Vs: Valotusmittareista Vaikka jostain asioista ollaan eri mieltä, tässä kuitenkin ollaan ihan samaa mieltä
Vs: Valotusmittareista Koura kääntyy 90 astetta ja käsivarsi ojentuu samalla niin että mittari siirtyy silmältä lukuetäisyydelle. Suoritus menee tavalliselta ihmiseltä automaattisesti ja noin 1/4 sekunnissa. Sitten toiseen suuntaan uuteen mittaukseen mittari silmälle. Tuokin on periaatteessa turha liike kun voisi vaan yhteen putkeen räpsytellä kaikki pisteet. Jos on joskus ehtinyt tottumaan sellaiseen, voi alkeellisemman käyttö tuntua hölmöltä. Joissain tilanteissa voi lisäksi kuvitella että tämä toiminto on ratkaiseva kuvan kannalta. Ammattilainen ei ainakaan riskeeraa vaan valitsee niin hyvän kuin osaa ja katsoo järkeväksi omiin kuvauksiinsa. Mulla oli Minoltan mittari johon erillinen liitettävä pistemittarilisuke. Ei se oikeastaan olliut aito pistemittari koska mittauskulma oli 5 astetta. Mittari oli IVF Autometer ja se on erittäin kiva laite. http://photo.net/bboard/q-and-a-fetch-msg?msg_id=000edv Vaihdoin sen Sekonic L-508 mittariin, koska halusin päästä eroon erillisestä lisäosasta yhteen kiinteään laitteeseen. Pääsin palapelistä ja samalla sain 4-1 asteen zoomautuvan pistemittarin, jonka tarpeettomuudesta ja hyödystä taisi olla jo puhetta aiemmin. (Ei tuota mittaria sen zoomin takia valita, silleen turha ominaisuus.) Luulisin että uusimmissa Sekoniceissa on etsimessä tiedot. Itse en tarvitse. Vaihtoon olen ollut hyvin tyytyväinen. http://www.ebay.de/sch/i.html?_from=R40&_sacat=0&_nkw=sekonic%20L-508&LH_PrefLoc=3&LH_Complete=1&LH_Sold=1&rt=nc&_trksid=p2045573.m1684 Valmistajan sivulta löytyy kaikki ominaisuudet joita on tullut uudempiin malleihin mukaan. Jotain radioita salamille ainakin vai mitä lie? Sekonicin sivuilta olen joskus katsonut koko menneenkin malliston ominaisuudet ja valmistusvuodet. L-508 taisi olla jotain 15 vuotta sitten vielä tuotannossa. http://www.sekonic.com/downloads/l-508_english.pdf
Vs: Valotusmittareista Vallitsevalla valolla kunnon pistemittarilla voi mitata nappi pohjassa ja tarkastella eri kohtien valoisuutta kääntelemällä mittaria kun lukemat etsimen näytössä muuttuu koko ajan mitattavan kohdan mukaan. Lelupistemittarilla ilman etsimen lukemia et tähän pysty, saattaa olla ratkaiseva hidaste jos kuvaa nopeasti vaihtuvassa valaistuksessa.
Vs: Valotusmittareista +1. Asiallisilla työkaluilla puuhastelu on paljon kätevämpää. (Niistä käsivarsiaan ojentelevista kuvaajista on näilläkin palstoilla aika monta herjaa heitetty....
Vs: Valotusmittareista Ostin aikoinaan tältä palstalta sekonic 758 valotusmittarin alle 300 eurolla. Gossenin ja minoltan vastaavista ei kokemusta. 758 mallia voim suositella.
Vs: Valotusmittareista Gossenia kannattaa vältellä. Niitä oli tunnetussa alan oppilaitoksessa aikanaan useita, ja joskus joku toimikin jonkin aikaa - enemmän viikkoja kuitenkin meni huollossa kuin käytössä. Minolta taas sitten on hyvinkin suositeltava, ei ole juuri ongelmia kantautunut korviin, eikä ole ollut omissakaan. P.S. Kuulopuheista puheen ollen, Seconicista olen kuullut vain hyvää.
Vs: Valotusmittareista Eikös kaikilla pistemittareilla voi mitata tuolla lailla nappi pohjassa mittauskohtaa vaihtaen? EDIT Gosseneista itselläni on vain hyviä kokemuksia, robusteja ja luotettavia.
Vs: Valotusmittareista Pystyy kait, mutta jos etsimessä ei näe mittausarvoja niin tuosta ei ole hyötyä.....tai pitää olla assari huikkimassa mittarin sivussa olevasta näytöstä lukemia samalla kun mestarikuvaaja sihtaa etsimestä mittauspistettä. Mun uusin mittari on Gossen, salamamittaus ei läheskään niin herkkä kuin mittarien kunkussa, Minoltassa. Toiminut kuitenkin on sekin.
Vs: Valotusmittareista Vierittäisin juttua hieman suuntaan: Kuinka hyvin pystyy silmällä näkemään kuva-alueesta maksimi- ja minimi-kirkkauksia perstuntumalta? Jos on mittari, jolla saa vaikka 30-asteen kulmassa mitaten painottamattoman (heijastuvan valon) kirkkauden mitattua, niin pystyykö kokemuksen perusteella arvioimaan, mistä palaa (filmi) puhki ja missä varjot jää täysmustiksi. Kun mua ei haluttaisi huitoa tuollaisen kädessä pidettävän mittarin kanssa kun rasitteena tulee olemaan "pelle-kamerakin" (FUJICA GW-690). Luulen sen vetävän liikaa ihmisten huomiota. On siis harkinnassa Seconic L508 Zoom, mutta olisi myös pieni ja näpsäkkä varustekenkään menevä Voigtlander: <IMG src="http://jaava.kuvat.fi/kuvat/Muut/Voigtlander+VC+Mater+II.jpg/_full.jpg"]</IMG> Kuvassa Voigtlander VC Meter II istuu FUJICA GW-690:n varustekengässä FUJICA GW-690:Stä puuttuu valotusmittari, joten jonkinlainen sen kanssa on oltava. Tuo yhdistelmä kulkisi aika näpsäkästi mukana ja käyttökin olisi yksinkertaista. Mutta riittääkö perstuntuma säätämään valotusaikaa (negafilmille kuvatessa) Voigtlander::llä mitatusta sinnepäin, mitä kuvan kiinnostava osa-alue vaatisi. Kun kamerasta sanotaan: "58° covering power (diagonal)", ja Voigtlander:stä "Measuring angle - approximately 30 degrees", niin eikö mittaus tehdä silloin melkoisen keskeltä kuva-alaa kun mittari on varustekengässä (noin puolet lävistäjastä). Mainoslehtisestä hieman editoiden: [QUOTE> [/QUOTE] Muutama speksikin: [QUOTE> [/QUOTE]
Vs: Valotusmittareista Ehkäpä ko. valmistajalla on sitten ollut joskus joku huono mallisarja tai joitakin huonoja yksilöitä. Omassa kameralaukussa ja kohtalaisen aktiivisessa käytössäni on edelleen Gossen Lunasix F, jonka ostin uutena joskus vuonna 1982. Eipä ole mittarissa vielä vikaa ollut. Kerran on käynyt kalibroitavana. Toisena mittarina on Sekonic L-758DR, joka toimivalta vaikuttaa sekin. On ehkä aina joskus hyvä päivittää asenteitaan joitakin kokonaisia tuotemerkkejä kohtaan, maailma kun muuttuu ja kehitys kehittyy. Vaikka kyllähän jotkut vanhemman polven ihmiset vieläkin välttelevät esim. japanilaisten tuotteiden ostoa, kun ”ne hajoavat niin nopeasti”. Pohjana siis kokemukset ko. maan teollisuustuotannosta jostain 1950-luvulta.
Vs: Valotusmittareista Jaa... miten niin "pelle-kamera"? Luulen että yliarvioit ihmisten kiinnostusta. Itse kuvaan säännöllisesti ihmisten ilmoilla vielä suuremmilla ja oudomman näköisillä kameroilla eikä juuri kukaan ole pätkääkään kiinnostunut. Ainoat kiinnostuneet ovat muita valokuvauksen harrastajia joiden kiinnostus poikkeuksetta on positiivista ja hienotunteista. Arvelen että aika rauhassa saat kuvata vaikka kädessä olisi valotusmittarikin Mikähän on tuon Voigtlanderin mittausalue? Hirveän hyvää ei lupaa se, että aika-asteikko loppuu jo sekunttiin. Kokemuksesta oppii tietysti melkein vaikka mitä, eri asia on paljonko sitä kokemusta vaaditaan. Aikanaan harjoitutin itseni näkemään ulkona valon yhden ev:n tarkkuudella, se ei ole kummoinenkaan temppu mutta nyt olen taantunut liikaa katsomaan mittarista. Varmaan tosimiehet valaistuksessa kuin valaistuksessa näkevät varjon ja vaalean eron suoraan EV-arvoina, minä en siihen kykene. Perstuntuma kehittyy kuvaamisen myötä.
Vs: Valotusmittareista Kun olen netin artikkeleita selaillut, niin taisi parissakin olla maininta pelle-kameran vaikutelmasta. Ja onhan se ISO: pää peittyy sen taakse ja se näyttää juuri sellaiselta, joka olisi sirkuspellen kädessä, kun hän astelee areenalle Mitä olen nähnyt kuvissa rinnakkain tavallisten järkkäreiden kanssa, niin tää on hirveän iso. Eikä se ole edes järkkäri, vaan kiinteä-objektiivinen mittaetsinkamera jossa ei ole edes valotusmittaria saati mitään automatiikkaa. Ei edes patteria. Mutta tuollaisen Voigtlander:n kanssa se olisi kaikin puolin valmis kuvauskamerakokonaisuus. Ainakin jos käyttäjä osaa ja tietää miten kameralla kuuluu valottaa filmiä. Kiteytetty kysymys siis kuuluisi: Kuinka paljon tarkemmin saan valotuksen kohdalleen pistemittarilla (1 aste), verrattuna mittariin joka katselee 30-asteen kulmassa. Onko ollut havaittavissa kuvissa eroa ja tyytyväisyyttä oikeisiin ja täsmällisiin valotuksiin pistemittarin avulla? Toivottavasti. Pahin skenaario on se, että joku luulee mua valokuvaajaksi PS. Tuli vastaan tällainen kommentti: [QUOTE> [/QUOTE] PS 2. Ja tällainen: [QUOTE> [/QUOTE]
Vs: Valotusmittareista No, en kyllä puhunut noista museoviraston valvonnassa olevista vekottimista. Lunasixit ja muutamat vanhemmat mallit olivat varsin hyviä käytössä, kyllä minullakin semmoinen oli joskus 80-luvulla. Just kyseinen F olisi vieläkin ihan käypäinen kuplamittari niin vallitsevassa kuin studiosalamavekottimien kanssakin. Ajat muuttuvat ja laitteen kehittyvät vuosikymmenten vieriessä. Kaikki ei kuitenkaan parempaan suuntaan.
Vs: Valotusmittareista Jotta pistemittarista saisi varsinaista hyötyä, olisi tunnettava ja tehtävä itse myös filminkehitysprosessi kontrolloidusti. Ja vedostettava. Ihan sama, mikä mittari tai kamera, kunhan opettelee sitä käyttämään. Kuten RB? mainitsi, salamoiden tehot saat kohdilleen mittaamalla ne yksitellen kuplallakin. Myös ulkokuvauksessa onnistut kuplalla, kunhan on perustietoa ja -kokemusta valokuvauksen tekniikasta sekä omista laitteista ja käytetystä filmi/kehitysyhdistelmästä.
Vs: Valotusmittareista Vastauksena kiteytettyyn kysymykseesi: Se riippuu. Ajattele nyt: Jos kohteena on tasaisesti valaistu talon seinä, on aivan sama mittaatko 30 asteen vai yhden asteen mittarilla. Tulos on aivan sama. Toinen esimerkki: kuvaat kaupunkinäkymää aurinkoisena kesäisenä aamupäivänä. Rakennukset tuottavat voimakkaita varjoja, vaaleista rakenteista valo heijastuu voimakkaasti, tumma asfaltti ja puiden lehvistö heijastaa toisella tapaa, ikkunat ja teräs kolmannella tapaa. Ja niin edelleen: paljon pienehköjä valoja ja varjoja. Kolmellakymmenellä asteella saat toki yleiskäsityksen valon määrästä ellet mittaa (edes sillä) ihan hullusta paikasta (tietysti loppujen lopuksi saat silloinkin jos tiedät miten tuo "hullu paikka" toimii). Mutta jos tässä toisessa esimerkissä tärkeä osa kohdetta on kovin varjossa tai valossa niin silloin tietysti tuo pistemittari on kovin hyvä. Toki sillä 30 asteellakin pärjää, ottaa lukeman vaikka kohtuullisen tasaisesti valaistusta seinästä ja muuttaa lukeman joko keskiharmaan kautta (jos niin on mukavampi) tai suoraan siihen kohteen valoisaan tai varjoon. Mutta kätevämpää on pistemittarilla.
Vs: Valotusmittareista Jos löydät tuollaisen toimivan edullisesti, niin osta pois kuleksimasta. Aikoinaan töissä oli Lunasix, Asahin spotti ja Minoltan värilämpömittari. Kun hommasin itselleni Sekonic L508 Zoom-mittarin, niin käytin sitä duunissakin, ja Lunasix ja Asahi jäivät pölyttymään. Nyt on ollut yli kaksikymmentä vuotta käytössä, ja vielä toimii kuin uutena. Kertaakaan ei ole käytetty huollossa. Mittaa kohdistuvaa ja heijastuvaa (1-5 asteen spot), kolmen mittauksen keskiarvo, vallitseva valo ja salama johdolla tai ilman. Kääntyvä pää. Kuvun saa kierrettyä suojan sisään, ei naarmuunnu ja toimii myös mitatessa valaistuksen eroja ottamatta huomioon ympäristön heijastuksia. Kapa
Vs: Valotusmittareista Erittäin hyvä ja aiheelinen kysymys. Mielestäni juuri niin pitääkin tehdä. Siinä on vain se huono puoli, ettei siihen mittaukseen sisälly tarpeeksi nysväystä ja fundeeraamista. On hienompaa mitata 6....10 kohtaa ja antaa mittarin laskea sitten annetun painotuksen mukaan sopiva arvo
Vs: Valotusmittareista Kas toinenkin vastaus samaan muutaman päivän vanhaan kysymykseen. Kiva. Nostan siksi omanikin esiin, koska keskusteluhaara ei poikinut enempää juttua.
Vs: Valotusmittareista On tietenkin ihan yhdentekevää mistä kohtaa tai millä tapaa valoa mittaa. Kokemus valitsemastaan tavasta on avainasemassa. Tärkeää on vain saada aikaiseksi lukema, jolla saa otettua kunnollisen, haluamansa kuvan.