Vs: valotusmittarin käyttö digikuvauksessa Mun mielestä Rostin Rastit ei enää toimi. Valoja on aina välillä siirrettävä. Teltalla ja satikalla ei kannata valaista useinkaan suoraan, vain valokeilan reunalla hipaisten. Tällöin ohjausvalojen toiminta ja salamoiden synkassa oleminen on tärkeää ja mittarilla mitaten päästään hyvään ja valotukselta tasaiseen työskentelyyn. Jos ottaa tummavaatteisesta hepusta tummalla taustalla kokokuvan, nin tärkeimmän osan, kasvojen osuus koko kuvasta ja samalla histogrammista on niin pieni että se ei näy edes pienenä piikkinä, eli valotuksen onnistuminen on tuuripeliä. Ainakin oman osaamiseni ja kokemukseni perusteena hyvän muotokuvan ihosävyjen toistumisen perusedellytys on melko tarkasti kohdilleen onnistunut valotus. Ehkä Nikonin hurjalla dynamiikalla varustetulla rungolla homma on helpompaa.
Vs: valotusmittarin käyttö digikuvauksessa Noin se menee. Joskus ihemetellyt kavereita - montako kertaa pitää samalla etäisyydellä ja tehoasetuksella olevan saman salaman valo mitata, ennen kuin alkaa tietää, mitä se on.... 20? 30? Lähimuistikohan se katkoo?
Vs: valotusmittarin käyttö digikuvauksessa Kyl mä sanoisin et tä50. Hetkinen, mikä oli kysymys? No niin täytyypä avata paketit ja kokeilla IRL noita salamajuttuja. Paitsi katoinhan mä viimeyönä ainakin 10 videoo joten homma pitäis olla täydellisesti jo hallussa.
Vs: valotusmittarin käyttö digikuvauksessa Eli sullakin on rastit käytössä. Mulla ainakin vaihdellaan salamoiden paikkoja,suuntaa,määrää, tehoja ja telttaa ja kuuppaakin edessä. Yli puolen aukon heitto näkyy kuvan lopullisissa sävyissä.
Vs: valotusmittarin käyttö digikuvauksessa Just viime viikolla otin teatterin promokuvia ja mulla oli siellä 7 salamaa käytössä kaiken aikaa. En tarvii mitään mittaria. Rakensin studion paikalle löin flässit kohdalle ja säädin muistista salamoiden tehot kohdille. Pyysin yhden testimallin seisomaan paikalle. Tein muutamia muutoksia testikuvan perusteella ja sitten olin valmis aloittamaan. Neljä erinlaista kohdetta kuvattavana ja välissä muutin salamat toisin ja otin yhden kaksi testikuvaa kuvaa seuraavan kanssa ja tein säädöt ja taas kuvaamaan. Ovat kehuneet että parhaimmat kuvat tuli. Ja viime vuoden Romeo ja Julia kuva oli sentäs minusta varsin onnistunut. Kaikista tärkeintä on etukäteen valmisteleminen. Työryhmän kanssa on etukäteen suuniteltu minkä näytelmän promossa kuvataan ketä ja onko koko kuva puolikuva vai mikä on. Mitä kuvassa tapahtuu. Mitkä on ilmeet ja eleet. Minkäväristä vaatetta on ja jne. Kaikki tämä kun ollaan suuniteltu niin sitten omasa päässä suunittelet vain kuinka sä sen toteutat ja minkälaisella valolla sä ilmennät sen jutun. Mittaria tuijottamalla kadottaisin kuvaushetkestä sen jutun mikä myös kuviin pitää saada. Kuvattavien kuvaajan ja työryhmän fiilis joka pitää kuvien kautta ilmentyä. Täydellistä kuvaa ei haeta vaan sellasta kuvaa joka kertoo asian parhaiten. Sama asia on minusta henkilökluvauksessa aina. Ei tartte yrittää täydellistä kuvaa vaan sellainen kuva joka sen henkilön kanssa ilmentää asian parhaiten.
Vs: valotusmittarin käyttö digikuvauksessa Niin, pidit salamat samoilla paikoillakoko kuvauksen ajan, helppo nakki. Mulla oli viime viikonloppuna 7 rippiläistä kuvassa, etukäteissuunnittelua kuvattavan kanssa ei oikein voi tehdä, osalle niistä on hyvä kun ne saadaan vängättyä kuvauspaikalle. Kaikista pitäis ottaa useampi erilainen kuva rajauksen ja vähän valaistuksenkin suhteen. Jokaiselle olis kiva keksiä vähän spesiaalia ja aikaa keskimääri puoli tuntia kun seuraava kolkuttaa ovella. Salamoiden määrä vaihteli 2-7 kpl, perusvalaisussa 6 kpl. Ei mittarin käyttö vie yhtään aikaa, laitat valot kohdalleen ja käyt napsaisemassa 1 mittausarvon ja se on siinä. Testiruutuja ei tarvita, vaan kaikki otokset on valotuksen puolesta ok. Testiruutuihin on turha haaskata kallista aikaa.
Vs: valotusmittarin käyttö digikuvauksessa Ei oo, mutta samat Profotot jo toistakymmentä vuotta. Rawia kuvatessa ne puolen aukon heitot ovat yhtä tyhjän kanssa. - Tai ainakaan mun taidoilla eivät tule esiin.
Vs: valotusmittarin käyttö digikuvauksessa No ei tietenkään oo, kun Romurosti oli Broncolorin miehiä. Kapa
Vs: valotusmittarin käyttö digikuvauksessa Kysytäämpä sitten, mikä siinä mittarin käytössä on vaikeaa: Ei jaksa? Ei osaa? Ei huvita? Hävettää? Käyttää Rostin Ruksia? Kuvaa suoraan läppärille ja tarkistaa lopputuloksen sillä? Kuvaa koulukuvia, kaikki aina samassa asennossa? Käyttää narumittoja valotuksen säätöön? On hienoa olla mestari joka tietää oikean valotuksen paremmin kuin mittari? Kuvaa Nikonilla, niin on ihan sama kuinka valottaa? Canonilla nimittäin EI OLE. Joku muu, mikä?
Vs: valotusmittarin käyttö digikuvauksessa Niin, minustakin tuntuu hassulta, että kun on mahdollisuus itse hallita valoja, niin tottakai ne kannattaa mitata. Monesti vaikka kuva tulee heti läppärin näytölle, niin ei tuollaista näyttöä voi yleensä riittävän hyvin kalibroida, jotta siihen voisi luottaa. Digikameran näyttö on täysin epäkelpo esim. kontastin arvioimiseen. Tietysti, jos on 100% varma, että ohjausvalot ja välähdyspäät ovat täysin synkassa, niin voihan mitata ohjausvalojen päällä ollessa kameran pistemittaustoiminnolla. Kyllä mittaaminen on sikäli tärkeää ja helpottaa loppukäsittelyä, että kirkkaissa sävyissä silmä havaitsee selkeästi 1/3 aukon erot, jopa pienemmätkin. Tummissa sävyissä taas halutaan isommat erot, jotta niihin tulee toisistaan eroavia sävyjä. T Jukka
Vs: valotusmittarin käyttö digikuvauksessa Minulla on semmoinen muistikuva, että Eirin miehetkin laittelivat teippimerkkejä lattioihin, kun toimittivat valaisukalustoa.
Vs: valotusmittarin käyttö digikuvauksessa Rostihan oli Eirin myyntitykki, aika suuri vaikuttaja suomalaisen ammattivalokuvauksen tilaan 70-luvulla. Toi laitteet studiolle, sääti ja pisti ruksit lattialle. Meilläkin kerran heppu kävi, mutta siihen aikaan olin Finlandiakuvan ja Color-kolmion asiakas, niin ei sitten vaivautunut lamppuja siirtämään. Ostin siltä kuitenkin uudemman Mamiya RB:ni, aika soppeliin hintaan.
Vs: valotusmittarin käyttö digikuvauksessa Kysy vaan, ainakaan minä en osaa vastata. Minulla kyllä on ihan hyvä Minolta Spotmeter F, taisi tosin olla viimeksi käytössä kun lainasin sitä filmille kuvaavalle naapurille. Osaan jopa käyttääkin sitä tarpeen tullen - muinaiset Zonejutut ovat vielä jossain selkäytimen jatkeessa. Minä vaan katson sen osaltani tarpeettomaksi. Kaikki tarpeetonkaan ei ole vaikeaa, mutta logiikkasi menee tuossa kyselyssä väärin päin: ei tarvita syytä olla käyttämättä jotain vitkutinta, tarvittaisiin syy käyttää sitä. Minulla ei ole. Ehkä sitten en tee niin vaativia juttuja, ehkä jätän hienosäädön jälkikäsittelyyn, ehkä tyydyn vaatimattomampaan lopputulokseen, mikä lienee. Jos tuntuisi siltä, että mittaamalla saa jotain lisäarvoa, niin toki sitten mittaisin. Filmiaikanakin tosin meni joskus pakka polaa, vaikka mittareita oli useampia.
Vs: valotusmittarin käyttö digikuvauksessa Ahas, joo. Muisti palaa pätkittäin. Taisin ostaa samalta hepulta niinikään RB:n aikoinaan.... Broncolor oli Fototeknisillä tässä välillä niin pitkään, etten enää edes muistanut Eirin edustaneen sitä aikoinaan, vaikka joskus maailmassa joku keikkasetti tuli sieltäkin hankittua.
Vs: valotusmittarin käyttö digikuvauksessa Valonmittauksessahan on 2 eri tapaa. Heijastuvan ja kohdistuvan valon mittaus. Heijastuvan valon mittarilla pitää pähkäillä arvoja tai käyttää harmaakorttia. Käyttäjästä todella paljon kiinni onnistuuko vai ei. Tarkkaan ja erikoisempaan hommaan ehdoton systeemi, mutta pitää osata ja nähdä vaivaa. Itselläkin on pistemittari, mutta eipä sitä tule käytettyä. Kohdistuvan valon mittaaminen näyttää suoraan aukon mitä studiossa pitää käyttää, sopii nopeaan ei kovin kimurantin aiheen kuvaamiseen. Toki sekin vaatii käyttöjältä jotakin, mutta ei tarvitse kuitenkaan ihmetellä kuinka mittauskohta heijastaa. Mun mielestä helppo, kun säätää valot ohjausvaloilla kohdilleen, käy mittaamassa kokonaisvalotuksen, säätää jotakin tarvittaessa ja antaa palaa ilman testiruutuja ja takanäytön yletöntä tutkimista.
Vs: valotusmittarin käyttö digikuvauksessa Eiri ja Rosti noita Broneja myi. Rosti oli Eirin miehiä. Kapa P.S. Tuohan taisi jo ylempänä tulla selväksi.
Vs: valotusmittarin käyttö digikuvauksessa Siis sä väität että kuvaa ei voi läppäriltä arvoida. No tarkoittaako tämä myös että pöytäkonekaan ei käy? Tais mennä aika moiseksi tuuba näkemyksesi. Kyllä noita säädettyjä läppäreitä on ollu jo täälä vuosituhannella käytössä joihinka voi luottaa. Millä noita kuvia sitten säädetään jos ei säädettyihin näyttöihin voi luottaa? En ole yhdenkään rippilapsen äidin mumman tai hiukan enemmän valokuvausta ymmärtävän sanonut että onpa hieno kuva kun toinen poski on aukon verran pimeämpi kun toinen eikä kahden aukon verran. Lopputuloksen kannalta on aivan sama vaikka villasukalla mittaa. Jos joku mittariin luottaminen on se että saa sillä rauhalliset yö unet niin sittenhän se on hyvä olla käytössä kaiken aikaa. RB luuli etten muuttanut valojen paikkaa. Noinkin väärin voi asiat kuvitella.
Vs: valotusmittarin käyttö digikuvauksessa Ja sitten lasketaan kymmeneen - rauhallisesti välillä syvään hengittäen... Kapa
Vs: valotusmittarin käyttö digikuvauksessa Mittari helpottaa kuvaamista huomattavasti, eikä vaikeuta sitä. Ja ihan oikeesti, se parantaa yöunen laatua kun tietää että kuvaus onnistuu helposti ja paljon pienemmällä jälkikäsittelyn määrällä kuvista tulee kivan näköisiä. Nykyään ei rippiläisten vanhemmat välttämättä kehu kuvaajan aikaansannoksia, ne vaihtaa kuvaajaa, kuvaa itse tai eroaa kirkosta. Toki niitä kehuja tulee, mutta ei välttämättä ymmärretä valaistuksen pikkujutuista. Aika paljon näkee miljöössä otettuja hääkuvia, että kaikkain tärkein, hääpari ja siellä morsiamen naama on aivan vituralleen valaistu. Olis hieman miettilisen paikka. On tuijotettu histogrammIa...mutta kas....sieltähän ei totuutta löydy. Valotusmittarilla homma hoituis helposti...mutta sehän on nykyään ihan turha kapistus...kuulemma. En kyllä voisi päästää käsistäni hääkuvaa jossa ympäristö loistaa ja pari on varjoisena mustana möykkynä.