Niinpä. Siihen liittyy paljon niksejä ja käytännössä koeteltua triviaa. Ajattelin alottaa ketjun, johon vois avautua omia "löydöksiään" oikean valon löytämisen saralta. Varsinkin filmipuolella on kuitenkin paljon tekemistä ja opeteltavaa, jotta oikeet "yhdistelmät" löytyy. Tästä ketjusta voisi sitten tulla haistelemaan vaikka infoo siitä, paljonko sitä e100vs:ää kannattas ylivalottaa jos sen meinaa krossata ja mitä kannattaa huomioida jos kuvaan valkoseen verhotunutta hääparia tummassa miljöössä ja Polaris näyttää 500s f 4 vallitsevaa valoa. Toki nykypäivänä on iisi kattella kameran persausta ja ihmetellä histogrammeja ja muuta sontaa, mutta pitäs se valo silti haltsata. Sillä asialla tässä koitan änkyttää. Tarkotuksena olis saada tähän siis kokemuksia ja ahaa elämyksiä, jotka sitten mahdollisesti voisi hyödyttää muitakin. Voi sitten säästyä (ehkä) muistiinpanojen tuhrustamiselta ja testirullien kehittelyltä. Sen oon ainakin itse huomannut, että jos mittaan salamoita Polariksen mittarilla ja isken lukemat digijärkkään, niin menee säännönmukasesti pari aukkoo yli. Jälki on kuitenkin oikeaa kun arvoilla kuvataan 100 asa filkalle. Tulee vähän Matti Näsämäinen olo välillä, tekis mieli talloo noi kennot säpäleiksi. No se siitä. Eli demonstroin tässä vielä ketjun ideaa alla olevalla tökeröllä kuvalla. Aiheellista oli siis miettiä: 1) kiva auringonlasku, mutta miten saan sen kuvaan sellasenaan? 2) lökäpöksy skeittari pitäs saada salamalla esiin, mutta kun sillä on valkonen paita ja kaikkee, yhyy. 3) No, miten saan homman skulaan, ettei taivas oo pimee/yli ja uhrikin on vielä kohtuullisesti valotettu. 4) Eli 100 asa diaa koneessa, miten kompensoida aika/aukko/salaman tehot jne.
Vs: Valonmittauksesta Mua kiinnostais myös (rokki tms.) konsterteissa kuvanneiden kokeneempien vinkit kompensoinnista, kun kirkkaat valot paahtaa ja muuten on hämärää. Itte ku oon räpsiny ni kyllä niistä kuvat saa mutta olishan se hienoa osua paremmin oikeaan. Ja kyllähän sen tajuaa että kai siinä sitten ylivalottaa pitäis mutta...
Vs: Valonmittauksesta Filmillä (ja myöhemmin digilläkin) olen käyttänyt pistemittarilla periaatetta, että mittaan sen vaalean sävyn, jonka haluan vielä toistuvan kuvassa ja ylivalotan siitä 11/2 -2 aukkoa riippuen siitä, onko kyseessä dia vai negamateriaali. Digikameralla olen laitteen oletusarvoista muuttanut aina kontrastin -1 tai -2 pykälää loivemmalle (JPG, TIFF). Mahdottomat digihommat ovat sitten menneetkin monivalotuksiksi...
Vs: Valonmittauksesta No kokeiles vaikka aukko alle seuraavalla kerralla... (jos on Canonin järkkä) Riippuu niin valoista, ettei yhtä ja pitävää 'ratkaisua' voi tässä jakaa. Kun stagelle kuvaa, niin valotuserot yleensä on sen verta suuret, että 'puhki' tai 'tukossa' se jokatapauksessa on 99% kuvista. Se pitää vaan valita, missä kohtaa ko. valoisuuskohdat sijaitseavat kuvissa ja onko tarkoitus kuvata artistia, vai valoja. EDIT: Nykyään pistemittauksella valotuksen lukitus ja asettelu ->kuva. Menee nopeasti, kun sitä hivenen harjoittelee. 20D:llä tein vastaavalla tavalla, tosin se oli se 'keskustapainotteinen keskiarvomittaus', millä kohteesta otettiin valotusarvot.
Vs: Valonmittauksesta hehee mutta ei mulla mitään digijärkkäreitä oo ;-) mutta juu ajattelin että jos tähän olis enempikin tuollaisia esimerkkejä tullu. mv-filkalle tulee noi konsertit räiskittyä ilman salamaa.
Vs: Valonmittauksesta ne vähät mitä oon ite kuvannu keikolla, niin pisteellä mitannu "valosta" sillon kun se lankee uhriin. Sit vaan odotellaan seuraavaa valokierrosta. Ja keikkakuvat pitää ottaa filmille et saa tarpeeks tökeröö jälkee
Vs: Valonmittauksesta Kuten Tipe tuolla aiemmin sanoi, niin aukko alle voi olla hyvä lähtökohta - evaluative-moodissa. Siitä sitten lähdetään säätmään johonkin suuntaan esimerkiksi taustavalaistun savun määrästä, valon väristä (jos pelkkää sinistä esim. niin sitten enempi miinusmerkkistä kompensaatiota) jne seikoista riippuen. Toi ns. "pistemittaus" on kyllä pepusta jos yhtään laajemmalla objektiivilla kuvaa, kun sinne ns. "pisteeseen" mahtuu aika paljon tavaraa käyttämälläni 5D:llä. Hyvä siinä sitten arpoa, kun on 30% ihoa, 40% mustia hiuksia ja 30% vaikka vihreää savua, että mihinköhän siinä kompensaation vääntäisi. Toivottavasti muissa kameroissa piste on vähän pienempi. Itse en käytännössä käytä pistemittaria tämän vuoksi, ehkä enintään jos kasvokuvia ottaa. Jos ihosta ottaa, niin valkoihoisten esiintyjien kohdalla semmoinen 1/3 - 2/3 aukkoa yli voisi valottaa. Tosin enpä ole mv-filmistä varma, että missä kohtaa siinä menee raja, kun digikameroissa sitä haluaa varmistella että värikanavat ei pala puhki. Ja digeillä sitten kuvataan konserteissa RAW:na.
Vs: Valonmittauksesta sitten joskus kun digiin siirryn niin tuskin muulla kuin rawwilla kuvaankaan. pistemittari olis kyllä ihan kova, ei vaan kovin monissa edullisissa kinojärkkäreissä semmosta herkkua oo. varsinkaan niin että se oikeesti oli piste, eikä puolen ruudun alue (mistä kokemusta). mutta eipä nuo mv-filmikuvat piloille oo menneet tähän asti, varsinkaan puhki. viimeisellä kerralla kyllä ehkä olis saanu valottaa tai kehittää pikkasen enempi kun jäi naamat ihan harmaiks.
Vs: Valonmittauksesta Canonissa lienee 3-astetta, esim 30D Spot (3.5% at center) ja 5D sama, 1DmkIIN 2.4% ja niitä voi hievnen ripotellakin eri tarkennuspisteisiin jne.... otta keskiarvoa yms. NIkonista en tiedä, D80 näyttää olevan Spot: Meters 3.5 mm circle (about 2.5% of frame), mikä tuossa on homioitavaa, niin Canonilla pitää mennä 1:s sarjaan saadakseen oikeuden siirtää sieltä keksipisteest tuo spotin eri tarkennuspisteeseen. Pentax tmv.. en jaksa kaivaa, ettikää ite ketkä haluatte =)
Vs: Valonmittauksesta melko samahan se on siirtää mittauksen ajaks vaikka keskipiste siihen kohteeseen, ainakin mitä itte kuvaan. siis sekä tarkennus että valonmittaus
Vs: Valonmittauksesta Svitantti, eihän esim. Canonin 1n enää mahdottomia maksa ja niitä taitaa pyöriäkin ihan mukavasti. Siinä Pistemittaus porskuttaa mukavasti. Tuo, että pistemittausta ei saa siirrettyä eri tarkennuspisteisiin muissa kuin 1-sarjalaisissa, on ärsyttävää. Se on myös hidastanut omaa digiin siirtymistä reilusti, kun sitä ominaisuutta tulee käytettyä huomattavan paljon. Elättelen toiveita, että asia voisi hiljalleen korjaantua uusien runkojen myötä.
Vs: Valonmittauksesta Keikkakuvien mittailusta omia kokemuksia: - Vanhan järkkärin (Minolta X-700 esim.) keskustapainotteinen valotusmittari heittelee päättömästi välillä [4, 350]. - Eli valotan nelisataselle filkalle yleensä 30 ajalla, täydellä aukolla (1.8, 1.4, 2). Hämärässä lykkään ajaksi 15 ja kirkkaassa 60-125. ISO 1600 aukon vähemmän (koska varjoihin ei paljoa tullut tuolla 400:lla...) - Ja mv-filkkaahan ei saa puhki kovin helpolla. (Ja tämä ajatusmalli johtaa negoihin joiden läpi mikä tahansa tasoskannerin rotisko ei näe ,-) Mun digikeikkakuvaus perustuu aika samaan systeemiin kun en muutakaan osaa... Valotan niin paljon kuin uskallan (esim 1.8 - 30v45), ja koitan säätää ISOn niin että kanavat ei poksahtele puhki pahoista paikoista - D100:n näyttö ja histogrammi ei ole tuossa kovin avuliaita, eli vanha filkkakokemus tulee hyvään tarpeeseen. Niin ja tuo kakkosviivan valotus päti myös dialle, mutta vähän varovaisemmin kuin mv-negalle. Eli mistään valotuskompensaatiosta en tiedä yhtään mitään
Vs: Valonmittauksesta Unohdin Mun valotustyyliin täydellinen optiikkasetti olis 35/1.4 50/1.4 85/2 135/2.8 Näin voi pitää aina saman valotusajan ja kaikki linssit täydellä aukolla, lajempaan tulee enemmän varjoja kuvaan ja valoa saa mennä enemmän. 135:lla tulee enemmän potrettia ja valoa ei tarvita muualle kuin kirkkaimpiin spotteihin. Täydellinen automaattivalotus!
Vs: Valonmittauksesta En itse ole filmille kuvannut kuin pari keikkaa ja nekin dialle EOS5:lla JämSessionista joskus 2003. MV-filkka ja nega yleensä sietää hienosti sen 1-1½ aukkoa yli ja jopa se 'oikea' herkkyys yleensä on tuon verran vinksallaan.. riippuu tietenkin filmistä, mutta pääasiassa ne, mitä itse oon kuvannut on näin. Digi ja dia menee sitten aika liki toisiaan.. Vanhoja nyrkkisääntöjähän filkan kanssa on käytettävä, eli negalla tummapää, dialla vaalea... valotuksen hakuun.
Vs: Valonmittauksesta Totta! ISO 400 nega on oikeastaan niin hidasta, ettei pienillä klubeilla saa oikein varjojen mukaan valottunutta kuvaa millään. Siksi siis vain valotan niin paljon kun uskallan, ja esiintyjät tulee joka tapauksessa ok. Varjoihin tulee sit mitä tulee. Ja dialla se ei ole niin hirveetä jos joku naamanpuoli vähän korventuu. Digillä paljon pahempi. Maun mukaan tietty.
Vs: Valonmittauksesta pitäis ottaa opikseen kun itte keskiarvomittauksella tulee KUITENKIN ammuttua normaaliin tapaan, vaikka tietää että pitäis varmaan ylivalottaa.. ei uskalla =)