangund Me Hinge
No sitä vähän ajattelinkin... Itse tosiaankin tein kyseistä hommaa aikoinaan vaikken sen nimeä tiennytkään. Elikkä eka valotus Ilfordin suotimilla ja toka valotus väripään suotimilla valottaen.