Hakusessa käytetty, edullinen (=halpa?) digikamera, jossa kaksoisvalotusmahdollisuus. Tarvitsen silloin tällöin omiin projekteihini. Esim Olympuksen E-PL9:ssä muistaakseni on sellainen...mut vaikea enää löytää...ebaysta en viitsi tilailla. - Mahtaisko ihan pokkariakin löytyä tuolla ominaisuudella? Vinkkejä kaipailen kameroista, joissa on tuo kaksoisvalotus mahdollista.
No, ainakin Canon 5D Mark IV kameralla voi ottaa 2 – 9 kuvaa päällekkäin ja yhdistää ne yhdeksi kuvaksi.
Ainakin Panasonicin pokkareissa LX7 ja LX100, joita tunnen, löytyy monivalotus. Nehän ovat ominaisuuksiltaan (ohjelmistoiltaan) hyvin lähellä Panan järjestelmäkameroita, joten voisi olettaa, että se on kaikissa LX-sarjalaisissa. Kokeilin lisäksi Panasonicin järkkäreitä G80 ja GX80, joissa se myös löytyy valikosta. Panan G80:ssä on useita ohjelmoitavia funktionäppäimiä, ja katsoin voisiko monivalotuksen panna runsaampaa käyttötarvetta varten johonkin funktionäppäimeen helposti saataville, mutta monivalotuksen näyttäisi saavan käyttöön ainoastaan valikon kautta kuten em. pokkareissakin.
millä tahansa kameralla ja ihan vähän photaria, tuo on oikeastaan aika helppoa, kamerassa näitä yhdistämisiä ei kannata tehdä ellei ihan tuuriin luota vaan suunnitelluissa kuvissa ja harkiten yhdistämällä... kuten filmiaikanakin oilsi ollut pakko, vaikka aika harva noita osasi tehdä
Niin no, riippuu tietysti mitä on tekemässä. Jos vaikka joku ammattilainen tekee asiakkaalleen jotain mainosjuttua ja tarvitsee siihen kaksoisvalotusta, niin varmaan kuvankäsittely on silloin oikea tapa. Näin harrastajana nuo kuvaushommat harvoin ovat niin kovin vakavia, ja ”leikkimistarkoituksessa” ainakin oma kamerani osaa tehdä ainakin minulle riittävän hyviä päällekkäisvalotuksia…
Olympuksen kameroista löytyy ainakin. Mulla on em5 mk2 ja siitä löytyy - käytettynä alle neljäsataa. Pentaxin järkkäreistäkin löytyy monivalotus. Pentax K5 lähtee parilla sadalla käytettynä ja K10 alle satasella, jos kaipaat ccd-kennoa. Peruskittizoomi 18-55 leikkimistarkoitukseen riittää mainiosti ja ei maksa kuin muutamia kymppejä, tai sitten joku joku vanha lasi esim. 50/1,7, joka piirtää tarkasti (niitä näyttää olevan kunnostettuna kamerastoressa aika lailla).
Ainakin Nikonin F4:sai paukuteltua samaan ruutuun ja ihan sokkonahan se meni, en montaakaan ruutua siihen tärvännyt.
Mikä vain kamera.... Kuvasin joskus kaksoisvalotuksia niin, että kuvasin rullan kahteen kertaan. Tussilla piti merkata filkkaan oikeat vetoreiän paikat suhteessa vetorattaaseen, ja sitten filkka uudelleen samoille sijoille. Aika hyvin se meni. Ainakin yhden kirjan kansikuvankin kuvasin ko. tekniikalla. Ensin rulla täyteen täysikuuta, ja sitten soveliaita maisemia päälle. Joku puolikas harmaasuodin taisi olla apuna. - Kuvankäsittelystä ei oltu kuulttukaan vielä siihen aikaan, saati sitten tehty.
Ei mun tarvinnut mitään merkkailla, filmi ei siirtynyt. Tämmösiä otin muutaman, suodin jossa oli toinen puoli musta.
Käsittääkseni alkuperäisessä kysymyksessä kyseltiin kaksoisvalotukseen kykenevää digikameraa. Filmikameroissahan niitä kaksoisvalotuksia tuli joskus silloinkin, kun ei olisi halunnut. Esim. äidilläni oli Yaschica:n ”kaksisilmäinen”, jonka kanssa piti muistaa aina kuvanoton jälkeen siirtää filmiä. Aina ei muistanut… Uudempien kameroitten yhteydessä usein oikein mainostettiin, että: ”kaksoisvalotuksen esto”. Minulla vieläkin olevassa Canon A-1 kamerassa on filminsiirtovivun alla pieni vipu, jota kääntämällä saa päällekkäisvalotuksia, jos haluaa. Hakiko Sakke koskaan Kirjailijaliittoon? (Vaikka saattavat olla siellä sen verran ”nirppanokkia”, että ns. tietokirjailijat eivät ehkä jäseniksi kelpaa (??). Kirja olisi näköjään saatavissa Antikvariaatista, eikä ole hinnan kiroissa:
Niinpä. Noita ikivanhoja opuksia saa vielä kaupoistakin Mainittu on julkaistu 1984, siis 40 vuotta sitten. Kuvankäsittelyä saatiin odottaa vielä lähes kymmenen vuotta. (Eka Photoshopin versio julkaistiin 1991, mutta siihen ykkösversioon en tutustunut koskaan. 2.0 tuli 1991 ja 2.5 1992. Sillä 2.5-versiolla tein ensimmäisiä käsittelypuuhia ihan tosissaan, 2.0-versiota ehdin käyttää jollakin kurssilla tms.) Tietokirjailijoilla oli ja on omat yhdistyksensä. Etusivu - Suomen tietokirjailijat ry - Yhidtykseen piti tietysti kuulua, apurahoitus oli aika hyvä. Kuuluin aika pitkään näytelmäkirjailijoidenkin liittoon, lähinnä koska sillä oli Ylen kanssa jonkinlainen sopimus korvauksista, ja teimme silloisen kouluohjelmien osaston kanssa kaikenlaista, kuunnelmia ja videoita. Fakta- ja fiktiopuoli on ollut aika tiukasti erillään. Tosin, minun henkilökohtainen mielipiteeni on ollut pikkupennusta lähtien, että just niiden yhdistelmällä on tehty parasta kirjallisuutta. Ja tehdään edelleenkin, varsinkin tietysti historiallisen kirjallisuuden puolella. Toki luonnontieteissäkin, J. Verne on tietysti omaa luokkaansa vieläkin Esim. ylivoimaisesti paras viime aikoina lukemani tai kuuntelemani kirja on Ida Turpeisen Elolliset. Kertoo ajoista, jolloin Alaska oli suomalaisten komennossa ja Suomesta matkattiin sinne niin tieteellisiä tutkimusmatkoja tekemään kuin hoitamaan hallintovirkojakin. Historiaa monelta kantilta, henkilöiden osalta, ajan politiikkaa ja luonnontieteen tutkimusta jne. Kertomakirjallisuuden puolellahan opus on, mutta melkoinen tietokirja siinä samalla. Vahva suositus, jos joku ei vielä ole lukenut. Harvaa esikoisteosta on käännetty 28 kielelle, palkittu ja ylistetty niin kuin tätä. Taas ehdolla: Kirjallisuus | Elolliset-romaani on ehdolla merkittävän kirjallisuuspalkinnon saajaksi Italiassa Romaaniksi aika harvinainen hakusanaluettelo: Historiallinen romaani, Lajikato, Lukuromaani, jännittävä, sukupuutto, Tutkimusmatka, 1700-luku, 1800-luku, 1950-luku, Alaska, entistäminen, etsintä, Furuhjelm, Hampus, Furuhjelm, Johan Hampus, Grönvall, John, Jäämeri, kokoelmat, konservaattorit, kuvernöörit, lahjoitukset, Luonnonhistoria, Luonnontieteet, luonnontieteilijät, Luonto, luuranko, merimatkat, merinisäkkäät, meriväylät, metsästys, Nykyromaani, osallistuminen, pohjoinen, Steller, Georg Wilhelm, Stellerinmerilehmä, suomalaiset, yliopistot, ajankohtainen, puheenaihe