Moi Hommasin tuossa joku aika sitten Sekonicin L-308S -valotusmittarin ja pääosin olen olllut erittäin tyytyväinen. Hommaisin tuon helpottamaan salamoiden kanssa työskentelyä, mutta vallitsevan heijastuvan valon(reflected ambient light, RAL) kanssa en ole päässyt mittarin kanssa yhteisymmärrykseen. Mittari mittaa heijastuvan valon 45 -asteen kulmassa. Jos laitan seinälle valkoisen paperin, antaa mittari RAL -arvoksi 5.60f ja (Receptor Incident Light, RIL): 2.09f eli himpun alle 2.8. Mitäs tämä ero johtuu? Onko niin, että harmaakortilla arvo olisi sama vai mitäs on kysymys? Olen mitannut myös ulkona huomattavia eroja. Eli onko RAL käytössä, joku juttu mitä en ole ymmärtänyt? Mittasin harmaat kollarihousuni samalla menetelmällä ja sain luvut huomattavasti lähemmäs, ero 1eV. Toinen kysymykseni liittyy spot -mittaamiseen muilla valotusmittareilla. Nykyisellä mittarilla ei suuren kulmansa takia oikein pärjää ulkosalla, joten haluaisin kysästä spot mittareiden mittaus asteista. Sekonic tarjoaa kahta mallia tähän tarkoitukseen. Toisessa mittaus on lisävarusteella viisi astetta ja toisessa yksi. Onko tuo yksiasteinen selkeästi parempi vai riittääkö viisiastetta jokapaikkaan? Kuvaan pääasiassa filmille, joten valotuksen oikealla mittaamisella on minulle korostunut merkitys. Kiitos vastauksista jo etukäteen! -WB Edit: En ole varma pitäisikö tämän topicin olla sittenkin "muut kameravarusteet" -osastossa.
Vs: Valotusmittareista 2.09f ei ole ihan lähellä 2.8f lukemaa, eroa on melkein aukko. 2.09f vs 5.6f on miltei kolme aukkoa. Mutta, jos valkoinen paperi heijastaa noin 90% valosta ja harmaakortti 18% niin eroa kyllä on selvästi yli kaksi aukkoa, ja tulokset oletettavasti ihan oikein. Valon suunnalla on myös merkitystä, edeltävä laskenta täsmää vain jos valaistus on kohtisuora kummassakin tapauksessa. Sekavalossa tiettyyn kohtaan lankeava valo heijastuu eri suuntiin eri tavalla, eikä silloin voi olettaa saavansa ihan kouluesimerkki tuloksia. Housusi varmasti ovat lähempänä harmaakorttia. 5 asteen ja 1 asteen ero on aika iso, mitattava ala 25 kertainen, mutta en osaa ottaa kantaa siihen onko asialla sinulle merkitystä. Kohdistuvan valon mittaus kai menee aina "oikein" ja on kai siten filmille sopiva menetelmä. Joskus toki työläs, varsinkin jos kohde on kaukana. Digikamera, joka näyttää histogrammin, voisi olla hyvä apu valotuksen mittaamiseen. Mutta, minä kuvaan digillä ja pärjään kameran mittareilla, joten asiasta en mitään varsinaisesti tiedä.
Vs: Valotusmittareista Kokeilinpa vastaavaa mittausta Sekonic L-758DR valotusmittarilla ja valkoisella taustalla eroa oli 2,0 aukkoa ja kiinalaisella harmaakortilla eroa 0,1 aukkoa. Sekonic:in omalla testikortilla eroa oli 0,0 aukkoa. Mahdollinen ero olisi ko. mittarista kalibroitavissa pois, käyttäen mittarin mukana tullutta tietokoneohjelmaa ja Sekonic:in omaa testikorttia. Aiemmin mainitussa mittarissa on yhden asteen mittauskulma heijastuvalle valolle ilman lisävarusteita, mikä on kyllä varsin kätevä, varsinkin muistitoiminnon ja keskiarvolaskennan vuoksi. Laajemman mittauskulman erillismittareista ei täällä ole kokemusta, joten enpä osaa sanoa, pärjäisikö viisiasteisella kaikissa mahdollisissa valonmittaustilanteissa.
Vs: Valotusmittareista Kohdistuvan valon ja harmaakortista mitattu heijastuva valo pitäis suunnilleen olla sama. Oman Minolta spottimittarin 1 asteen mittauskulma tuntuu olevan joskus liian laaja, 5 astetta olis ihan liikaa.
Vs: Valotusmittareista Joo onhan se niin, että 1 asteen mittaus on se oikea pistemittaus ja saisi olla vaikka kapeampikin. Kuitenkin olen sitä mieltä, että 5 asteen kulmalla mittaus voi olla oikein hyvä tai parempikin. Se riippuu mistä roikkuu, niin kuin kaikki. Mittari antaa keskiarvon mittausalueesta. Kuinka tarkkaan ja monesti kukin haluaa mitata tutkien kuva-alan. Kapea kulma tuo virheen mahdollisuutta ja laajalla ei pääse hyvin tarkkaan. Näillä ei välttämättä ole mitään eroa valittuihin valotusarvoihin, sillä kukin osaa omat välineensä parhaiten. -------------------- RIL ja RAL on kai jotain mitä ei tarvitse tietää. En ole koskaan kuullutkaan. Mulle riittää että valotusmittari näyttää valotusarvon. Ja että valkoinen on noin kaksi aukkoa harmaakortista.
Vs: Valotusmittareista Kiitokset vastauksista. Itsellä on nuo suomenkieliset termit vähän hakusessa, pahoittelut siitä. Pitääkin ottaa käyttöön tuo kahden aukon nyrkkisääntö. WB
Vs: Valotusmittareista (RIL ja RAL taisi tarkoittaa kohdistuvan ja heijastuvan valon mittaustapoja... vasta tajusin.) Ja siis tämähän on erittäin totta ja tärkeää:
Vs: Valotusmittareista Jos mittaa harmaakortista, niin on tärkeää, mikä on kulma valolähteen ja kameran kanssa. Nyrkkisääntönä, että siihen keskivälille. Kapa
Vs: Valotusmittareista Mun mielestä pistemittaus ei voi perustua minkään alueen keskiarvomittaukseen, vaan sillä pitäisi pystyä mittaamaan vain mitattavan kohdan arvo, josta kuvaaja pystyy pähkäilemällä ja laskekelemalla päättelemään oikeat valotusarvot. Se ei ole helppo eikä mikään tunarin työkalu. Minäkään en oikein osaa, käytän pääasiassa kuplamittaria.
Vs: Valotusmittareista Vaikka pistemittarin mittauskulma olisi 0,1 astetta, on se keskiarvo sen kokoisesta "pisteestä". Mitä pienempi on mittauskulma, sitä vaikeampaa on kohdistaa se haluttuun kohtaan... ts. kun painat mittausta, helpommin tähtäys sen verran muuttuu että tulokset ovat epätarkempia (vaihtelevampia) kuin hieman laajemmalla kulmalla. Mulla on Sekonicissa pistemittarissa zoom. Riippuen kohteesta, joskus 4 astetta on parempi tai mukavampi kuin 1 aste. Mutta toki aika harvoin. Toinen asia on, että jollain 6 tai 4 asteen mittauskulmalla kyllä hyvin pärjäisi myös, mutta pistemittariksi sitä ei enää ole syytä kutsua.
Vs: Valotusmittareista Näkeehän sen etsimestä mistä mittaus tapahtuu. Jokatapauksessa 1 aste on monesti liikaa.
Vs: Valotusmittareista Pistemittarin etsimestä näkee, mutta tilanteissa kun se alkaa haittaamaan, ei ole sopiva mittari käytössä. 1 aste voi olla liikaa ja samoin liian vähän. ed. esimerkiksi kun on kylmä ja kädet tärisee tai muutenkaan ei halua hirveesti turhaan mittailla. Kunhan vähän tarkistella miten hangesta loistaa suhteessa johonkin varjoon. Jos siinä alkaa tuntumaan että liipasimen painaminen on yhtä tarkkaa puuhaa kuin ammunta pitkällä radalla niin...
Vs: Valotusmittareista Itselleni ainakaan ei tuosta viidestä asteesta olisi mitään etua. Yksi aste ei pistemittarissa ole koskaan tuntunut liian suppealta mittausalueelta. Jos haluaa kokeilla erilaisia alueita niin ostaapi halvalla vanhan Gossenin ja siihen telelisäkkeen jossa voi vaihtaa mittauskulmaa 7,5/15 astetta. Aikanani tuollaisen laitoin uteliaisuuttani mutta kovin vähälle käytölle tuo lisäke on jäänyt. Jos irtomittaria käytän on se joko Gossen ilman lisäkettä tai Capitalin pistemittari joka on erityisen mukava kun kuvaan rullaflmille mustavalkoista.
Vs: Valotusmittareista Itse käytin viimeksi pistemittaria aktiivisesti RB:llä studiomuotokuvia ottaessa. Kokokuvissa ei 1 asteella oikein tahtonut kunnolla saada mitattua kuvattavan poskesta, joka oli tärkeimpiä mittauskohteita. Siinä hommassa ei ole kovin paljoa aikaa pähkäillä mittarin tulkitsemisessa. Digillä kuvatessa oon siirtynyt kuplamittariin, ei tarvi pähkäillä.
Vs: Valotusmittareista Näin sitä mennään eri tavoilla. Joskus on 1 asteella tullut mittailtua maat ja mannut ja laskettu kovasti oikeaa valotusta (no, sitä se sitten olikin). Samaan aikaan vanha, todella "laaja-alainen" seleenimittari antoi täsmälleen saman tuloksen. Juu, että sellaista... EDIT: Ultrakapea mittausalue ei ole kuitenkaan aina tarkka, koska kohteen jonkun, tarkoin määritellyn osa-alueen heijastusominaisuuksista ei ole kuitenkaan tarkkaa tietoa.
Vs: Valotusmittareista No mulla on 5 asteen mittari jota en ole koskaan oikein oppinut käyttämään, kun sekin tuntuu liian kapealta. Jos ei tiedä mitä tekee niin sen kanssa on vaarana että menee paljonkin metsään kun ei silmä vaan kerro mistä pisteistä kannattaisi mitata. Olen niin tottunut ttl -mittaukseen että se tuntuu helpoimmalta. Kompensoin tietysti aina esim. maisemassa mittaamalla enemmän maasta kun taivaasta jne. Kuplaa käytän kyllä joskus. Tarpeeksi lähelle on yleensä mennyt. Pitäisi varmaan ihan tosissaan harjoitella tuota pistemittausta/zone-mittausta.
Vs: Valotusmittareista Pikku kommentti edelliseen. TTL ja mittauksen kulma eivät liity toisiinsa. On erilaisia alueita mistä mitataan kuva-alalta eri kameroissa. Monissa kameroissa on mittauksen ala myös valittavissa ja joissain on myös pistemittaukseksi nimetty valinta (tosin muuttuu polttovälin mukaan eli kyseessä on tietty alue kuva-alalta).
Vs: Valotusmittareista Niin eivät tosiaan kyllä liity, tarkoitin tuollaista mikä se nyt on, keskiarvomittari mikä on spotmaticissani/vanhoissa ttl -prismoissa yleensä. Canonin sähkörungossani on myös tuo moderni mikälie matriisimittaus joka myös tuntuu riittävän negan valotukseen varsinkin jos vähän perstuntumalla kompensoi.
Vs: Valotusmittareista Nämä ovat keskustaa painottavia kokoalan mittareita, joissa Nikonilla perinteinen on kuten FM:n ja FE:n mittaus, jossa 60% tulee 12mm keskiympyrästä. http://www.mir.com.my/rb/photography/hardwares/classics/nikonfmseries/fm/part4.htm http://www.mir.com.my/rb/photography/hardwares/classics/nikonfeseries/fe/tech1.htm Noin se taisi olla myös F ja F2 mittaprismoissa. Yllättäin F3:ssa on (käsisäätöön mielestäni vähän parempi) mittausalan keskialueen painotus, 80%. http://www.mir.com.my/rb/photography/hardwares/classics/nikonf3ver2/f3manual/basic/basic4.htm Mutta kaikilla pärjää, kunhan tutuksi tulee. Myöhemmissä malleissa alkoi olla valinnaisia mittausaloja. Leicaflex oli edelläkävijä osa-alueen mittaukseen. Canon T90:ssä valitsin aina sen ja taisipa olla myös New F-1:ssäni sellainen jos en väärin muista. https://en.wikipedia.org/wiki/Metering_mode Sellaisessa rajatun alueen mittauksessa on se hyvä puoli että mikään mittausalueen ulkopuolella oleva ei vaikuta yhtään minkä koen käsisäädön kanssa vain hyväksi.
Vs: Valotusmittareista Paras mittaus taisi aikoinaan olla FA:ssa, joka kai ainoana kamerana osaa käyttää matriisimittausta manuaaliopiskojen kanssa.